Salaisuuksia vuotava Wikileaks joutui itse paljastusten kohteeksi

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Kuullessaan ja kiinnostuessaan Wikileaksistä vuonna 2007 Daniel Domscheit-Berg oli tyypillinen kolmekymppinen saksalaisnörtti, joka työkseen huolehti ison amerikkalaisen yrityksen Electronic Data Systemsin verkkosuunnittelusta ja -turvallisuudesta.

Kaikki muuttui kuitenkin nopeasti: Kun hän oli kysynyt Wikileaksin chatissa, voisiko hän tehdä jotain hankkeen hyväksi, sivuston johtohahmo Julian Assange otti parin päivän päästä häneen yhteyttä. Se viestittely vei Domscheit-Bergin nopeasti Wikileaks-toiminnan ytimeen ja maailmanlaajuisen mediamyllerryksen keskelle.

– Hanke vaikutti lupaavalta. Salaisten tietojen julkaiseminen voi usein johtaa asioiden muuttumiseen, kansalaisaktivistiksi tunnustautuva Domscheit-Berg perustelee aktivoitumistaan. Hän vieraili eilen tiistaina Helsingissä kirjansa julkistamistilaisuudessa.

Kahden miehen putiikki

Hänen kirjansa Wikileaks – Sisäpiirin salaisuudet (Tammi 2011, muistiin merkinnyt Tina Klopp, suomentaneet Veera Kaski ja Pirkko Roinila) kertoo monista jännityksen ja onnistumisen hetkistä, mutta myös vastoinkäymisistä ja lopulta täydellisestä välirikosta hänen ja Assangen välillä.

Wikileaks paljastuu kirjassa varsin pienen piirin hankkeeksi. Varsinkin alkuaikoina toiminta pyöri lähinnä vain Assangen ja Domscheit-Bergin varassa. Ulospäin pyrittiin kuitenkin antamaan toisenlainen kuva: esimerkiksi kun Assange kirjoitti anteeksipyynnön siitä, että Wikileaksin yksityisten lahjoittajien nimet olivat näkyneet ryhmäsähköpostissa, viestin oli allekirjoittanut “Jay Lim, oikeusasiantuntijamme WikiLeaks Donor Relations -osastolta, missä käsiteltiin lahjoituksia”, Domscheit-Berg kertoo kirjassaan humoristiseen sävyyn. Vastaavia keksittyjä henkilöitä oli hänen mukaansa lukuisia.

Todellisiakin sentään oli, kuten tekniikan puolen voimahahmot “Teknikko” ja “Arkkitehti”. Heidän henkilöllisyyttään piti suojella heidän oman pidättyväisyytensä vuoksi ja koska heidän nappaamisensa olisi voinut vahingoittaa Wikileaksiä jopa enemmän kuin Assangen tai Domscheit-Bergin.

Toiminta oli kirjan mukaan myös teknisesti alkeellisempaa ja hyökkäyksille alttiimpaa kuin ulkopuoliset luulivat. Varmuuskopiointijärjestelmäkin oli puutteellinen. Toimintalinjat olivat hataria, ja kiperät päätökset tehtiin yleensä pakon edessä.

“Riitelimme joka sentistä”

– Meillä ei ollut lainkaan rahoitusta. Jatkuvasti selvitimme, mitten voisimme sitä saada, Domscheit-Berg kertoo Wikileaksin alkuajoista.

– Esikuvana oli Barack Obaman presidentinvaalikampanja, joka perustui pieniin yksityishenkilöiden lahjoituksiin.

Alkuvuodesta 2009 Domscheit-Berg irtisanoutui työpaikaltaan ja uskoi voivansa pian saada palkkaa Wikileaks-hankkeesta. Rahaa alkoikin virrata yhä enemmän, mutta asialla oli toinenkin puolensa: “Meillä oli enemmän rahaa kuin koskaan ennen, mutta riitelimme joka sentistä”, Domscheit-Berg kertoo kirjassa. Rahan lisäksi miehet riitelivät myös monista linjakysymyksistä.

Assangen Domscheit-Berg kuvaa hyvin mielenkiintoiseksi ja epätavalliseksi persoonaksi, mutta myös äärimmäisen hankalaksi yhteistyökumppaniksi. Hän antaa ymmärtää eripuran johtuneen paljolti Assangen henkilökohtaisista ominaisuuksista, erityisesti halusta pitää Wikileaks tiukasti omissa käsissään ja varjella sen salamyhkäistä julkikuvaa.

Assangen syyttäminen seksuaalirikoksista Ruotsissa johti keskusteluihin, jotka katkaisivat Assangen ja Domscheit-Bergin välit lopullisesti. Domscheit-Bergin ehdotti, että Assange vetäytyisi vähäksi aikaa julkisuudesta, ja Assange syytti häntä lojaaliuden puutteesta.

Wikileaksistä OpenLeaksiin

Kirja kertoo peittelemättömästi Wikileaksin kulissien takaisesta todellisuudesta. Mitään valtavia skandaaleja ei kuitenkaan paljastu, enemmänkin kaoottisuutta, amatöörimäisyyttä ja henkilökohtaisia konflikteja.

– Kirjoitin kirjan, koska halusin selittää, miksi lähdin Wikileaksistä. Oli epäilty, että olen FBI:n asialla tai psyykkisesti sairas.

– Halusin myös kyseenalaistaa salailukulttuurin. Se olisi tärkeää monissa muissakin organisaatioissa. Domscheit-Berg painottaa.

Tämän vuoden alusta hän on pyörittänyt omaa OpenLeaks-sivustoa, joka Wikileaksin tapaan mahdollistaa nimettömät tietovuodot. Hänen mukaansa Wikileaksin ja OpenLeaksin kaltaiset järjestelmät ovat tärkeitä, koska niissä valtioille tai yrityksille arkaluontoisten tietojen vuotajat säilyvät varmuudella anonyymeinä. Jos he vuotaisivat tiedot suoraan medialle, riski paljastua jossakin vaiheessa olisi huomattava.

OpenLeaks eroaa Wikileaksistä siinä, että se toimii enemmän vuotajan omilla ehdoilla, Se ei itse edes julkaise dokumentteja, vaan toimittaa ne eteenpäin lähettäjän haluamalle taholle.

Daniel Domscheit-Berg: WikiLeaks – Sisäpiirin salaisuudet. Tammi 2011. 284 sivua.