Poliitikkojen, akateemisten vaikuttajien ja muiden tylsien tyyppien muistelmat saattavat ohittaa lapsuusvuodet kokonaan. Heidän elämänsä on yhtä kuin julkinen ura.
Runoilija-muusikko-kuvataiteilija Patti Smithin (s. 1946) maailmoja olisi mahdoton ymmärtää ilman 1940–1950-lukujen Philadelphian sotaveteraanien ja köyhien siirtolaisten vuokrakasarmeja.
Smithin uusimmassa muistelmateoksessa Enkelten leipää arki taipuu veijaritarinaksi, saduksi ja suureksi seikkailuksi.
Patti Smithin ”proustilaista lapsuutta” rytmittävät eristysjaksot ja toipilasajat.
Lapsuuden taikapöly kantaa pitkälle. Vasta 12-vuotias Patti seurasi sydän sykkyrällä Kiinan kansanarmeijan vyöryä Lhasaan ja nuoren Dalai Laman pakomatkaa Intiaan.
Myöhemmin hän olisi tutustuva buddhalaisen runoilijan ja vallankumousmiehen Allen Ginsbergin kaltaisiin Free Tibet – aktivisteihin ja itseensä Dalai Lamaan.
Mielikuvitusrikkaana varhaisteininä häntä innoittavat Frank Capran Sininen kuu -elokuvan (1937) Shangri La -romantiikka, sherpat leiripaikoillaan ja rukousmyllyt maailman katolla.
Toinen iso käänne odottaa sivulla 141, kun Pattille esitellään hänen tuleva miehensä ja elämänsä rakkaus, äänekkään protopunk-yhtye MC5:n kitaristi Fred ”Sonic” Smith (1948–1994).
Enkelten leipää onkin samaan aikaan Smithin 1970-luvun alun New Yorkiin sijoittuvan läpimurtoteoksen Ihan kakaroita (suom. Antti Nylén, WSOY 2010) esiosa ja jatko-osa.
Nyt painopiste on kahdessa kiikkerässä onnelassa: lapsuuden taikamaassa ja 1980-luvun jälkiteollisen Detroitin hiljaiselossa ja perheenrakentamisessa.
Rasavilli poikatyttö
Smithin ”proustilaista lapsuutta” rytmittävät eristysjaksot ja toipilasajat hetekalla hiilikamiinan vieressä. Krooninen keuhkoputkentulehdus ja tartuntataudit riivaavat. Välillä Grant-isä kannattelee Pattia tuntikausia höyryävän pesuvadin yllä, jotta henki kulkisi.
Patti on samaan aikaan rasavilli poikatyttö Peter Panin ja sarjakuvasankari Pikku Lulun hengessä. Hän johtaa sisaruksistaan Toddystä ja Lindasta sekä muista ulkopuolisista koostuvaa resupekkalaumaa.
Perheen ensimmäinen pysyvämpi asuinpaikka on sotilaiden perheille tarkoitettu vuokrakasarmi Tilkku. Rakennusten alainen rossipohja tunnetaan Rotankolona. Lapsilta on sinne pääsy ankarasti kielletty.
Se on kuin kutsu löytöretkeilemään. Pullonsiru käy taikapeilistä, hopeakolikko avaa portaaleja toisiin todellisuuksiin. Kuvaan kuuluvat pahvimiekat ja tölkinkansikilvet, siis tee se itse -henki ja dyykkaaminen.
Tuleva valokuvataiteilija ja androgyyninen tyyli-ikoni saa ensi kosketuksensa muodin maailmaan Vogue- ja Harper’s Bazaar -lehdistä. Ne kaivetaan roskiksista paperinukkejen tykötarpeiksi.
Samankaltaista arjen magiaa ja lapsuuden lopun ja teini-iän siirtymäriittejä löytyy Smithin runokokoelmasta Uneksuntaa (suom. J.K. Ihalainen, Palladium 2016).
Köyhä kulttuurikoti
Patti nostaa lapsuudenkotinsa keskeiseksi aateperinnöksi myötätunnon maanpakolaisia kohtaan, samoin eri traditioiden ja uskonnollisten katsomusten rinnakkaiselon.
Ohuiden seinien takana on irlantilaisia, italialaisia ja Itä-Euroopan juutalaisia. Naapurin vuoteenomana makaavan Aggie-mummon lukemat irlantilaiset kansansadut eivät unohdu. Kulmakunnan tyttöjen skapulaarikorut, kommuuniomekot ja rukousnauhat ovat Pattin himoitsemia aarteita.
Köyhä koti on todella kulttuurimyönteinen.
Pattin seitsenvuotispäivänä äiti-Beverly vie tyttärensä raitiovaunulla kirjakauppaan ja jatkaa itse töihin tavarataloon. Alaikäiset synttärisankarit saavat valita herra Learyn kaupasta kassillisen kirjoja yhdellä dollarilla.
Kun Patti on 12-vuotias, isä-Grant vie katraansa Philadelphia Museum of Artiin katsomaan ihailemansa Salvador Dalín näyttelyä. Siihen hupenevat perheen kesärahat.
Polttava kutsumus
1960-luvun puolivälissä asutaan jo omassa talossa New Jerseyn eteläosissa. Perheeseen on syntynyt vielä Pattia 12 vuotta nuorempi pikkusisko Kimberly.
Kovan elämän väsyttämästä äidistä on tullut Jehovan todistaja. Patti itse jättää valtakunnansalit taakseen ja suuntaa tanssiaisiin. Häntä villitsee musta tyttöbändi The Shirelles.
Sitten palava taiteilijankutsumus ajaa kaiken muun edelle.
19-vuotiaana Patti kertoo vanhemmilleen olevansa raskaana, antavansa lapsen adoptoitavaksi ja hylkäävänsä opettajanopintonsa. Samassa rytäkässä Todd-veli tunnustaa olevansa transvestiitti.
Smith vertaa lapsuuden merirosvoleikkejä myöhempään bändielämäänsä. Isosiskonsa jalanjäljillä New Yorkin Boweryyn hankkiutuneesta Toddista tulee Patti Smith Groupin kiertuemanageri.
Kyse on myös radikalismin soihdun siirtämisestä uudelle sukupolvelle.
Smithin ensimmäinen iso keikka Central Parkissa toukokuussa 1975 juhlistaa Vietnamin sodan päättymistä. Lavalle nousevat myös 1960-luvun ikonit Phil Ochs, Joan Baez ja Paul Simon.
Smithin lähipiiriin kuuluvat 1950-luvun beat-runoilijat Allen Ginsberg ja Gregory Corso. Samoin ikkunattomassa ”Bunkkerissaan” majaileva huumehuurujen ja alitajunnan näkyjen kirjailija William S. Burroughs.
Sekulaari pyhimys
Enkelten leivässä on Smithin tähänastisista muistelmateoksista eniten musiikkimaailman kuvausta. Silti 1970-luvun jälkipuoli, Patti Smith Groupin neljä levyä ja yhä hullummaksi käyvä kiertue-elämä kaahataan vauhdilla läpi.
Taiteilijan omakuvaan nuoruuden vuosilta kuuluu ”runouden, kolmen soinnun ja autuaallisen melun” yhdistely.
Euroopan kiertäminen on työväenluokan tyttärelle järisyttävä kokemus.
Pattille rakas Espanja, Federico Garcia Lorcan ja Pablo Picasson maa, on vapautumassa sotilasvallasta.
Italiassa poliittisten vankien vaimot pysäyttävät Patti Smith Groupin keikkabussin ja suutelevat bändin keulakuvan mustia helmoja. Kuin Patti olisi kumousjohtaja tai sekulaari pyhimyshahmo.
Punk-energia näyttää nopeasti kääntöpuolensa, loppuun palamiset ja itsetuhon. ”Onnea tämä ei ollut, vaan jotain mikä silloin tuntui vielä päihdyttävämmältä – se oli heittäytymistä.”
Tammikuussa 1977 Smith putoaa lavalta kesken dervissitanssin ja saa murtumia kalloon ja niskaan. Edessä on kuukausien sairausloma.
Seuraavan vuoden joulukuussa Sex Pistolsin basisti Sid Vicious käy newyorkilaisklubilla Todd-veljen kimppuun rikotun olutpullon kera. Pian tappelun jälkeen brittiläinen räyhähenki Vicious kuolee heroiinin yliannostukseen.
Mystinen väliintulo
Itsekin kirjailijaksi kauhean onnettomuuden jälkeen tullut William S. Burroughs epäilee tapahtumia ”taivaalliseksi tai mystiseksi väliintuloksi”.
Edessä on muutto aviopuoliso Fredin rakkaaseen, mutta rähjäiseen kotikaupunkiin. Autoteollisuuden ja Motown-soulin Detroit on saanut 1960-luvun rotumellakoiden jälkeen pahaenteisen lempinimen ”Murder City”.
Silti Detroitin-vuodet merkitsevät onnen aikaa, kahden yhteisen lapsen syntymää ja Pattin kaunokirjallisen uran alkua.
Enkelten leipää muistuttaa, että syrjässä kaikesta voi elää täyttä elämää. Taiteilijuuteen kuuluu kyky haltioitua pienistä asioista.
Smith kuljeskelee autiokortteleissa ja näkee ympärillään Marseillen, Marokon, Tuhannen ja yhden yön teehuoneen ja Kathmandun suuren stupan. Lake St. Clairin veneet käyvät talvisen Niilin purjeveneistä.
Fred intoilee suurten purjelaivojen ajasta ja suorittaa pienkoneen lentolupakirjan.
Pariskunta tekee myös yhteistä musiikkia, toiveikkaan ja elämänmyönteisen Dream of Life -levyn (1988). He toivovat ”People Have the Power” -kappaleesta taisteluhymniä seuraavalle sukupolvelle.
Onnesta suureen suruun
Detroitin onnen aika päättyy musertavaan kaksoistragediaan.
Fredin nuoruuden humu- ja huumevuodet vaativat veronsa keski-iässä. Miehen sairastelun ja kuoleman jälkeen Todd-veli tulee Michiganiin auttamaan lasten kanssa – ja saa aivoverenvuodon kesken jouluvalmistelujen.
Näistäkin menetyksistä noustaan musiikin ja ystävien avulla. Allen Ginsberg, Bob Dylan ja R.E.M.:n Michael Stipe maanittelevat leskirouvan takaisin tien päälle ja purkamaan tuntonsa sooloalbumiin Gone Again (1996).
Patti Smithin tarinaan kuuluvat södergranilaiset sairauden tunnot ja ahtaat ikävän vuodet. Ilman niitä ei voisi olla myöskään peterpanimaista heittäytymistä ja haltioitumista.
Esseisti ja katolinen feministivegaani Antti Nylén on juuri oikea ihminen tavoittamaan Enkelten leivän kulttuurikerrostumat. Suomentajaa ja suomennettavaa yhdistävät muun muassa 1800-luvun riivatut ranskalaisrunoilijat, Charles Baudelaire ja Arthur Rimbaud.
Patti Smith: Enkelten leipää. Suomentanut Antti Nylén. Muistelmateos, 307 s. Siltala 2026.
Patti Smith Quartet 25. heinäkuuta Helsingin Veikkaus Arenalla.
uutiskirje 
