SAK:n 18. edustajakokouksen käsittelyssä olevan seuraavan viisivuotiskauden työtä ohjaavan tavoiteohjelman – Oma työ, yhteiset oikeudet – lähtökohtana on, että Suomi on ja pysyy vahvana sopimusyhteiskuntana.
Ohjelmassa määritellään SAK:n edunvalvonnan ja toiminnan päämäärät sekä keskusjärjestön tehtävät. Siinä myös pyritään päivittämään keskusjärjestön strategia ja arvot vastaamaan nykyajan työelämää. Ohjelmassa painotetaan erityisesti nuorten työntekijöiden ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien asemaa.
Jokaisella pitää olla työ, joka tukee tekijänsä kehittymistä, motivoi tätä ja antaa tyydytystä, tiivisti puheenjohtaja Lauri Lyly puheenvuorossaan. Työntekijän oman päätösvallan lisääminen kuuluu myös hänen mukaansa ohjelman keskeisiin tavoitteisiin.
Työntekijän näkökulma
Keskeinen lähtökohta, jota ohjelmassa korostetaan on palkansaajan oma hyvinvointi, mahdollisuudet sopia työn sisällöstä ja ehdoista.
– Näkökulman ei pidä lähteä rakenteista, ei makrotaloudesta. Sen pitää lähteä työntekijästä.
Tavoiteohjelmasta keskustelivat paneelissa SAK:n kehittämisjohtaja Eija Hietasen kanssa professori Harri Melin ja johtaja Matti Apunen Elinkeinoelämän valtuuskunnasta
Melin katsoi SAK:n muuttuneen vähän, mutta toisaalta sen käynyt läpi useita kehityspolkuja. Kehut SAK saa Meliniltä tehokkaan järjestökoneiston rakentamisesta.
Yhteistyö on tahdon asia
Yhteistyö on asia, jota Melin odottaisi ay-keskusjärjestöjen syventävän.
– Se on liitoissa tahdon asia.
SAK:lle tähdellisimmiksi ominaisuuksia tulevaisuudessa määritteli professori neljän koon listalla.
– SAK:n tulisi olla kamppailija, koordinaattori, kehittäjä ja keskustelija. Tällä hetkellä se ei ole niistä mikään.
EK:n Apunen kehotti ay-liikettä muistamaan, miten ratkaisevalla tavalla maailma on muuttunut.
– Globaali ympäristö muuttuu meistä piittaamatta. Kansainvälisten markkinoiden todellisuus syntyy muualla, emmekä me täällä voi jättäytyä sivuun.
Apunen piti suurena valheena näkemystä siitä, että Suomi voisi menestyä erillisenä saarekkeena muusta Euroopasta ja yhteistyöstä piittaamatta.
Työ on muuttunut, mutta Apunen tähdensi myös sitä tekevien muuttuneen.
– Tulevaisuuden työntekijöillä on työstä käsityksiä, jotka poikkeavat nykyään työelämässä toimivien käsityksistä.
Tästä seuraa väistämättä se, että muuttumaan tulevat myös vaatimukset, joihin ay-liikkeen tulisi kyetä vastaamaan.
Melin muistutti Apuselle, että palkansaajaväestö on tunnusmaisesti vielä enemmän ikääntynyttä.Nuoret ovat hänen mielestään haaste ennen muuta työnantajille.
Yksilöllisyys ja yhdenvertaisuus
Apunen peräsi ay-liikettä kaihtamaan ns. yhden koon ajattelua, että kaikille sopii yksi ja sama. Siinä ajattelussa ei ole sijaa yksilöllisyydelle.
SAK:n Hietanen ei kieltänyt tarvetta huomioida yksilöllisyys, mutta hänestä sen tulisi olla mahdollisuus kaikille. Turvallisuusvaatimus kuuluu samaan tavoitelistaan.
– Muuten ei ay-liikkeen tärkeänä pitämä yhdenvertaisuus toteudu.
Hietanen.perusteli SAK:n tavoiteohjelmaan sisältyvää vaatimusta 1 800 euron minimipalkasta muun muassa sillä, että lähes 100 000 työskentelee sitä pienemmällä palkalla.
Pätkä- ja määräaikaisten työsuhteiden lisääntymisen Melin katsoi johtuneen yksinkertaisesti perimmältään kapitalismin luonteesta.
– Kapitalismille luonteenomaista on riskien siirtäminen heikoimmille. Ay-liike taas on syntynyt sitä varten, että riskinsiirtoa vastustetaan.
uutiskirje 
