Vuonna 2005 aloitettu kuntauudistus ei ole edennyt ihan niin kuin sen suunnittelijat olisivat halunneet. Kuntamäärä tosin on tippunut 432 kunnasta 348:een. Kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk.) löysi hankkeen arviointiraportin luovutustilaisuudessa tiistaina yhden tutunkin syyllisen. Hänen mielestään on osittain media syy, että niin sanottu Paras-hanke on edennyt kangerrellen.
Vastuuministeriltä osoittaa huonoa harkintakykyä ryhtyä syyttämään tiedotusvälineitä asioista, joista nimenomaan hän itse ja eri viranomaiset ovat vastuussa. Tiedotusvälineet kertovat ongelmista, valottavat taustoja, mutta ne eivät ohjaa prosesseja. Vain heikko johtaja menee piiloon median selän taakse, jos omassa toiminnassa on ongelmia.
Kuntauudistuksen tarkoituksena on ollut keskittämällä turvata kuntalaisten palvelut. Alle 20 000 asukkaan kuntien piti liittyä yhteen naapurien kanssa tai perustaa yhteistoiminta-alue sosiaali- ja terveyspalveluihinsa. Tavoite on jäänyt täyttämättä 21 kunnalta.
Jos julkinen keskustelu palvelurakenteiden uudistamisesta on poikennut harhapoluille – kuten ministeri väittää, niin viisaat viranomaiset ja taitava ministeri olisivat voineet johdattaa eksyneet ”oikean” tiedon lähteille.
Paras-hanke on pannut joka tapauksessa kuntakentän Suomessa liikkeelle. Vaikka koko kuntarakenteen uudistus on vasta alkuvaiheissaan, niin merkittäviäkin muutoksia on jo tapahtunut. Yleisesti uudistusaikana myös muutosvastarinta on selvästi vähentynyt.
Kun alkuun on päästy, niin nyt pitää jatkaa eteenpäin täydellä höyryllä. Tehdyistä virheistä pitää myös ottaa oppia. Pääkaupunkiseudun yhteistyö voisi olla ainakin aluksi hyvä malli myös muille suurille kaupunkiseuduille. Suomen 20 suurinta kaupunkia voisivat todellakin tiivistää eri sektoreilla yhteistyötään naapurikuntiensa kanssa aluksi vaikka valtion tukemana.
Kuntien tosin pitää pystyä suunnittelemaan tulevaa ja tekemään päätöksiä ilman valtion tarkkaa silmälläpitoa ja ohjeistusta. Kykyä varmaan löytyisi, mutta puuttuuko rohkeutta kurkottaa kohti epävarmaa, mutta haastavaa tulevaisuutta?
Vaarallisinta olisi nyt jämähtää paikalleen ja jäädä odottelemaan taantuman ohimenoa. Jos rakenteet jäykistyvät, niin silloin ei enää tekohengitys saati ulkopäin tapahtuva tukeminenkaan auta.
n
Palveluseteli eriarvoistaa
Hallituksen esitys palvelusetelien käyttöönotosta sosiaali- ja terveyspalveluissa sai ankaraa kritiikkiä osakseen eduskunnassa. Palveluseteli jakaakin terveyspalveluja tarvitsevat entistä selvemmin A- ja B-kansalaisiin. Jopa jotkut hallituspuolue keskustan kansanedustajat tyrmäsivät esityksen keskeneräisenä ja huonosti valmisteltuna, mikä näyttää olevankin – valitettavasti – yksi Vanhasen hallituksen tavaramerkeistä.
Palvelusetelit takaavat keski- ja hyvätuloisille entistä paremmat palvelut, mutta pienituloisia ja varattomia ne eivät hyödytä pätkääkään. Kuntien yhteistä rahaa vain valuu entistä enemmän yksityiselle sektorille. Vaarana onkin, että tämä takia julkisen puolen palvelujen kehittäminen vaarantuu. Köyhällekin tulee vapaus valita, mutta hänellä ei siihen ole varaa.
uutiskirje 