Päästöraha kasvaa Nepalin puissa

Bina Tamang ei ollut uskoa, kun hänelle kaksi vuotta sitten kerrottiin, että hän voisi tienata rahaa jättämällä puut kasvamaan lähimetsään. Tamangin lähimetsä on aiemmin toiminut polttopuiden ja eläinten rehun lähteenä läheisen kylän 65 perheelle.

Kesäkuussa Tamangille ilmoitettiin, että hänen kylälleen sekä sadalle muulle yhteismetsän omistajaryhmälle annettaisiin käteiskannusteena yhteensä yli 66 000 euroa.

Epäusko vaihtui kuitenkin riemuksi.

– Se todella toimii!, Tamang iloitsee.

Hän on herännyt neljältä aamulla lypsämään, laittamaan ruokaa ja istuttamaan vihanneksia. Elämäntapa on tyypillinen Dolakhassa, pohjoisella alueella lähellä Tiibetin rajaa. Alueella asuu alkuperäiskansoja ja hyvin köyhiä yhteisöjä.

Raha-apua köyhimmille

– Raha toimii kannustimena kyläläisille, jotta he pitäisivät parempaa huolta metsistä. Käytämme oman osuutemme kerryttämään kiertävää kassaamme, jota käytetään auttamaan köyhimpiä asukkaita, Tamang sanoo.

Tamang toimi aiemmin Palungin naisten yhteisömetsäyhdistyksen sihteerinä. Palungin metsä on vain kahdeksan hehtaarin kokoinen, eikä voi siksi tarjota riittävästi puuta edes kylän 65 perheen ikkunoihin. Metsä on kuitenkin ainutlaatuinen, koska kaikki sen käyttäjät ovat naisia.

– Leikkaamme metsässä kasvavan ruohon ja keräämme pudonneet tai kuolleet lehdet rehuksi. Karjan laiduntaminen metsässä on kielletty, samoin puiden kaato. Yhtä jäsentä sakotettiin viidellä eurolla puun kaatamisesta, Tamang kertoo.

Rahan kasvattaminen puussa on siis onnistunut. Sitä juhlii nyt 105 yhteisömetsän omistajaryhmää kolmessa piirikunnassa, Dolakhassa, Gorkhassa ja Chitwanissa.

Rahapuutarina alkoi vuonna 2003 Hollannin valtion rahoittamasta tutkimuksesta, jossa selvitettiin, miten metsästä eläviä yhteisöjä voidaan opettaa säilyttämään niitä. Puut imevät hiilidioksidia, jota syntyy biopolttoaineiden käytöstä.

Poznanin ilmastokokouksessa vuonna 2008 International Centre for Integrated Mountain Development (ICIMOD) ehdotti metsien hiilisäätiön perustamista pilottiohjelmana Nepaliin. Norjan ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto lahjoitti ohjelmalle 70 000 euroa.

– Kutsumme lähestymistapaa porkkana ja saarna -politiikaksi, sanoo taloustieteilijä Bhaskar Singh Karky ICIMOD:ista.

– Puutavaraa pidetään arvokkaampana kuin elävää metsää. Säätiön tarkoitus on muuttaa tätä ajattelutapaa. Viestimme metsien käyttäjille on se, että jos hakkaatte metsää, emme voi rangaista teitä, mutta silloin ette myöskään saa hiilirahaa.

Rahalla lisää vuohia

– Kuulimme metsien suojeluun tarkoitetusta kannusterahasta ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten. Kukaan meistä ei oikein uskonut, että ihmisille maksettaisiin puiden jättämisestä pystyyn. Nyt kuitenkin ryhmillä on käteistä, jota he voivat käyttää elämiseen, Fecofun-järjestön projektikoordinaattori Sita Chettri sanoo.

Kun hiiliraha on jaettu kaikkien osakkaiden kesken, jäljelle jäävä määrä voi vaikuttaa vähäiseltä, mutta Nepalissa, joka on yksi maailman köyhimmistä maista, summa on silti merkittävä.

– Kiertävässä kassassamme oli ennen vain alle 15 euroa. Raha lainattiin köyhälle jäsenelle, jotta hän voisi ostaa vuohen. Köyhiä naisia on ryhmässä 19. Hiiliraha merkitsee nopeampaa tukea heille, toteaa Chettri.

Hiilirahaa maksetaan nyt ensimmäistä kertaa Nepalissa.

– Nyt tulemme näkemään, onko hiiliraha isompi kannuste kuin kaadetun puun arvo, Karky pohtii.

Seuraavaksi ohjelma aikoo markkinoida konseptia kansainvälisille sijoittajille osana yritysten sosiaalista vastuullisuutta.