Perussuomalaiset hallitsevat edelleenkin poliittista keskustelua. Puolueen vaalivoitto näkyy ja tuntuu, vaikka puolue ei uskaltanutkaan lähteä hallitukseen. Viime päivät ovat aika konkreettisella tavalla osoittaneet pääsyyn siihen, miksi puheenjohtaja Timo Soini halusi joukkojensa jäävän katsomon puolelle.
Yksi, mutta ei kuitenkaan päällimmäinen, syy on, että kentän laidalta on helppo huudella ja huvittaa sutkautuksilla samanmielisiä. Perussyy Soinin ratkaisuun on, että hän ei pysty hallitsemaan ryhmäänsä – ehkä ei kaikilta osin haluakaan.
Viime päivien aikana on Norjan tappajan tekoihin liittyenkin puhuttu paljon kansanedustaja Jussi Halla-ahon kirjoituksista ja myös hänen yhteyksistään äärioikeistolaisiin yhteisöihin. Halla-aho on kiistatta käyttänyt sellaista kieltä, joka ei ole kansanedustajan arvolle sopivaa.
Halla-aho on saanut turvallisen poliittisen kodin Timo Soinin puolueen sylistä.
Kovin paljon tilannetta eivät muuta sellaiset selittelyt, että tekstit on tehty ennen kansanedustajaksi valitsemista ja – ainakin periaatteessa – hänen sanomisensa on ollut kaikkien tiedossa. Osa valitsijoista varmaan tiesi, mutta suurimmalla osalla ei ollut ainakaan täsmällistä tietoa. Olennaista Halla-ahon osalta on kuitenkin nyt se, että hän ei kadu mitään ja pysyy myös kirjoitustensa takana.
Halla-aho saa nyt – tässäkin – sellaista julkisuutta, mitä hän ei ansaitse. ”Tapaus Halla-ahosta” pitää kuitenkin kaiken uhallakin puhua. Eduskunnan on tehtävä selväksi, mikä on suotavaa tai sallittua ja missä kulkevat suvaitsevaisuuden rajat. Jos lakeja taas on rikottu, niin siihen puuttuminen on oikeuden asia.
Itse lainsäädäntötyön käytäntöjen kannalta ei juuri ole merkitystä, mihin eduskunnan valiokuntaan sovitulle mandaattipaikalle Perussuomalaisten ryhmä on Halla-ahon valinnut. Valiokunnassa hänellä on tasan yksi ääni kuten kaikilla muillakin. Ei ole myöskään ilmaantunut mitään sellaista syytä, että Halla-aho pitäisi juuri nyt syrjäyttää valiokunnan puheenjohtajan paikalta.
Halla-ahon osalta kysymys on ennen muuta poliittinen ja myös moraalinen. Hänellä on oikeus mielipiteisiinsä, ja niin on myös kaikilla hänen vastustajillaan. Olennaista on, voiko mikään demokratian perusarvoja kunnioittava poliittinen liike tehdä yhteistyötä sellaisia arvoja ja linjauksia ajavien poliitikkojen kanssa kuin mitä Halla-aho ja hänen hengenheimolaisensa edustavat.
Ennen muuta katseet kohdistuvat nyt perussuomalaisiin ja heidän johtajaansa. Halla-aho on saanut turvallisen poliittisen kodin Timo Soinin puolueen sylistä. Samalla hän leimaa koko perussuomalaista liikettä. Onko Soinilla todellakin tähän varaa? Jos Soini haluaa olla uskottava oppositiojohtaja, hän joutuu ennemmin tai myöhemmin tekemään pesäeron halla-aholaisiin.
lehti 