Ruoka ennätys-
kallista
Viljan ja maidon hinnat ovat nousseet ennätyskorkeuksiin nälänhädän koettelemissa Afrikan sarven maissa. Syinä ovat kuivuus, huonot sadot ja kuljetuskustannuksia nostavat polttoaineiden korkeat hinnat.
Kun valtiot eivät pysty turvaamaan ruoka-varastoja, ne epäävät kansalaisiltaan oikeuden ruokaan.
Somaliassa durran ja maissin hinnat ovat 150 ja 200 prosenttia korkeampia kuin viime vuoden heinäkuussa. Myös maidon hinta on paikoin tuplaantunut.
Keniassakin maidon hinta on vuodessa kaksinkertaistunut. Etiopiassa vehnän hinta on noussut 76 ja Djiboutissa 67 prosenttia.
Myös viljakasvien vientihinnat ovat kallistuneet: yhdysvaltalainen maissi maksaa 89 prosenttia ja thaimaalainen riisi 20 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten.
Lähde: FAO
YK:n alainen Maailman ruokaohjelma (WFP) on ”konkurssitilassa” eikä pysty auttamaan riittävästi Afrikan sarven nälkäänäkeviä, chileläinen José Antonio Bengoa sanoo.
Hän muistuttaa, että yli 12 miljoonalta ihmiseltä Djiboutissa, Eritreassa, Etiopiassa, Keniassa ja Somaliassa on evätty oikeus ravintoon, joka luvataan kaikille jo YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa vuodelta 1948.
Bengoa kuuluu YK:n ihmisoikeusneuvoston neuvoa-antavaan komiteaan. Se vaatii hänen aloitteestaan ihmisoikeusneuvostoa ottamaan vastuun Afrikan sarven nälänhädästä ja velvoittamaan jäsenvaltiot lisäämään apuaan.
Koska valtiot eivät ole pitäneet lupauksiaan, ”WFP on häpeällisessä tilanteessa, jossa sen ruoka-apu riittää tuskin muutamaksi päiväksi”, Bengoa suomii.
WFP:n rahoitus puolittui
WFP:n tulot ovat muutamassa vuodessa puolittuneet. Vuonna 2008 se sai lahjoituksia kuusi miljardia dollaria (4,2 miljardia euroa), mutta tänä vuonna käytettävissä on alle puolet siitä, komitean toinen jäsen, sveitsiläinen Jean Ziegler vahvistaa.
Hän toivoo, että YK:n ihmisoikeusneuvoston älähtäminen saisi valtiot edes maksamaan osuutensa WFP:lle.
Bengoa muistuttaa, että Afrikan sarven nälkäleireille hakeutuneet ihmiset ovat YK:n vastuulla. Heidän hätänsä jatkuu, koska avustusannokset ovat liian pieniä.
Hän myöntää, että YK:ssa annetut uudetkin apulupaukset voidaan rikkoa. Mutta jos ihmisoikeusneuvosto päättäisi asiasta, ”siitä olisi ainakin mustaa valkoisella.”
– Ranskan viljasiilot ovat täynnä. Euroopalta ei puutu ruokaa, jota lähettää Afrikkaan, Bengoa vakuuttaa.
Pankkitukia ja keinottelua
Ziegler huomauttaa, että länsimaat ovat pelastaneet pankkejaan miljardeilla, mutta leikanneet samaan aikaan kehitysapuaan ja varsinkin hätäapua.
Esimerkiksi Kreikka sai ensimmäisessä tukipaketissa 110 miljardia euroa pystyäkseen maksamaan velkojaan länsimaisille pankeille. WFP pyysi hiljan vajaata kolmea miljardia euroa kuukauden avustusruokiin, mutta rahaa luvattiin vain kolmannes summasta.
– Saksa, Italia ja Espanja pystyvät vyöryttämään miljardeja pankeilleen, mutta kaikki ovat leikanneet WFP-maksujaan syksystä 2008 lähtien, Ziegler moittii.
Hänen mukaansa Afrikan nälänhätä oli ennustettavissa, sillä kyseisillä mailla ei ole viiden vuoden kuivuuden jälkeen ruokavarstoja.
– Niillä ei ole varastoja, koska keinottelu on nostanut ruokakasvien hinnat pilviin. Vipurahastot ovat siirtäneet sijoituksiaan tappiollisilta rahoitusmarkkinoilta perushyödykkeisiin.
– Kun valtiot eivät pysty turvaamaan ruokavarastoja, ne epäävät kansalaisiltaan oikeuden ruokaan, Ziegler katsoo.
– Keinottelu perusravinnon, kuten riisin, maissin ja vehnän hinnoilla pitäisi kieltää, hän vaatii.
Ruoka ennätys-
kallista
Viljan ja maidon hinnat ovat nousseet ennätyskorkeuksiin nälänhädän koettelemissa Afrikan sarven maissa. Syinä ovat kuivuus, huonot sadot ja kuljetuskustannuksia nostavat polttoaineiden korkeat hinnat.
Kun valtiot eivät pysty turvaamaan ruoka-varastoja, ne epäävät kansalaisiltaan oikeuden ruokaan.
Somaliassa durran ja maissin hinnat ovat 150 ja 200 prosenttia korkeampia kuin viime vuoden heinäkuussa. Myös maidon hinta on paikoin tuplaantunut.
Keniassakin maidon hinta on vuodessa kaksinkertaistunut. Etiopiassa vehnän hinta on noussut 76 ja Djiboutissa 67 prosenttia.
Myös viljakasvien vientihinnat ovat kallistuneet: yhdysvaltalainen maissi maksaa 89 prosenttia ja thaimaalainen riisi 20 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten.
Lähde: FAO
uutiskirje 
