Meille muutti heinäkuussa kaksi elävää moraalista dilemmaa. Ne eivät ilmestyneet taloon pyytämättä tai yllättäen, vaan harkitusti ja toivottuina. Paitsi eläviä ne ovat myös eläväisiä: alakerrassakin tiedetään, milloin yläkerrassa on moraaliongelmien päiväuniaika ja milloin ne juoksevat pää viidentenä jalkana, Ilona edellä ja Vappu perässä.
Toistaiseksi dilemmat eivät ole vauhdistaan huolimatta pudottaneet yhtään kukkaruukkua. Viime viikolla ne kuitenkin keksivät, miten kiivetään hyttysverkkoa pitkin ikkunan päälle ja kuinka sieltä voi hypätä kukka-amppeliin. Siirsimme amppelin kauemmas ikkunasta. Moraalivaikeudet eivät liity huonekasvien hyvinvointiin tai kodin siisteyteen. Kissa itsessään on moraalinen ongelma – tai rykelmä moraalisia ongelmia.
Rodunjalostus lienee tutuin kissoihin liittyvä moraalikysymys. Rotukissoistakin osa on terveitä ja vammattomia, mutta ne loput maksavat järjetöntä hintaa ihmisten esteettisistä päähänpistoista. Mitä pienempi populaatio sitä enemmän perinnöllisiä sairauksia, luonnehäiriöitä ja epämuodostumia.
Millä oikeudella ihminen alistaa toisen elävän olennon lemmikikseen tai omaisuudekseen?
Meidän karvaiset kämppiksemme eivät ole rotunaisia. Ehkä puoli pistettä kotiin. Emme kuitenkaan hakeneet niitä löytöeläintalosta vaan ystäväperheeltä, emmekä siis voi väittää tehneemme eläinsuojelutekoa. Ainakin puolitoista miinuspistettä. Vapulle ja Ilonalle olisi takuulla löytynyt yhtä hyvä koti jostain muualtakin. Plussaa tulee toki siitä, ettei luovuttajaperhe tehtaile pentuja tai anna kissojensa lisääntyä aivan hallitsemattomasti.
Mutta miten monta kymmentä miinuspistettä kannankaan kotiin kissanruoan mukana? Ostin sitten valmisruokaa tai tuoretiskitavaraa, kissat ovat käytännössä perheeni ainoat lihansyöjät. Koiran voisi kuulemma opettaa vegaaniksi ja mies ja tyttäretkin tottuivat viime talvena soijaherkkuihin, mutta kissapedot eivät pysy terveinä kasvisruoalla.
Suurin moraaliongelma on kuitenkin periaatteellisin: millä oikeudella ihminen alistaa toisen elävän olennon lemmikikseen tai omaisuudekseen? Moraalipistemittarini tilttaa. Tiukka eläinoikeusajattelija rinnastaisi lemmikkien pitämisen orjuuden hyväksymiseen. Se, että kissa on kesy eläin, ei toimi vasta-argumenttina, koska asiantila johtuu ihmisen järjestelmällisestä toiminnasta.
Lajimme on kesyttänyt toisesta lajista itselleen iloa tuovan ja mielenterveyttä kohentavan seuralaisen.
M.O.T. Vaikeimmatkin valinnat ahdistavat vähemmän, jos voi ottaa nokoset kahden lumoavasti hurisevan, kauniin ja persoonallisen moraalisen dilemman välissä.
Kirjoittaja on tietokirjailija Hattulasta.
lehti 