Viimeinen sana
”Uhraaminen on moniin uskontoihin liittyvä toimitus, jossa ihminen antaa lahjan jumalalle, jumalille tai henkiolennolle väärien tekojensa sovitukseksi tai jumalien kiittämiseksi”, kertoo Wikipedia.
Uhraamisen mielletään olleen primitiivisten kansojen tapa yrittää suojautua tuntemattomien voimien tuottamilta sairauksilta ja muilta vitsauksilta. Kovin paljon kehitystä ei ole tapahtunut tultaessa 2000-luvun toiselle vuosikymmenelle. Läntisen maailman talouskriisit todistavat, että Markkinat-nimisen jumalan lepyttämiseksi käynnissä ovat kaikkien aikojen laajimmat uhrimenot.
Aidon jumalan tapaan Markkinat on mystinen ja tuntematon olento. Sen tahto on yhtä epäselvä ja moniselitteinen kuin muidenkin uskontojen pyhät kirjoitukset. Sitä selittää Markkinat-jumalaa palveleva papisto, rahoitusalalla toimivat analyytikot. Heillä on omat temppelinsäkin, pankkien pääkonttorit ja muut markkinasalit.
Tämän uskonnon arkkipiispojen nimet ovat Moody´s, Standard & Poor´s sekä Fitch.
Tämän uskonnon arkkipiispojen nimet ovat Moody´s, Standard & Poor´s sekä Fitch.
Markkinat-jumalan oikkuja lepyttelevissä kulttimenoissa tummiin pukuihin pukeutuneet miehet, ja jokunen nainenkin, kokoontuvat Brysseliin, joka on tämän kultin Vatikaani.
Yleensä uhrimenoja harjoitetaan viikonloppuisin, koska Markkinat lepää sekä kuudentena että seitsemäntenä päivänä. Levättyään se on ensimmäisenä aamuna hyvin vihainen, jos ei ole tyytyväinen saamaansa uhriin. Tällöin pappien ja piispojen apupoikien on nopeasti pantava pystyyn uudet noitamenot. Pitää kokeilla, josko toisenlainen uhrilahja tärppäisi.
Markkinat ei kerro, mitä se haluaa. Papisto ja piispakunta kertovat sen puolesta, ettei edellinen yritys riitä, tarvitaan enemmän. Mitä, sitä hekään eivät kerro. On edettävä yrityksen ja erehdyksen kautta.
Tänä kesänä euroalue on ajautunut umpikujasta toiseen. Vaikka kuinka olen yrittänyt kuunnella tarkalla korvalla rahoittajien ja luottoluokittajien viestejä, en ole kuullut, mikä on riittävästi. Tuskin sellaista onkaan. Uskooko joku kuulevansa rahoitusmarkkinoilta helpottavan ilmoituksen, että kiitos, nyt olemme rikastuneet tarpeeksi, meille riittää?
Jos sinisilmäisiä vielä on, niin viimeistään Nordea-pankki todisti maanantaina, että mikään ei koskaan riitä. Tarvitaan lisää uhrimieltä ja kovimman jälkeen; ihmisuhreja.
Samaisen Wikipedian mukaan ihmisuhri oli kalleinta, mitä jumalille voitiin antaa. Muuten oikein, mutta pitäisi lukea on eikä oli.
Markkinoiden tulemisesta jumalaksi kertoo myös Kari Hotakaisen uusi romaani Jumalan sana. Siinä markkinoita verrataan murrosikäiseen, joka pettyy, säikähtää, reagoi ja innostuu. Markkinat paisuttelevat, loukkaantuvat, ylireagoivat ja ottavat samalla intensiteetillä kantaa kaikkeen oksan katkeamisesta maanvyöryyn. Järkipuhe ei niihin tehoa.
Tällainen murrosikäinen johtaa nyt koko läntistä maailmaa. Kansalaiset voivat vain ihmetellä, kun vaaleilla valitut johtajat säntäilevät edestakaisin yrittäessään lepytellä murrosikäisen lailla käyttäytyvää jumalaa. Oikeasti maailmaa johtavat sen sijaan valitsevat ja palkitsevat toinen toisensa. Ja vaativat poliitikkoja tekemään enemmän luottamuksen parantamiseksi.
Muuan kirkasotsainen partiopoika nimeltä Jyrki Katainen saapui noin 15 kuukautta sitten voittajaelkein kotiin taas yhdeltä uhrausmatkalta. Markkinat-jumalasta on otettu selkävoitto, hän julisti.
Monia uhrimenoja viisaampana Katainen on tänä kesänä sillassa ollessaan ja kriisin aina vain kärjistyessä ollut huomattavan hiljaa koko asiasta. Jumalia ei uhmata. Se on tämän ajan valtioviisautta.
P.S. Paavo Väyrysestä ei tule koskaan Suomen presidenttiä. Ei se mitään. Häntä tarvitaankin nyt syksyn alkaessa tärkeämpään tehtävään. Noin rajattomalla itseluottamuksella varustettu mies voisi ryhtyä koko kansan personal traineriksi luomaan uskoa, että kyllä tästä selvitään.
uutiskirje 