– Kaikki näkevät nälkää ja kaikkialla on pulaa ruoasta.
Näin kuvailee Bruceksi esittäytyvä aktivisti tilannetta Shwebossa Sagaingin alueella Myanmarissa. Alue on yksi maan sisällissodan keskeisistä taistelupaikoista ja tärkeä riisin kuljetuksen solmukohta.
Nyt aluetta koettelevat myös tulvat.
Heinäkuusta jatkuneet rankat monsuunisateet ovat vaikuttaneet yli 470 000 ihmisen elämään, arvioi Maailman terveysjärjestö WHO. Samaan aikaan malaria- ja denguekuumetapaukset ovat lisääntyneet, ja eri puolilla maata on puhjennut koleraepidemioita.
Tulvat syventävät Myanmarin jo ennestään vakavaa kriisiä. Konflikti on ajanut lähes neljä miljoonaa ihmistä kodeistaan maan sisällä.
Yli viisi vuotta sitten vallan kaapanneen sotilashallinnon ote pirstoutuneesta ja levottomasta maasta on heikentynyt. Samalla hallinto käyttää yhä enemmän voimavaroja oman asemansa turvaamiseen.
Ilmastokriisin lisäksi tilannetta pahentavat Euroopan ja Lähi-idän sotien nostamat raaka-aineiden hinnat sekä kansainväliseen apuun tehdyt leikkaukset.
Tulvat nostavat ruoan hintaa
Paikalliset ja kansainväliset avustusjärjestöt yrittävät päästä konfliktialueille, joilla Myanmarin armeija taistelee aseellisia ryhmiä vastaan.
– Humanitaarisen avun olisi päästävä sitä tarvitsevien luo turvallisesti, jatkuvasti ja esteettä, mutta aseelliset yhteenotot ja liikkumisrajoitukset vaikeuttavat avun viemistä, YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimisto OCHA toteaa.
Tulvat ovat pahentaneet myös ruokakriisiä. Ruoan hinta oli noussut jo ennen tulvia, sillä Venäjän sota Ukrainassa sekä Hormuzinsalmen saarto ovat nostaneet polttoaineiden ja lannoitteiden hintoja.
Myös konflikti nostaa tavaroiden kuljetuskustannuksia. Brucen mukaan eri aseelliset osapuolet perivät maksuja kuljetuksista. Kun rahtiautot ajavat sotilashallinnon hallitsemasta Mandalaysta pohjoiseen Shweboon, kuljettajat joutuvat maksamaan lukuisilla armeijan ja muiden aseellisten ryhmien tarkastuspisteillä.
Naapurissa sijaitsevan Shanin osavaltion riisin- ja tomaatinviljelijät ovat Brucen mukaan kärsineet tuhoisia menetyksiä, jotka ajavat ihmisiä yhä syvempään köyhyyteen.
Samanlaisia vaikeuksia on maan toisella laidalla Ayeyarwadyn suistossa.
Maanviljelijä U Thanilla oli vaikeuksia saada rahat riittämään jo ennen kuin tulvat iskivät Myanmarin tärkeimmille riisinviljelyalueille. Tulvat ovat tuhonneet satoa ja vaarantaneet myös seuraavan kylvökauden.
U Thanin omat pellot ovat toistaiseksi säästyneet, mutta alueella seurataan tarkasti läheisten tulvapenkereiden kestävyyttä. Hänen mukaansa maanviljely on johtanut velkakierteeseen.
U Thanin mukaan lannoitteiden hinta on viisinkertaistunut. Myös polttoaine on kallistunut, ja sitä on entistä vaikeampi saada.
– Teemme enemmän töitä, otamme enemmän lainaa ja käytämme enemmän rahaa, mutta sadosta saamamme tulot eivät enää riitä kattamaan viljelyn kustannuksia tai edes tavallisia elinkustannuksia.
Siksi perheet joutuvat tinkimään myös terveydenhoidosta ja koulutuksesta.
Pelkona pakkovärväys
Shwebossa sähkökatkot ovat voineet jatkua yhtäjaksoisesti jopa 20 päivää. Pimeän laskeutuessa asukkaat eivät uskalla lähteä ulos. Erityisesti maaseudulla pelätään sotilashallinnon pakkovärväystä.
Perheet maksavat välttääkseen asepalveluksen. Brucen mukaan maksuja peritään jopa kotitalouksilta, joissa asuu vain naisia. Joidenkin arvioiden mukaan yli 100 000 ihmistä on värvätty.
Myös kotinsa jättämään joutuvien määrä kasvaa.
Maan keskiosassa sijaitsevalla Magwayn alueella viime kuukausien taistelut ovat joidenkin YK:n arvioiden mukaan ajaneet toukokuusta lähtien yli 200 000 ihmistä lisää pois kodeistaan.
Ihmiset pakenevat turvallisemmille alueille, mutta sielläkin on puutetta tilasta ja muusta.
Myanmarin suurin kaupunki Yangon on toistaiseksi välttynyt viimeaikaisilta luonnonkatastrofeilta ja sisällissodan suorilta vaikutuksilta.
Silti sielläkin viranomaiset keräävät ihmisiltä rahaa tekaistuilla maksuilla ja vaativat lahjuksia, joilla ihmiset välttävät asepalveluksen.
– He turvautuvat kaikenlaisiin laillisiin ja laittomiin keinoihin värvätäkseen ihmisiä ja ansaitakseen samalla rahaa, pitkään Yangonissa asunut henkilö kertoo.
Hän ei halua esiintyä omalla nimellään. Turvattomuuden tunne on hänen mukaansa kasvanut.
– Elämä Yangonissa on muuttumassa arjeksi, jossa rikollisuus leviää ja ihmiset tuntevat olonsa entistä turvattomammaksi.
Elokuussa Yangonin keskustassa puhkesi jo toinen koleraepidemia kahden vuoden aikana. Syyksi katsottiin halpaa ruokaa myyvien katukauppiaiden puutteellinen hygienia.
Inflaation vuoksi juuri halpa katuruoka houkuttelee yhä useampia ihmisiä.
Sotilashallinto vastasi epidemiaan sulkemalla katukauppiaiden yrityksiä kuudessa kaupunginosassa.
Koleraa on raportoitu myös tulva-alueilla sekä Rakhinen osavaltion Sittwessä.
Sotilashallinto kiristää otettaan
Myanmarissa kasvaa myös pelko valvonnan lisääntymisestä. Tarkastuspisteillä on käytetty tekoälyä hyödyntäviä valvontakameroita ja kasvojentunnistustekniikkaa. Tiedot ovat herättäneet huolta siitä, että sotilashallinto olisi ottamassa käyttöön Kiinan kehittämiä laajoja valvontamenetelmiä.
Vuoden 2021 vallankaappausta johtanut Min Aung Hlaing nousi presidentiksi huhtikuussa 2026 vuodenvaihteessa järjestettyjen, sotilashallinnon tiukasti kontrolloimien vaalien jälkeen.
Samaan aikaan armeijan siviileihin kohdistamat iskut ovat jatkuneet.
YK:n perustaman Myanmarin riippumattoman tutkintamekanismin IIMM:n mukaan armeija syyllistyy toistuvasti siviileihin kohdistuneisiin ilmaiskuihin, mielivaltaisiin pidätyksiin, kidutuksiin ja seksuaaliseen väkivaltaan.
Tutkintamekanismi selvittää myös sotilashallintoa vastustavien aseellisten ryhmien väitettyjä rikoksia.
Konfliktin päättymisestä ei ole merkkejä. Sotilashallintoa vastustavat ryhmät pyrkivät tiivistämään yhteistyötään, mutta rauhanneuvottelujen edellytykset ovat heikot.
Kaakkois-Aasian puolustuskysymysten asiantuntija Morgan Michaelsin mukaan Myanmarin poliittisen, taloudellisen ja humanitaarisen tilanteen merkittävä paraneminen edellyttäisi ensin konfliktin laajaa rauhoittamista. Hän arvioi, että tie siihen on pitkä ja vaikea.
uutiskirje 
