Energiayhtiö Fortumin johdon ylisuurista palkkioista on kuohuttu vuosikausia. Yksi aikakausi Fortumissa päättyi eilen, kun yhtiö tiedotti kuuden minuutin välein hallituksen puheenjohtajan Peter Fagernäsin ja toimitusjohtaja Mikael Liliuksen eroista. Fagernäs ei vastoin aiempaa suostumustaan ole käytettävissä tehtäväänsä ensi tiistaina pidettävässä yhtiökokouksessa. Lilius täyttää joulukuussa 60 ja jää eläkkeelle.
Joulukuussa päivätansseihin ja muihin varttuneen väen rientoihin ilmaantuu supereläkeläinen, joka mullistaa tulevien vuosien eläketilastotkin. Eläkeläisten ostovoima näyttää hirmuista kasvua, vaikka kyse on vain yhden eläkeläisen ostovoimasta. 867 000 euron peruspalkasta kertyy kohtuullinen työeläke. Liliuksen varsinaiset tulothan ovat olleet moninkertaiset peruspalkkaan nähden. Ilta-Sanomat laski tiistaina hänen tienanneen yhtiöstä kaikkiaan 33 miljoonaa euroa.
Lontoossa ratkottiin koko torstai kansainvälistä talouskriisiä, jonka yksi syy olivat huippujohtajien reaalimaailmasta karanneet palkitsemisjärjestelmät. 2000-luvulla alettiin ajatella, että yhtiöiden johtoon saa parasta asiantuntemusta vain isolla rahalla. Missään vaiheessa ei edes ajateltu kokeiltavan, löytyisikö esimerkiksi Fortumiin kelvollista toimitusjohtajaa jollain järjellä käsitettävällä korvauksella.
Herrojen houkuttelemiseksi kehiteltiin niin monimutkaiset palkitsemisjärjestelmät, ettei niitä ymmärrä enää kukaan. Mikael Liliuksen rahojen takia pyörityksessä on ollut parikin demariministeriä, sitten keskustan elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ja nyt viimeksi valtion omistajaohjauksesta vastaava kokoomuksen Jyri Häkämies.
Voi olla, että Mikael Lilius oli Fortumille parasta, mitä rahalla saa. Mutta kun ajattelee paljonko aikaa, vaivaa ja henkilötyövuosia on vuosien mittaan mennyt pelkästään hänen palkkioidensa hallinnoimiseen, niin ymmärtää paremmin, millaisia järjettömyyksiä vapaan kapitalismin huuma sai aikaan.
Fortumin julkikuva on ollut mahdollisimman huono. Asiakkaat eivät ymmärrä, miten sähkön hinta nousee vääjäämättä on sen tukkuhinta sitten nousussa tai laskussa.
Kansalaiset eivät ymmärrä, miksi ministerit eivät onnistu kohtuullistamaan valtionyhtiön johtajien palkkoja, vaikka haluaisivat.
Liliukselle seuraajaa valittaessa on noudatettava työnantajien nyt peräänkuuluttamaa linjaa. Valttia on palkkamaltti.
lehti 