Pintaa syvemmältä
Miten maailmantalous kehittyy alkavana vuonna? Huonosti, sanoo New Yorkin yliopiston professori Nouriel Roubini. Hän on tosin yleisesti tunnettu pessimistinä – siitä lähtien, kun hän viisi vuotta sitten ensimmäisenä varoitti Yhdysvaltain mädistä asuntolainoista syntymässä olevasta finanssikriisistä, hän on kantanut liikanimeä ”Dr. Doom” eli ”Tohtori Tuho”.
Silloin juuri kukaan ei uskonut hänen ennusteisiinsa, jotka kuitenkin osoittautuivat hyvin tarkoiksi. Nyt niihin kyllä uskotaan, joidenkin mukaan jopa niin paljon, että ne voivat toteutua oman viestinsä voimalla. Näin painava ei kenenkään sana ole, mutta Roubinin esiintuomat faktat ja tulkinnat tekevät hänen hahmotelmastaan todentuntuisen.
Roubinin mukaan euroalueen taantumaa ei voi välttää. Yksittäisten maiden kriisit jatkuvat, luotonsaanti on tiukalla, kilpailukyky heikentynyt, valtiot leikkaavat menojaan. Taantuma heijastuu Iso-Britanniaan, jossa David Cameronin hallituksen jyrkät leikkaukset ovat jo aiheuttaneet hallaa, sekä Keski- ja Itä-Eurooppaan. Hallituksilla on ollut suuria vaikeuksia päästä yhteisymmärrykseen edes kiireellisimmistä toimenpiteistä, puhumattakaan pitemmän tähtäimen uudistuksista.
Kasvavat tulo- ja varallisuuserot ovat taantuman osasyy.
Yhdysvalloissa tilanne on vähän paremmin hallinnassa, mutta tiukka puoluepolitiikka ja lähestyvät vaalit estävät rakenteellisia uudistuksia. Jopa Kiinassa vuoden lopussa tapahtuva johdonvaihdos siirtää Roubinin mukaan tarpeellisia muutoksia myöhempään vaiheeseen. Hänen mukaansa Kiinan pitäisi höllentää nykyistä heikon valuutan politiikkansa, jotta vientiylijäämä pienenisi ja kotimainen kulutus kasvaisi. Muutenkin pitäisi tasoittaa maailmankauppaa.
Mitä muuta pitäisi tehdä uhkaavan taantuman välttämiseksi? Roubinin mukaan keskeinen tehtävä olisi tulo- ja varallisuuserojen pienentäminen. Kasvavat erot ovat talouden taantuman osasyy, koska hyvätuloiset ja pääomatuloilla elävät ihmiset käyttävät pienemmän osan tuloistaan kulutukseen kuin työttömät ja muut pienituloiset. Tämän lisäksi epätasa-arvo on ympäri maailmaa johtanut protestiliikkeisiin, jolloin sosiaaliset ja poliittiset levottomuudet voivat uhata talouden kehitystä.
Kysymys kasvavista tulo- ja varallisuuseroista on Roubinille tärkeä, ja hän on aikaisemmin selvittänyt vielä tarkemmin, miksi ne ovat taloudelliselle kehitykselle vaarallisia. Elokuussa hän synnytti pienoisen kohun vetoamalla Wall Street Journalille antamassaan haastattelussa jopa Karl Marxiin.
Roubini on oman tiensä kulkija. Monessa tilanteessa hän on J.M. Keynesin kannattaja, kuten Joseph Stiglitz, Paul Krugman tai Robert Reich, mutta ei aina. Joskus hän liittyy kansantaloustieteilijäin uusliberalistiseen valtavirtaan, mutta harvoin. Joskus Roubini viittaa myös Marxin ajatteluun. Kun hän teki sen Wall Street Journalin haastattelussa, kyse oli varmaan harkitusta provokaatiosta (netistä löytyvät haastattelut osoittavat, että hän pystyy puhumaan hyvin pitkään tarkoin punnittua tekstiä, ilman taukoa).
Haastattelussa Roubini vastasi kysymykseen, miksi yritykset eivät juuri tee mitään saadakseen talouden pyörät taas pyörimään:
”Ne sanovat supistavansa toimintaansa, koska alalla on liikaa kapasiteettia, ne eivät palkkaa lisää työntekijöitä, koska ei ole tarpeeksi loppukysyntää. Tässä tulee kuitenkin vastaan paradoksi, eräänlainen Catch-22. Jos ei palkata työntekijöitä, ei synny tarpeeksi palkkatuloja, ei tarpeellista kuluttajien luottamusta, ei tarpeeksi kulutusta, ei tarpeeksi loppukysyntää.
Viimeisten kahden tai kolmen vuoden aikana tilanne on huonontunut, koska on tapahtunut massiivinen tulonsiirto työntekijöiltä pääomalle, palkoista voittoihin. Epätasa-arvo tulojen suhteen on lisääntynyt. Koska kotitalouksien taipumus kuluttaa on suurempi kuin yritysten, tämä tulojen ja varallisuuden uudelleenjako pahentaa liian pienen kysynnän aiheuttamaa ongelmaa entisestään.
Karl Marx oli oikeassa. Jossain pisteessä kapitalismi voi tuhota itseään. Ei voi jatkuvasti siirtää tuloja työntekijöiltä pääomalle ilman että syntyy ylikapasiteettia ja kysynnän puutetta. Tämä on nyt tapahtunut. Uskoimme, että markkinat toimivat. Ne eivät toimi. Yksilö voi toimia rationaalisesti. Yritys voi säilyäkseen ja menestyäkseen leikata työkustannuksiaan yhä pienemmiksi, mutta työkustannukset ovat jonkun muun tulot ja kulutus. Tästä syystä tämä on itseään tuhoava prosessi.”
Haastattelusta noussut kohu sai Roubinin vielä tarkentamaan sanojaan eräässä kolumnissa, jossa hän kirjoitti:
”Näyttää siltä, että Karl Marx oli osittain oikeassa väittäessään, että globalisaatio, irralleen päästetyt rahamarkkinat ja tulojen ja varallisuuden uudelleenjako työntekijöiltä pääomalle saattaisivat johtaa kapitalismin itsetuhon tielle (vaikka hänen näkemyksensä, että sosialismi olisi parempi, on osoittautunut vääräksi). Yritykset leikkaavat työpaikkoja, koska lopullinen kysyntä ei ole tarpeeksi suuri. Mutta työpaikkojen leikkaaminen vähentää palkkatuloja, kasvattaa epätasa-arvoa ja pienentää lopullista kysyntää.”
Olen siteerannut Roubinia (ja välillisesti myös hieman Marxia) näin pitkään, koska tämä on näinä päivinä meidän keskeisin ongelmamme. Finanssikriisi on dramaattisin osoitus tästä, osoitus Wall Streetin itsetuhoisuudesta, mutta kriisi jatkuu eri muodoissa. Mistä suunnasta löytyisi ratkaisu?
Roubini haluaa vähentää rahavallan mahtia pirstomalla liian suuria pankkeja ja tiukentamalla rahoitusjärjestelmän valvontaa, lisäämällä muutenkin yhteiskunnan ohjausmahdollisuuksia, tiukentamalla verotuksen progressiivisuutta, laajentamalla koulutusmahdollisuuksia ja vahvistamalla sosiaalisia turvaverkkoja.
Tämä ei ehkä tunnu kovin amerikkalaiselta reseptiltä, mutta Roubini onkin maailmankansalainen, Iranin juutalainen, joka on syntynyt Istanbulissa ja kasvanut ensin Teheranissa, sitten Italiassa. On oppinut yhtä sun toista maailmalla kulkiessaan.
uutiskirje 
