– Kaverini sanoi aikoinaan osuuskunnasta, että eikös se ole sellaista vasemmistolaisten haihattelua. Sanoin, että saattaa olla, mutta meille opiskelijoille ja työttömille se oli ylivoimaisesti paras ratkaisu. Jotenkin tuntui, että siinä astuu miinaan, jos lähtee työttömänä perustamaan jotakin osakeyhtiötä, kertoo Hannibalina paremmin tunnettu pitkän linjan rap-artisti Hannu Stark.
Muutama vuosi sitten köyhät muusikot tarvitsivat firman, jonka kautta laskuttaa ja julkaista levyjä. Hullu Juki, edesmenneen Pahat Viinit -yhtyeen perkussionisti ja osuuskunnan nykyinen jäsen, esitteli muulle bändille osuuskunnan.
– Se vakuutti meidät kaikki muut, että tämä on järkevin muoto.
Vuonna 2007 yhtyeen ympärille syntyi Joku Roti Records Osuuskunta. Lainaakin jouduttiin ottamaan, mutta se on hoidettu artistin sanoin erittäin hyvin ja systemaattisesti.
– Suoraan sanoen en ollut ajatellut osuuskuntaa erityisen vasemmistolaisena ratkaisuna, vaan luonnollisena. Onhan siitä historiassakin paljon esimerkkejä, kuten Katalonian anarkistien syndikaatit 30-luvulla. Se on aika yhdistävä yritysmuoto.
Nykyisin osuuskuntaan kuuluvat Hannibalin lisäksi Joku Roti Mafia -kollektiivin Massimo, Edorf ja puheenjohtaja Lauri Räpping Vantaanjoki. Lisäksi hallituksessa istuu tuottaja Ilari Autio. Osuuskuntaan kuuluvat myös idean isä Hullu Juki ja viime levyt masteroinut Jussi Suonikko. Alkuperäisjäsenistä ovat jäljellä Hannibalin lisäksi Massimo ja Autio.
Työnjako osuuskunnassa menee niin, että yksi hoitaa talouden, yksi musiikkipuolen ja muut juoksevia asioita sekä yhteyksiä artisteihin. Keikkamyynti ja tiedotus ovat Hannibalin vastuualuetta.
– Työ on periodiluonteista. Levyn ilmestyessä tulee aina hoppu. Sitten hallituksen sisällä hakataan päitämme yhteen, kuka tekee mitäkin. Tai kenen piti tehdä.
Kulttuuri ennen bisnestä
Ja homma toimii.
– Emme ole mikään rahantekosampo kuitenkaan. Teemme kulttuurityötä, haluamme julkaista levyjä, joita kukaan muu ei ehkä julkaisisi. Artisteille olemme sanoneet, että emme me teitä rikkaiksi tee, mutta kyllä me levyn julkaisemme. Emmekä ala rahaa kusettamaan. Ei siihen tässä maassa ole varaa. Puhumattakaan siitä, ettei niin pidä tehdä. Pidetään homma rehellisenä.
Osuuskunta ei sido artisteja levyä pidempiin sopimuksiin. Kulujen jälkeen artisteille maksetaan 50 prosentin rojaltit.
– Näkyvyydessä meidän kaltainen lafka ei ole niin vahvoilla, mutta olemme luottaneet siihen, että artisti tekee sen itse omalla musiikillaan. Aina voi tehdä hirveän määrän promootiota paskalle, mutta viimeistään keikalla ihmiset sen huomaavat.
Sitä paitsi itsensä promoaminen tuntuu artistista typerältä.
– Siinä mielessä diili Monspin kanssa oli hyvä, että Kiiskisen Keijo hoiti sen puolen ja itse sai keskittyä musiikin tekemiseen.
Joku Roti Mafian tuorein albumi Viimiseen Hengenvetoon julkaistiin hiljattain yhteistyössä Monsp Recordsin kanssa.
– Jos osuuskuntia olisi enemmän, varmasti niiden kanssa tulisi tehtyä perusyhteistyötä. Yhteistyökumppaneinamme on kuitenkin niin osakeyhtiöitä kuin toiminimiäkin. Tärkeintä, että ollaan ideologisesti samoilla linjoilla. Ei haeta Mc Donaldsin kanssa sponssidiiliä.
Kaksi eri kolikkoa
Tuoreella albumilla on tiukkaakin yhteiskunnallista kannanottoa, eikä sitä peitellä. Aletaanko Lapin gangstaa pitää saarnamiehenä?
– En välitä siitä. En oikeasti ajattele sitä ollenkaan. Jos sen joku ottaa saarnaamisena, ottakoon. On pienempi paha saarnata asioista, mitä valtamediassa ei sanota, kuin vaieta tai alkaa saarnata jotain fasistisia tai yksinkertaisesti eettisesti väärin olevia asioita.
Artistia ottaa muutenkin päähän skenen sisällä uhoaminen.
– Räppibileissä jätkät paukuttelevat henkseleitä niin kuin olisivat jotain gangstoja. Fakta on kuitenkin se, ettei tässä maassa ole mitään ghettoja kuten jossain Sowetossa tai Bogotassa. Harva meistä on nähnyt nälkää, vaikka tottakai heitäkin on. Ei meidän kuulu tapella toisiamme vastaan, vaan niitä vastaan, jotka edustavat sellaisia arvoja, jotka eivät yksinkertaisesti ole hiphop-kulttuuria.
Hannibal on varma, että yhteiskunnallista räppiä on Suomessa pelätty ja pelätään yhä.
– Kyllä rap on kapinamusaa. Jos siitä puuttuu kapina, se on jotain muuta. Ja ne, jotka sanovat asiat suoraan, tekevät yksinkertaisesti parempaa musiikkia kuin ne, jotka ovat näin kliseisesti sanottuna sielunsa myyneet.
Kapina voi olla yhtä hyvin musiikissa kuin lyriikoissa.
– Gangstaräpissä oli pelkästään päihteitä, huorittelua ja aseita. Mutta se oli kovaa, koska musa oli tiukkaa. Se oli niin funkia, että! Ja levyllä oli kuitenkin aina se yksi biisi, jossa puhuttiin oikeista asioista, aneltiin syntejä anteeksi tai kuvattiin ghettoelämää. Mutta jos pelkästään idiotismi kohtaa pilipalimusan, se ei ole hiphop-musaa sellaisena kuin minä sen tiedän.
Artistin mukaan pahinta oli, että Suomessakin monet kovat tekijät lähtivät myymään itseään ja tekemään musiikkia pelkästään ”radiosoiton perässä ja rahankiilto silmissä”.
– En minä pystyisi nukkumaan öitäni, jos olisin tehnyt samoin. Kyllä meillekin soitettiin pari kertaa, nyt puhutaan siis 2000-luvun puolesta välistä, ja pyydettiin pikkurilliä. Toinen kerta oli huvittava. Luulin, että Tykopaatti soittaa pilapuhelua ja aloin nauraa siinä.
Hannibal selventää, ettei hänellä ole mitään hyviä tyyppejä vastaan, vaan huonoa musiikkia.
– Älkää kutsuko sitä räpiksi. Emme ole edes kolikon kaksi eri puolta. Olemme kaksi eri kolikkoa.
Sopivampia nimiä viihteellisemmälle rapille olisivat artistin mukaan pophop tai aerobic rap.
– Puuttuu enää, että saadaan äärioikeistolaista räppiä. Josta ikävä kyllä on jo viitteitä.
Turha syyttää kansaa
Hannibalia ärsyttää, että fasistit ovat omineet isänmaallisuuden. Pate Mustajärveä hän kiittää rohkeudesta, kun tämä totesi hiljattain Seuran haastattelussa olevansa ”perus suomalainen”, muttei perussuomalainen. Vastaavaa rohkeutta artisti haluaisi nähdä enemmänkin.
– Ärsyttää tuommoinen porukka, joka ei tee muuta kuin huonoa mainosta. Se ei ole mitään isänmaallisuutta, se on jälkeenjääneisyyttä.
Teuvo Hakkarainen saa kuitenkin synninpäästön.
– Olen kasvanut tuollaisten ihmisten parissa, jotka laukovat aivan älyttömiä törkeyksiä, mutta ovat silti jotenkin rakastettavia. Ei niille voi kuin päätään pyöritellä ja sanoa, että mitä vielä, anna tulla! Tosin ero on se, että ne tajusivat olla menemättä politiikkaan.
Muutamat muut nimeltä mainitsemattomat perussuomalaiset sen sijaan saavat risuja suorastaan kimpuissa. Ihmisten toisiaan vastaan asettaminen on helppo harhaanjohtamisen keino.
– Vähättelevät tätä rasismi-keskustelua. Ettei me mitään rasisteja olla, vaan maahanmuuttokriittisiä. No mitä muutakaan se on! Tuntuu, että kyseinen puolue on laitettu kulissiksi kääntämään ihmisten huomio muualle. Että rahamiehet voivat mellastaa, miten haluavat. Sitten huomataan poliitikkojen nostelevan käsiään ja sanovan, että sori vaan, nyt on liian myöhäistä.
Hannibal ei kuitenkaan halua syyttää tavan ihmisiä asiaintilasta.
– Niinhän tässä tehdään koko ajan. Täälläkin poliitikkojen johdolla syytetään Kreikan kansaa. Mitä se kansa on tiennyt, kun siellä ovat poliitikot tehneet talousmiesten kanssa sopimuksia?
Potentiaalinen protestipuolue
Artisti innostuu puhumaan vallan siirtymisestä poliitikoilta yrityksille.
– Siihen suomalaiset eivät suostu vieläkään uskomaan. Voisi kysyä esimerkiksi Suomen tämänhetkiseltä pääministeriltä, etten epäile yhtään, ettetkö tee kovasti töitä. Mutta kenelle teet töitä?
Hannibal päivittelee, että rahamiehiä nostetaan sankareiksi.
– Herrajumala! Kuinka sairas täytyy olla? Eivät ne ole John Wayneja ne jätkät. Ne ovat Lee Marvineita.
Artisti vertaa idoleiksi nostettuja yrityspamppuja ja pankkiireita muutamiin tunnettuihin kansanmurhia tehtailleisiin diktaattoreihin.
– Enkä epäröi sanoa sitä. Koska nämä tyypit ovat sellaisia, että jos niillä olisi sama tilanne, niin ne tekisivät aivan saman ja vielä kylmäverisemmin.
Ei tule aivan puun takaa, että Hannibal tunnustautuu räväkästä ulosannistaankin tunnetun filosofin Slavoj Žižekin faniksi.
Vasemmistosympatioistaan huolimatta mies ei ole poliittisesti mikään yhden totuuden mies, vaikka tunnustaakin äänestävänsä vasemmistoa. Kotitaustaansa hän kuvaa punavihreäksi.
– Vasemmistosta löytyvät kuitenkin ne, jotka ovat eniten samoilla linjoilla. Puolue voisi olla oikea, todellinen protestipuolue. Mutta kompromissien tekeminen on yksi piru kyllä.
Artistin mielestä se, että Markus Mustajärvi pysyi taannoin kannassaan euroasiassa yhdessä Jyrki Yrttiahon kanssa Anna Kontulan kompatessa, oli ”kovin juttu pitkään aikaan” vasemmiston suunnalta.
– Olen itse Lapista ja varmasti koko Lapin vasemmisto oli sitä mieltä. Jos lappilaiset olisivat mustia afropäitä 70-luvulta, ne olisivat sanoneet, että ”right on, Markus, right on”!
Kaikki liittyy kaikkeen
Mitä tulee vastarintaan ja vaihtoehtoihin, päädymme vielä puhumaan arabikeväästä.
– Yhtäkkiä Yhdysvallat, Ranska ja Britannia olivat monikansallisten firmojen sätkynukkeina kauhuissaan siitä, että tällainen ”demokraattinen” herra kuin Mubarak syöstiin vallasta.
Artisti sanoo kuitenkin välttävänsä arabikevät-sanaa.
– Ihan kuin se tapahtuisi vain heille. Sama homma tapahtuu meille paraikaa. Se on maailmanlaajuinen ilmiö. Britannian mellakat, Espanjan mielenosoitukset, Wall Street -liike.
Hannibalin mielestä kansannousut taustoineen on jätetty liian vähälle huomiolle suomalaisessa mediassa. Vaikka valtamedia keskittyykin hänen mukaansa liikaa pelkojen lietsontaan, artisti korostaa, että ihmisellä on silti vapaus käyttää omaa järkeään.
– Jotkut pelkäävät sikainfluenssaa, mutta toinen puolisko on sitten se porukka, joka on niin peloissaan, ettei uskalla lukea edes uutisia.
uutiskirje 
