Ökypankkiiri Björn Wahlroosin ajatukset Helsingin Sanomien (12.2.) haastattelussa eivät yllättäneet. Samaa kyynistä ylimyksen virttään hän on veisannut jo vuosikausia. Wahlroos haluaa suhteellisin säännöllisin väliajoin toistaa perussanomansa ja myös aina hän saa auliisti siihen palstatilaa. Nyt julkaisualustana oli maan suurin sanomalehti.
Wahlroosilla ei ole asemaa suomalaisessa politiikassa. Hän ei ole tainnut mitata luottamustaan yksissäkään vaaleissa – ehkä opiskeluaikoja lukuunottamatta. Sen sijaan hän on omaisuuksiensa takia merkittävä rahavallan vaikuttaja Suomessa.
Vuosikaudet Wahlroosin viestin sisältö on ollut sama. Sen mukaan ihminen on lähtökohtaisesti ahne ja siihen hänen toimintansa myös perustuu – aina. Toinen hänen perusteeseistään on, että syrjäytyneet, syrjäytetyt, köyhät tai sairaat ihmiset saavat syyttää tilanteestaan itseään ja vain itseään – jo nyt heitä hyysätään liikaa.
Wahlroosin logiikan mukaan ahne ihminen pärjää – ja välillä hän myös joutuu käyttämään kyynärpäitään tai ratsusaappaitaan häätäessään samoille apajille pyrkijät kauemmas.
Rahan teon osaava Wahlroos voisi ehkä olla uskottava poliittinenkin guru, jos hän pystyisi jotenkin perustelemaan yhteiskunnalliset ajatuksensa. Nyt ne jäävät useinkin vain ilkeämielisiksi heitoksi ilmaan. Tästä tällä kertaa paras esimerkki lienee presidentti Tarja Halosen mollaus, joka ei perustu mihinkään tosiasioihin.
Niin monet kerrat on Wahlroos saanut viisastella julkisuudessa, että taitaa olla turha toive vaatia häneltä myös konkreettisia perusteluja heitoilleen. Wahlroosin maailmankuva tuntuu perustuvan enemminkin vanhan sääty-yhteiskunnan haikailuun kuin kaikkien yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvaan demokraattiseen järjestelmäämme.
uutiskirje 