Suomeen 1960-luvulla kaakosta levinnyt hirvikärpänen loisii Itä-Suomen hirvissä erittäin runsaslukuisena. Tuoreen tutkimusaineiston mukaan enimmillään yhdessä hirvessä oli jopa 17 500 hirvikärpästä ja vähimmilläänkin yli 800 kärpästä.
Keskimäärin hirvisonneilla oli 10 600, hirvilehmillä 3 500 ja vasoilla 1 700 hirvikärpästä taljassaan.
Vaikka hirvikärpänen loisii hirvessä erittäin runsaana, on sen vaikutus hirven hyvinvointiin tutkimuksen perusteella varsin vähäinen. Kokeellisen altistuksen perusteella hirvikärpäsellä ei ollut vaikutusta myöskään poron hyvinvointiin. Tiedot käyvät ilmi filosofian maisteri Tommi Paakkosen Itä-Suomen yliopistossa valmistuneesta väitöskirjasta. Väitöstilaisuus on perjantaina 25. toukokuuta Joensuun kampuksella.
Pikkupakkanen ei haittaa
Kylmäaltistuskokeissa suurin osa tutkituista hirvikärpäsistä selviytyi –5 asteen pakkasesta ja runsas viidennes kesti jopa –15 asteen pakkasta. Laji onkin hyvin sopeutunut esiintymisalueensa ilmastoon ja voi kylmänkestonsa puolesta levittäytyä myös nykyistä pohjoisemmaksi.
Hirvikärpästen lukumäärä ja tiheys sekä loisten sijoittuminen hirven taljaan määritettiin 23 taljasta. Itä-Suomessa kaikki tutkitut hirvet olivat voimakkaasti hirvikärpäsen loisimia syksyllä.
Hirvikärpänen suosi hirven etuselän aluetta, jossa oli noin puolet kaikista kärpäsistä. Hirven karva on pisimmillään juuri säkäalueella, mikä tarjoaa ylöspäin ja hämärään pyrkivälle hirvikärpäselle parhaan mahdollisen suojan.
Poro sietää hyvin
Hirvikärpänen on levinnyt jo poronhoitoalueen eteläosiin. Onkin mahdollista, että se vaikuttaa haitallisesti poron hyvinvointiin ja porotalouteen.
Tutkimusoloissa tehdyissä kokeissa ei tosin löytynyt selvästi hirvikärpäsloisinnan aiheuttamia muutoksia porojen veri- tai kudosarvoissa. Hirvikärpästen selviytymisaste poron taljalla oli erittäin alhainen, vain 2,1 prosenttia, minkä perusteella poro ei ole ihanteellinen isäntäeläin hirvikärpäselle. Lääkityiltä poroilta ei löytynyt kokeen lopussa ainuttakaan elävää hirvikärpästä, joten ivermektiini vaikuttaisi olevan tehokas loislääke myös hirvikärpästä vastaan.
FM Tommi Paakkosen väitöskirja Ecophysiology of the deer ked (Lipoptena cervi) and its hosts (Hirvikärpäsen ja sen isäntäeläinten ekofysiologia) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on dosentti Päivi Soppela, Lapin yliopisto, Arktinen keskus ja kustoksena professori Heikki Roininen Itä-Suomen yliopistosta.
uutiskirje 
