Viime vuoden syyskuun 17. päivänä joukko ihmisiä kokoontui New Yorkin finanssialueella sijaitsevaan Zuccottin puistoon ja leiriytyi sinne. He ilmoittivat vastustavansa eriarvoisuutta, yhtiövaltaa sekä poliittista korruptiota ja mädännäisyyttä. Occupy Wall Street -liike (OWS) oli syntynyt.
Zuccotti-puistosta alkoi tapahtumien vyöry, joka varmasti yllätti aloitteentekijänsäkin.
Uudenlainen tapa toimia
Occupy pystyi kiistämään vaihtoehdottomuuden.
Occupy!-kirja on artikkelikokoelma, jossa on sekä analyyttisiä tekstejä että mukana olleiden kokemuksia. Useimmat tekstit ovat Yhdysvalloista, mutta suomalaiseen laitokseen on lisätty myös pari Suomea ja Espanjaa käsittelevää artikkelia.
OWS syntyi protestiksi, mutta se pyrki olemaan enemmän kuin protestiliike. Tarkoituksena oli omassa käytännössä etsiä parempia tapoja toimia ja rakentaa uudenlaista demokratiaa.
Kaikilla Occupy-leireillä noudatetut periaatteet olivat horisontalismi, rauhanomaisuus, inklusiivisuus ja konsensus.
Occupy!-kirjassa on mainioita kuvauksia siitä, miten kaikki ei mennyt yhtä yksinkertaisesti kuin Strömsön OWS-leirillä.
Asunnottomuus on Yhdysvalloissa suuri ongelma. Jokunen malliasunnoton siis sopi Zuccotti-puistoon tätä alleviivaamaan. Mutta inklusiivisuus alkoi olla koetuksella, kun heitä tulikin enemmän.
Hetken välähdys vai kipinä?
Myöskään konsensus ei ole ongelmaton päätöksentekotapa, kuten monet saivat käytännön kautta huomata. Konsensusmenettely on altis näkymättömälle vallankäytölle ja ilmaisukykyiset vaikuttajayksilöt voivat ohjailla sitä.
Konsensus voi parhaimmillaan voi jalostaa ajatuksia, pahimmillaan viedä kehää kiertävään loputtomaan jahkailuun.
Occupy-liike törmäsi kaikkialla myös kysymykseen siitä, miten suhtautua ”vanhoihin” sosiaalisiin liikkeisiin ja poliittisiin puolueisiin.
Mitä jäi Occupysta käteen? Onko jo perusteltua puhua siitä imperfektissä? Ovatko poliisien otteet, leirien hajottaminen tai uutuudenviehätyksen kariseminen nujertaneet liikkeen?
Occupy on viime kuukaudet viettänyt aika lailla hiljaiseloa. Amerikkalaisilla netin vaihtoehtosivustoilla kuten AlterNet, Truthout tai Common Dreams on jo käyty keskustelua siitä, ”miksi OWS epäonnistui”.
Aika näyttää, jäikö OWS vain kirkkaaksi välähdykseksi vai sinkosiko siitä sittenkin kipinä, josta voi kehkeytyä jotain vielä suurempaa, kuten Teppo Eskelinen pohtii Occupy!-kirjan johdantoartikkelissa.
Occupy on Eskelisen mukaan vaikuttanut poliittisen paineen luomiseen, puhetavan muuttamiseen, uuden politiikan määrittelyyn ja erityisesti vaihtoehdottomuuden kiistämiseen.
Aiheesta enemmän perjantaina ilmestyneessä Viikkolehdessä.
Carla Blumenkranz et al: Occupy! Into Kustannus 2012. 171 sivua.
uutiskirje 
