Viimeinen sana
Nyt on aika karistaa kesäkilot ja hankkiutua talveksi kylpyläkuntoon. Näin minua on valistettu.
Koululainen tarvitsee mainosten mukaan ainakin repun, penaalin, kyniä, kumeja ja kasapäin uusia vaatteita. Harrastuksiin olisi kiireen vilkkaa ilmoittauduttava ja kalenteri täytettävä.
Hyvät hyssykät sentään.
Vaikka posken rusketus häviää ja lämpömittari ja koululaitos muuta väittävät, vielä on jäätelökesää jäljellä.
Minä haluan viipyillä vielä kesässä, palauttaa mieleen ja kroppaan rentouden ja muistella: mitä tänä kesänä on tähän mennessä tehty.
Lempiaurinkolasien päälle on istuttu ja astuttu. Talviturkki heitetty ensin Välimereen, sitten Raumanmereen, Mustikkamaalle, Sääksjärveen, Päijänteeseen ja Kumpulan maauimalaan.
On nähty pronssikautiset hautakiviröykkiöt, kreetalaiset kissanpennut, ydinvoimalan vierailukeskus ja sisäuima-allas 200-vuotiaassa satakuntalaistalossa.
Festareilla on laulettu ja soitettu pyykkilautaa. Leikitty salapoliisia, pussailtu saunakammarissa.
Saatu rusketusraidat ja kesakot, itikanpistot ja paarmanpuremat. Aurinko nostanut poskille lisähehkua kuin sponsorineule rouva Jenni Haukion kasvoille konsanaan.
Syöty mansikat ja viininlehtikääryleet ja kilo tsatsikia. Kerätty kastikkeeseen kantarellit keittiön oven pielestä, keitetty torin puoli-ilmaisista ylijäämäkasviksista kesän paras soppa.
On lakattu varpaankynnet. Prepattu saarnaansa jännittävää lapsenkasvoista kesäteologia.
Hengitetty syreenien tuoksua keuhkojen täydeltä ja menty yöllä parvekkeelle kuuntelemaan satakieltä.
Tarjoiltu pullakahvit mepille, ministerille ja kunnanjohtajalle, vietetty vappua kesäkuussa. Heinäkuun ensimmäisenä lomapäivänä hulmutettu sateenkaarilippua. Korotettu suojakertoimia.
Otettu nokoset hämärällä vintillä ja Yyterin hiekalla. Luettu 1 500 sivua dekkareita ja kilokaupalla kiiltävälle paperille painettuja aikakauslehtiä. Tultu toimeen teinin kanssa ja ihmetelty sen aina vaan venyviä sääriä.
Annettu huonojen uutisten mennä ohi korvien ja jätetty tukka kampaamatta. Laskettu salamat ja jyrähdykset, nähty sateenkaaren molemmat päät. Siellä toisessa kukkivat lumpeet.
Saatu tuli kiukaan pesään ensimmäisellä yrityksellä. Istuttu neljän polven naisten kanssa ja naurettu. Vakuutettu mummolle että ollaan jo aikuisia.
Katsottu autiota hiekkarantaa, kuljettu jazz-kadulla ja kuumalla kalliolla, sukellettu ja kelluttu alasti ja uikkareissa, selällään siristelty häikäiseviä pilviä. Herätty kukon lauluun.
Annettu tuulen puhdistaa, nostattaa helmaa ja heittää hiukset sekaisin. Huudettu äänihuulet rikki ja poikki. Kuohuttu yli äyräiden ja kilistelty ylitsevuotavaisia maljoja.
Nukahdettu ropinaan ja meren kohinaan, tuijoteltu vaahtopäitä ja huimaavaa horisonttia.
Kuunneltu Mauri Pekkarisen kesäjuhlia vastarannalta ja syöty lounas vettä pitkin kantautuvan maakuntalaulun tahtiin.
Nähty Hitchcockin linnut merikarvialaisen pitserian katolla.
Pyynikinharjulta tähytty kaikkiin suuntiin ja ymmärretty kuinka kirvesmies Viita ryhtyi runolle: avarassa maisemassa on ajatuksilla tilaa lentää.
Kesäteatterissa hoilattu Popedaa ja Hiski Salomaata, Musiikkitalossa Ave Mariaa. Tanssittu paljain jaloin ja kumisaappaissa, Katri-Helenan, rumban, polkan ja sahan soidessa.
Vakoiltu lokinpoikasten kuoriutuminen ja tiaisen ensimmäinen lento. Ohjattua ampiaisia lempeästi kohti ikkunaa ja käyttäydytty väkivaltaisesti torakkaa kohtaan (se voitti). Jätetty hämähäkit henkiin.
Asemilla kaikuvat kuulutukset kuunneltu, juostu juniin ja syöty Euroopan kallein sämpylä lentokentällä. Yritetty pysyä kartalla, mutta viis veisattu vaikka on menty reunojen yli.
Kesä: siitä ei voi kirjoittaa kuin pateettisesti. Ja vaikka posken rusketus häviää ja lämpömittari ja koululaitos muuta väittävät, vielä on jäätelökesää jäljellä.
Tarjoilija, vielä yhdet tuutit, kiitos!
uutiskirje 