Sisäasianministeriön teettämän selvityksen mukaan parempi viranomaisyhteistyö saattaisi estää perhesurmia.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemässä selvityksessä käytiin läpi perhesurmat, oman lapsen surmat ja vastasyntyneiden surmat vuodesta 2003 lähtien.
Sen mukaan osa surmista olisi ehkä ollut ehkäistävissä, jos viranomaisten ja lähipiirin tietoon tulleet uhkailut olisi osattu ottaa vakavasti ja perheen ongelmiin olisi tartuttu ajoissa.
Viranomaiset olivat ohjanneet perheitä avun piiriin, mutta perheen tilanteen kartoitus ja auttaminen olivat usein jääneet kesken.
Tästä on saatu järkyttävä esimerkki 8-vuotiaan helsinkiläistytön tapauksessa, jossa tämän isän ja äitipuoli surmasivat tytön pitkään jatkuneen henkisen ja fyysisen väkivallan jälkeen. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät pelastaneet tyttöä.
Viranomaisyhteistyö on saattanut olla asiakkaan siirtämistä toiselle viranomaiselle eikä ole ollut seurantaa siitä, miten tapauksen käsittely on edennyt. Viranomaiset eivät myöskään aina ole olleet tietoisia toisen viranomaisen toimista ja asiakas on voinut kokea peräkkäiset viranomaistoimet jopa kiusaamisena.
THL esittääkin viranomaisten yhteistyötä tehtäisiin jatkossa helpommaksi. Lainsäädäntö antaa tähän jo mahdollisuuden.
Jotta väkivallan uhkaa ja sen riskiä kyettäisiin paremmin arvioimaan, viranomaisten tulisi ottaa käyttöön parisuhdeväkivallan uusiutumisen riskinarviointi. Tämän mallin käyttöönotosta valtioneuvosto teki päätöksen jo kesäkuussa.
Lapsen etu ei aina toteudu
Vaikka lainsäädännöllisesti lastensuojeluilmoituksen tekoa on helpotettu, on terveydenhuollon käytännön työssä korkea kynnys tehdä ilmoitus.
Joissain tapauksissa ilmoituksen tekoa oli harkittu, mutta se oli silti jätetty tekemättä. Epäkohdaksi osoittautui vastuun siirtäminen viranomaiselta toiselle ilmoituksen tekemisestä.
Selvityksessä esitetään, että sosiaali- ja terveysviranomaisia tulisi kannustaa tekemään lastensuojeluilmoituksia. Samoin lastensuojelun työntekijöitä tulisi kannustaa tekemään rikosilmoituksia lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.
Lapsen edun ensisijaisuus on keskeinen periaate kaikessa lainsäädännössä ja sitä edellyttää myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus.
Selvityksen mukaan lapsen etu ei aina toteudu viranomaistoiminnassa. Erityisesti puutteita näyttäisi olevan tilanteissa, joissa aikuinen hakeutuu mielenterveyspalveluiden piiriin.
Viranomaisille ja tapaamispaikkojen työntekijöille tulisi myös antaa koulutusta lasten huolto- ja tapaamisasioista, parisuhdeväkivallan luonteesta, avioerotilanteista, lasten huollon ja tapaamisen sopimisesta sekä turvallisuusriskeistä näissä tilanteissa. Omaisia puolestaan tulisi rohkaista tekemään lastensuojeluilmoituksia, jotta lapsen tilanne tulisi viranomaisten tietoon.
Lisäksi miehille pitäisi suunnata tiedotusta erosta, sen vaikutuksista sekä neuvoa, mistä saa keskustelutukea vaikeassa tilanteessa.
Perhesurmaan ajautuneet
vihjailleet teostaan
Selvityksessä käytiin läpi kaikki poliisin kirjaamat alle 15-vuotiaisiin lapsiin kohdistuneet surmat 1.1.2003-31.1.2012, joissa tekijä on ollut lapsen vanhempi. Tapauksia oli yhteensä 35 ja niissä kuoli 55 henkilöä, joista seitsemän puolisoita ja 48 surmaajan lapsia.
Perhesurmat olivat yhtä tapausta lukuun ottamatta isän tekemiä. Vastasyntyneitä surmanneet olivat kaikki naisia, joista puolet alle 25-vuotiaita.
Selvityksen mukaan perhesurmaan ajautuneet ovat yleensä vihjailleet teostaan etukäteen esimerkiksi etsimällä tietoa perhesurmista internetistä tai jättämällä itsemurhaviestejä näkyville.
Myös väkivaltaista käytöstä tai väkivallalla uhkailua esiintyi perhesurmatapauksissa yleisesti. Tekijän väkivaltaisuus on ollut perheen tai läheisten tiedossa.
Perheet olivat olleet yhteyksissä viranomaisiin, mutta oikeanlaista apua ongelmiin ei saatu.
lehti 