Kuitti, kiitos!

Viimeinen sana

Onko etukorttia? Tarvitsetko kuittia?

Näin on koulutettu ainakin kahden suurimman kauppaketjun työntekijät sanomaan, kun asiakas kaivaa kuvetta myymälän kassalla.

Kokemusperäinen havainto on, että entistä useampi – varsinkin nuori – vastaa, ettei sellaista lappusta kaipaa.

Kuitittomassa kaupassa herää helposti epäily, että niin kierretään veroja.

Monissa ravintoloissa käteisasiakkaalta ei kuitin haluamista edes kysytä ja sen saa vain pyytämällä. Kortilla maksajat kuitin saavat vieläpä sitä erikseen kysymättä.

Kauppaketjut perustelevat kassojensa pyyntöä sillä, että useinkin kuitti rutistetaan heti mytyksi ja viskataan kaupan lattialle, jolloin siitä tulee siivouskuluja – ja epäsiistiäkin on, kun kuitit tarttuvat kengän pohjiin ja leviävät pitkin liikettä.

Vaikka kuittia ei haluaisikaan, niin se kuitenkin yleensä tulostuu kassakoneesta. Toisaalta saattaahan olla sellaisiakin kauppoja, jossa näin kuitteja ei tulosteta – ja sehän onkin sitten jo veronkiertoa.

Kuitin kysymisellä on selvästikin ”koulutettu” asiakkaita siihen, että ilman kuititta kaupasta lähteminen olisi luonnollinen, jopa normaali tapa. Mitä niitä roskia keräilemään lompakkoihin pullottamaan tai taskujen pohjille pyörimään.

Jos kaupasta vielä kuitin saakin, niin sellaiseksi on tilanne mennyt, että riihikuivalla rahalla ravitsemusliikkeessä maksava asiakas ei monessakaan paikassa voi olla varma, onko kuittia tulostettu laisinkaan. Pyytämällä sen yleensä kyllä saa, vaikka usein vähän pitkin hampain.

Kuitittomassa kaupassa herää helposti epäily, että niin kierretään veroja ja muokataan kirjanpitoa.

Kuitin tarjoamisesta on tulossa pakollista. Kuitinantovelvollisuutta koskevan lain valmistelu on alkanut työ- ja elinkeinoministeriössä.

Asiakkaan ei kuitenkaan ole lakiuudistuksen jälkeenkään pakko ottaa kuittia vastaan. Sitä on myyjän kuitenkin aina tarjottava, oli sitten kyse tavarasta tai jostakin palvelusta kuten tukan leikkuusta.

Kuitinantovelvollisuus on yksi keino taistella harmaata taloutta vastaan. Se vaatii myös kuluttajien omaa aktiivisuutta. Jos meidät totutetaan pienestä pitäen siihen, ettei kuittia tarvitse tai kannata ottaa, niin helposti se johtaa – ainakin puolituttujen asiakkaiden kesken – siihen, ettei sitä edes tarjota.

Moni pienyrittäjä voi kavahtaa ja ajatella, että uudella lailla muun muassa kassakoneista tehdään pakollisia. Näin ei kuitenkaan ole, vaan käsinkirjoitettu kuitti kelpaisi edelleenkin. Samoin kuitin voi antaa sähköisessä muodossa kuten nytkin.

Suomessa kuititon kauppa ei liene kovin suuri ongelma – kuittikauppa enemmänkin.

Jonkin verran arvonlisäveroja jää tuloutumatta.

Suomi ei ole kuitenkaan mikään erillinen saareke. Kampanjointia kuittien antamisen puolesta käydään muuallakin Euroopassa. Muun muassa Italiassa kehotetaan erilaisin julistein asiakkaita pyytämään kuittia.

Jotkut saattavat pitää kuititonta kauppaa ”saavutettuna etuna”.

Näin ymmärsivät asian ainakin ne kreikkalaiset taksien omistajat, jotka parisen vuotta sitten järjestivät suuria mielenosoituksia kaavailtuja ansion menetyksiä vastaan. Kreikan hallitus sai silloin kuulla kunniansa, kun se vaati takseja antamaan asiakkaalle kuitin kyydistä.