Suomi pyrkii tosissaan Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston jäseneksi. Turvaneuvoston kymmenestä vaihtuvasta jäsenestä kaksi valitaan kolmen viikon päästä torstaina 18. lokakuuta. Ensi vuoden alusta alkava jäsenyys kestää kaksi vuotta.
Kolmesta paikan tavoittelijasta yksi joutuu pettymään. Australian jäsenyys lienee selvä, mutta Suomi taistelee ”Euroopan paikasta” Luxemburgin kanssa, joka ei aiemmin ole ollut turvaneuvoston jäsen.
Kiriviikkojen aikana punnitaan, kummalla on paremmat lobbaajat ja painavammat perustelut jäsenyydelleen. Suomella ei liene mitään ylimääräistä painolastia kannettavanaan, ehkä jopa päinvastoin muun muassa rauhanvälityksen kehittäjänä ja jonkinlaisena edelläkävijänäkin.
Kolmesta YK:n turvaneuvoston paikan tavoittelijasta yksi joutuu pettymään
Suomi on ollut kahdesti aiemmin vaihtuvana jäsenenä YK:n turvallisuusneuvostossa, vuosina 1969–1970 ja 1989–1990. Nyt maailman tilanne on toinen kuin noina vuosina. Silloin elettiin vielä kylmän sodan aikaa eikä Suomi ollut myöskään Euroopan unionin jäsen.
Nyt Suomen tilanne on toinen. EU:n jäsenenä se toteuttaa osaltaan myös unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa eikä voi ryhtyä sooloilemaan ainakaan kiperissä kysymyksissä. Voi jopa olla niin, että turvallisuusneuvoston jäsenyys kaventaa hitusen Suomen liikkumatilaa ja sananvaltaa. Toisaalta turvaneuvoston jäsenenä Suomi puhuu hieman kovemmalla äänellä ja on ehkä myös perusteellisemmin informoitu etenkin kiista-asioista. Suomi voi olla myös sovittelijan roolissa kannanottoja rakennettaessa.
YK:n turvallisuusneuvostossa kuuluu ennen muuta viiden pysyvän jäsenen eli Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan, Iso-Britannian ja Ranskan ääni, joista mikä tahansa maa pystyy yksin veto-oikeudellaan estämään päätöslauselman hyväksymisen.
Aika ajoin on käyty keskustelua siitä, pitäisikö pysyvien jäsenten kaartia kasvattaa tai vaihtoehtoisesti poistaa veto-oikeus kokonaan. Nykyinen tilanne on jäänne toisen maailmansodan jälkiselvittelyjen ajalta eikä välttämättä vastaa enää tämän päivän maailman tilannetta. Yksimielisyyttä muutoksista ei kuitenkaan ole löytynyt ja tuskin löytyykään, kun se edellyttää yksimielisyyttä.
Jos Suomi häviää jäsenmaiden suljetussa lippuäänestyksessä Luxemburgille, niin sekään ei olisi mikään katastrofi. Hetken se ehkä kirpaisee, mutta sen jälkeen elämä jatkuu ennallaan. Suomen valinta turvallisuusneuvoston jäseneksi olisi lähinnä imagovoitto ja myös hyvää mainosta maalle.
Jäsenyys kuitenkin velvoittaisi Suomen toimimaan vielä aktiivisemmin nimenomaan rauhanrakentamisessa ja ehkä myös -turvaamisessa, sillä onhan turvaneuvosto joka tapauksessa YK:n tärkein niin rauhasta kuin voimankäytöstäkin päättävä elin.
uutiskirje 