Näin saarnasi pastori Kai Sadinmaa viime viikolla Ylen aamuhartaudessa.
Kaksi viikkoa aiemmin hän rinnasti kansainvälisten suurpankkien pankkiirit ja rikolliset moottoripyöräjengit.
”Maksat heille suojelusta, siitä, että he suojelevat sinua heiltä itseltään.”
Ja pahoitteli sitä, että vertasi liivijengiä kohtuuttomasti bankstereihin.
”Liivijengit tuhoavat yksilöitä, banksterit kokonaisia kansakuntia”.
Sadinmaa puhui siitä, mitä on tapahtumassa Kreikassa. Hän ei usko, että euroalueen toimista on juuri hyötyä.
– Kyse on ajan peluusta, kun velkaa hoidetaan velalla ja kasvatetaan syöpäkasvainta.
Hän toteaa, että puhe Euroopan pelastamisesta tarkoittaa hyvinvointivaltion tuhoamista.
– Jos tätä kehitystä ei pysäytetä, Kreikan tie on meidän tie, koko Euroopan tie.
– Ja kuitenkin Eurooppa on helvetin rikas, mutta silti sillä ei ole varaa vaihtaa vanhustensa vaippoja. Liian suuret pankit imevät kaiken kuiviin.
Mahtava radio
Sadinmaa ei nyt puhunut ensimmäisiä kertoja finanssikapitalismista. Hänen aamuhartautensa ovat herättäneet niin ihastusta kuin pahastusta. Hänestä radio on ihana väline.
Kamalinta ja ihaninta on ollut palaute, jossa kuuntelija kertoi, että Sadinmaan hartaudet ovat pitäneet häntä hengissä.
– Mahtavaa kuulla, että mun puheet siellä radiossa ovat toivon merkki jollekin, ja samalla hirveää on sen tuoma vastuu, pastori sanoo.
Astua varpaille, tökätä, kirvellä
Sadinmaan mielestä kirkon pitäisi radikaalisti kyseenalaistaa teologia, josta on unohtunut yhteiskunnallinen todellisuus.
– Suomessa kirkko on aina ollut vallanpitäjien kirkko. Olemme osa ongelmaa, hän sanoo.
– Esimerkiksi Suomenkin kirkolla on merkittävä sijoitusvarallisuus. Nyt, kun se on rikas, se pyrkii vain turvaamaan asemansa tekemällä kaikenlaista harmitonta ja kivaa, esimerkiksi toimimalla grynderinä. Kiinteistöjen omistus lisää kirkon jäykkyyttä.
Hyvä esimerkki on Kampin seitsemän miljoonan euron kappeli. Protestiksi sitä vastaan Sadinmaa on ollut mukana kehittämässä köyhien kappelia, polkupyörällä vedettävää alttaria.
– Se lähtee toivottavasti liikkeelle kevätpuolella.
Jäykkyydestä päästään väistämättä, kun kirkko köyhtyy. Silloin se voisi toimia alkuperäisessä tehtävässään.
Sadinmaa on kehottanut haastamaan kirkon eroamalla siitä.
– Nyt sanon, että jääkää taistelemaan siitä, kenen kirkko tämä on, hän sanoo ja muistuttaa siitä, että kirkon paikka on marginaalissa, siellä, missä ihmiset on syrjäytetty.
– Kirkon tehtävä ei ole miellyttää ketään, päin vastoin. Sen pitää uskaltaa astua varpaille, tökätä, kirvellä koko ajan, kaikkia. Sen täytyy olla vapaa kritisoimaan vallanpitäjää. Se kumartaa ainoastaan Häntä.
– Mutta marginaaliin meno on vaikeaa, koska me työntekijätkin olemme niin keskiluokkaisia. Me haluamme olla niiden parissa, jotka muistuttavat meitä.
Jeesus oli raju
Sadinmaasta vasemmistolla on oppimista Jeesukselta.
– Haluan rohkaista tutustumaan siihen, kuinka raju tyyppi nasaretilainen oli. Jeesus asettuu todella vasemmalle, koska hänellä oli koko ajan mielessä syrjäytetty ihminen, hän sanoo.
– Kun Jeesus pelasti, ulos työnnetty ihminen suljettiin yhteisöön, täysivaltaiseksi jäseneksi. Hän ei pelastanut tekemällä ihmisistä individualisteja ja sisäisiä sankareita.
Ei siis pidä uskoa vahanukke-Jeesukseen.
– Kirkon Jeesus on typistetty, tehty vaarattomaksi poliittisesti ja yhteiskunnallisesti. Juudaan leijonasta on tehty kuohittu lammas, Sadinmaa kuvailee.
Kai Sadinmaan laajempi haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 9. marraskuuta.
uutiskirje 
