Luterilainen työmoraali on väärinkäsitys

Uskonpuhdistaja Martti Lutherille (1483–1546) sijoittaja olisi sievistelevä ammattinimike koroillaan elävälle koronkiskurille, jota Luther nimitti tuolirosvoksi.

Lutherin mielestä koronkiskuri ja kitupiikki tahtovat, että koko maailma menehtyisi nälkään ja janoon, hätään ja kurjuuteen, jotta hän voisi yksin saada kaikki, ja jotta jokainen ottaisi häneltä kuin jumalalta ja olisi iankaikkisesti hänen palvelijansa.

Koronkiskurin maailmaan ei veljeysetiikka mahdu. Porvariston Marxiksi tituleerattu sosiologi Max Weber (1864–1920) katsoi, että modernin rationaalisen kapitalismin on mahdotonta asettua mihinkään suhteeseen perinteiseen uskonnolliseen veljeysetiikkaan nähden.

On sanottu, että 1800-luvun tragedia oli, että länsimainen ihminen oppi näkemään itsensä ennen muuta työntekijänä. Elämästä tuli vakava asia. Leikki ja sen veli joutilaisuus erotettiin työstä.

Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen myöntää väitteessä olevan perää, koska meillä on kiusauksena nähdä ihminen konemaisena suorittajana, jonka arvon määrittelee hänen työpanoksensa.

– Puhumme ”työelämästä” ikään kuin erillisenä saarekkeena, johon verrattuna muu on varjoelämää. Lomalla taas pitää ”ladata akkuja”, jotta jaksaa puurtaa töissä. Tällainen kielenkäyttö jo herättää kysymyksen, onko ihmisen elämä ja arvo valjastettu liikaa työlle ja suorittamiselle?

Max Weber ei tarkoittanut luterilaisuutta

Nuori Voima -lehdessä (1–2/2007) Jolkkonen totesi, että oletus paljon puhutusta suomalaisia vaivaavasta ja jopa ahdistavasta luterilaisesta työmoraalista perustuu väärinkäsitykseen Max Weberin teoksen Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki -teoksen suhteen.

Weberin mukaan luterilaisuus ei kuulu askeettisen protestantismin muotoihin, kuten kalvinismi, pietismi, metodismi sekä Englannista Amerikkaan muuttaneet uudestikastajien lahkot.

Sitä vastoin luterilaisuus tunnettiin lähinnä ”juoppouteen langenneista ruhtinashoveista”.

Missä vaiheessa tämä väärinkäsitys syntyi ja Lutherista tehtiin orjamaisen työmoraalin oppi-isä?

– Luultavasti osa syy väärinkäsitykseen johtuu Weberin otsikosta. Hän pyrki kuuluisalla tutkimuksellaan korjaamaan Marxin materialistista tapaa selittää talousjärjestelmien syntyä. Weberin mielestä selittämisessä pitää ottaa huomioon myös aatteet, arvot ja uskonnot.

– Siinä hän oli mielestäni oikeassa. Weber väitti, että tietynlaiset protestantismin muodot johtivat kapitalismin syntyyn. Mutta nykytoimittajat eivät ole muistaneet, että Weber ei tarkoittanut tässä luterilaisuutta, vaan muita protestantismin muotoja, erityisesti 1700-luvun kalvinismia.

Oikeus myös lepoon ja virkistykseen

Herätysliikkeiden keskuudessa yrittäminen ja kova työnteko tuntuisivat olevan kunniassaan. Jopa valtiosihteeri Raimo Sailas on vedonnut ottamaan esimerkkiä pohjanmaalaisista kovaan yrittämiseen tottuneista lestadiolaispitäjistä. Onko Suomi pohjimmiltaan luterilainen vai kalvinistinen maa suhteessa työntekoon?

– Kristinuskossa on aina puolustettu oikeutta pyhäpäivään.

– Yrittämistä ja ahkeruutta sopii arvostaa, mutta ne eivät voi olla ainoita arvoja. Pitää olla myös oikeus lepoon, virkistykseen ja iloiseen hyödyttömyyteen.

Jolkkonen arvelee, että hengellisen julistuksen sijasta meillä pohjolassa ankaraan työetiikkaan on vaikuttanut ilmasto ja historia.

– Karuissa oloissa kova maataloustyö oli pitkään eloonjäämisen ehto. Sodat ja sotakorvaukset taas pakottivat kovaan ponnisteluun. Kysynkin usein, emmekö voisi nykyisin ottaa jo rennommin.

Piispa Jari Jolkkosen laajempi haastattelu on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 7. joulukuuta.