Pintaa syvemmältä
Kulunut vuosi ei ole ollut mikään edistyksen riemuvuosi. Joitakin valopilkkuja kuitenkin löytyy, yllättävistäkin ilmansuunnista.
Erään esimerkin tarjoaa pakistanilaisen koulutytön Malala Yousafzain murhayritys lokakuussa. Islamistinen ääriryhmä yritti tappaa hänet, koska hän oli kannustanut tyttöjä opintielle.
Malala oli kuitenkin nopea ja onnistui osittain väistämään lähietäisyydeltä ammutut laukaukset. Kuolema oli erittäin lähellä, mutta nyt hän on toipumassa ampumahaavoihin erikoistuneessa englantilaisessa sotasairaalassa.
Yksittäinenkin rohkea ihminen pystyy vaikuttamaan maansa kehitykseen.
Tapaushan on äärimmäisen surullinen, mutta sen aiheuttamat vahvat reaktiot Pakistanissa saattavat merkitä käännettä maan kehityksessä. Uskontoon perustuva väkivalta on maassa arkea ja siihen suhtaudutaan yleensä alistuneesti, mutta tämä oli jo useimmille liikaa.
Armeijan ylipäällikkökin kävi Malalan sairasvuoteen äärellä ja nimitti häntä ”rohkeuden ja toivon ikoniksi”. Murhayritys osoitti komentajan mukaan sen, ”kuinka vähän he (talebanit) arvostavat ihmishenkeä ja kuinka alas he voivat vajota julmassa pyrkimyksessään toteuttaa kieroutunutta ideologiaansa”.
Pakistanilaiset ovat nyt odottaneet, ryhtyykö armeija voimatoimiin ääri-islamisteja vastaan, mutta merkkejä tästä ei ole toistaiseksi näkynyt.
15-vuotias Malala ei joutunut sattumalta luotien kohteeksi. Jo 11-vuotiaana hän perusteli innokkaasti, miten tärkeää tyttöjen koulunkäynti on. Hänen perheensä on asunut lähellä Afganistanin rajaa Swatin laaksossa, jossa maulana Fazlullahin johtama ääri-islamistinen liike on ollut vahva.
Malalan isä Ziauddin perusti yksityiskoulun, jota hänen tyttärensä kävi. BBC haastatteli Malalaa jo 11-vuotiaana. Sitten Malala ryhtyi salanimellä kirjoittamaan BBC:n urdunkieliselle nettisivulle blogia, jossa hän korosti haluavansa käydä koulua rauhassa ilman islamistien painostusta. Myöhemmin hän esiintyi samassa asiassa omalla nimellään, myös New York Timesin dokumenttivideossa.
Malala tiedosti hyvin, ettei tämä ollut vaaratonta, mutta hän piti tilannetta sietämättömänä. Talebanit tuhosivat 150 koulua vuonna 2008 Pakistanissa. Swatin laaksossa tilanne oli erityisen paha.
Malalan isä pyrki alussa jarruttamaan esiintymisiä, koska hän piti niitä vaarallisina, mutta tänä vuonna hän sanoi BBC:n haastattelussa:
”Luulen kuitenkin, että on vielä vaarallisempaa olla puhumatta, koska silloin me olisimme lopulta hyväksyneet orjuuden ja alistuneet häikäilemättömään terrorismiin ja ekstremismiin.”
Malala osallistui kansalaisliikkeiden järjestämiin konferensseihin. Eräässä tilaisuudessa tänä vuonna hän sanoi: ”Demokratia on paras hallintotapa. Tämä maa tarvitsee uusia johtajia. Haluan lukea lakia ja unelmoin maasta, jossa koulutus on tärkeä eikä kukaan mene nälkäisenä nukkumaan.”
Yhdessä haastattelussa viime vuonna Malala katsoi, että hänen velvollisuutena on puhua. ”Minulla on oikeus käydä koulua. Minulla on oikeus leikkiä. Minulla on oikeus laulaa. Minulla on oikeus puhua.”
Rajan takana Afganistanin talebanit ovat pyrkineet kieltämään tytöiltä tällaiset ylellisyydet ja Pakistaninkin puolella pyrkimys on sama. Viime talvena Malala sanoi eräässä haastattelussa:
”Välillä kuvittelen kulkevani tiellä, jolla talebanit pysäyttävät minut. Otan sandaalin ja lyön sillä heitä naamaan ja sanon heidän tekevän väärin. Meillä on oikeus koulutukseen, älkää viekö sitä meiltä. Minulla on tämä ominaisuus – olen valmis kaikkiin tilanteisiin. Siinäkin tapauksessa (älköön Jumala salli tämän tapahtua), että he tappavat minut, sanon ensin heille, että he tekevät väärin.”
Nykyään Afganistanissa toimiva Fazlullah oli ilmeisesti antanut käskyn teloitukseen, mutta pääjärjestö Tehreek-e-Taliban Pakistan (TTP) riensi heti ottamaan siitä vastuun ja kunnian.
Vastalauseiden myrsky oli kuitenkin niin kova, että järjestö seuraavana päivänä katsoi parhaaksi julkistaa seitsensivuisen ”tarkennuksen”. Sen mukaan Malalan piti kuolla, ei sen vuoksi, että hän kannattaa tyttöjen koulunkäyntiä, vaan sen vuoksi, että hän ei noudata Koraanin käskyjä ja palvelee imperialismin pyrkimyksiä.
Tämäkään sanoma ei mennyt perille. Talebanien kannatus Pakistanissa on nyt pohjalukemissa. On sanottu, että valinta on ”Malalan Pakistanin” ja ”talebanien Pakistanin” välillä. Nouseva oikeistopoliitikko Imran Khan, entinen krikettitähti, on tosin valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon, mutta tämä tuskin nostaa hänen kannatustaan.
Lontoon ääri-islamistijohtajat Anjem Choudary ja Omar Bakri Muhammad (jälkimmäinen on tällä hetkellä maanpaossa Libanonissa) pyrkivät viime kuunvaihteessa Islamabadiin perustaakseen Shariah4Pakistan-järjestön, mutta ei edes jyrkän linjan ”Punainen moskeija” suostunut ottamaan heitä vastaan, eikä kaksikko saanut viisumia, joten kokous peruutettiin. Herrat vakuuttivat myös, että Malalan tapausta vielä tutkitaan, kuolemantuomiota ei ole (ainakaan vielä) annettu. Heidänkin on siis ollut pakko perääntyä kansan jyrkän tuomion edessä.
Talebanit ovat pyrkineet jarruttamaan vastalauseiden myrskyä uhkaamalla tiedotusvälineitä ja tiettyjä toimittajia, mutta tämäkään ei ole auttanut.
Tapahtumaketju osoittaa, että yksittäinenkin rohkea ihminen pystyy vaikuttamaan maansa kehitykseen. Tuolla maailmankolkalla rohkeat ovat usein naisia. Ehkä miehet ovat varovaisempia ja välttävät riskejä.
uutiskirje 
