Pintaa syvemmältä
Nyt kun Saharan autiomaan hiekkapöly on laskeutunut algerialaisen Tigantourinen kaasunporauslaitoksen ylle, voi olla syytä kysyä, mitä parin viikon takaisesta kidnappausdraamasta jäi päällimmäisenä mieleen.
Näyttävimpien uutisraporttien mukaan tapahtumien kulku oli suunnilleen seuraava:
Islamistiterroristit tunkeutuivat kaasulaitokselle, ottivat brittiläisen BP:n ja norjalaisen Statoilin ulkomaalaisia työntekijöitä panttivangiksi ja kiinnittivät näihin muoviräjähteitä. Terroristeja vastustaneet panttivangit saivat luodista päähän.
Surmansa saaneista panttivangeista suurin osa kuoli Algerian taisteluhelikopterien tulittaessa sieppaajien auto-saattuetta.
Algerian turvallisuusjoukot reagoivat kuitenkin päättäväisesti, hyökkäsivät kaasulaitoksen alueelle ja surmasivat suurimman osan kidnappaajista. Tulitaistelussa kuoli myös panttivankeja, mutta osa vangeista selvisi hengissä piiloutumalla asuntolan sänkyjen alle tai pääsi karkuun vaeltamalla tuntikausia tiettömällä aavikolla.
Kaappausdraaman takana oli yksisilmäisen algerialaisterroristin Mokhtar Belmokhtarin johtama ryhmä, joka käytti itsestään joko nimitystä Naamiomiehet tai Verivalan vannoneet. Ryhmä oli vastikään irtautunut Islamilaisen Maghrebin al-Qaidasta, mutta vannoi edelleen uskollisuutta al-Qaidan johdolle.
Kaappaus oli tiettävästi kosto Ranskan muutamaa päivää aiemmin tekemälle hyökkäykselle islamistikapinallisia vastaan Algerian eteläisessä naapurimaassa Malissa.
Ranskan, Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen johtajat muistuttivat puheissaan, että islamilaista terrorismia vastaan olisi taisteltava kaikin keinoin nyt myös Pohjois-Afrikassa ja Saharan alueella.
Algerian viranomaisten mukaan terroristit olivat tulleet tukikohdistaan Malista ja ajaneet yli tuhannen kilometrin matkan Nigerin ja Libyan alueiden halki ennen hyökkäystä rajan yli Algeriaan. Osa ryhmästä oli hankkinut aseita Libyan pääkaupungista Tripolista.
Itse hyökkäys alkoi kaasulaitoksen ulkomaalaisia työntekijöitä kuljettaneen bussin kaappauksella. Kaapatulla bussilla ajettiin kaasulaitoksen alueelle, jonne terroristien toinen ryhmä oli jo edennyt tehtyään yllätyshyökkäyksen laitosta vartioivia Algerian turvajoukkoja vastaan.
Kaappausdraaman aikana kuoli 48 panttivankia, joista 11 oli algerialaisia ja loput ulkomaalaisia yhdeksästä eri maasta, muun muassa Britanniasta, Norjasta ja Yhdysvalloista.
Surmansa saaneista panttivangeista suurin osa kuoli Algerian taisteluhelikopterien tulittaessa sieppaajien autosaattuetta, jossa nämä kuljettivat ulkomaalaisia panttivankeja kaasulaitoksen alueella.
32 miehen terroristiryhmästä vain kolme jäi Algerian pelastusoperaation jälkeen henkiin.
Kyseessä oli siepattujen lukumäärällä mitattuna yksi maailman kaikkien aikojen suurimmista panttivankiselkkauksista. Kaasulaitoksen alueella oli vankina yli 800 työntekijää, joista 140 oli ulkomaalaisia.
Kyseessä oli myös ensimmäinen öljy- tai kaasulaitokseen tehty terroristihyökkäys Algeriassa. Algeria on maailman neljänneksi suurin maakaasun tuottaja ja maailman 15. suurin öljyntuottaja.
New York Times -lehden haastatteleman korkea-arvoisen algerialaisen virkamiehen mukaan Algerian armeija toimi kaasulaitoksen panttivankidraamassa itsenäisesti. Sieppaajien pelastusoperaatiosta kerrottiin maan hallitukselle vasta jälkikäteen.
Samaisen virkamiehen mukaan kiinniotetut sieppaajat kertoivat kuulusteluissa, että kaappaajien joukossa olleet egyptiläiset islamistit olivat keskeisesti mukana myös Bengasissa Libyassa viime syyskuussa tehdyssä iskussa Yhdysvaltojen konsulaattia vastaan.
Brittiläinen Saharan alueen asiantuntija, professori Jeremy Keenan pitää mahdottomana sitä, että terroristit olisivat voineet päästä kaasulaitoksen lähistölle Algerian turvallisuusjoukoilta salassa. Sadan kilometrin matka Libyan rajalta strategisesti tärkeille kaasukentille on maan tarkimmin vartioituja alueita.
Brittiprofessorin mukaan terroristiryhmän johtajalla Mokhtar Belmokhtarilla on hyvin läheiset suhteet Algerian tiedustelupalveluun – siitä huolimatta että hänet on Algeriassa tuomittu kuolemaan.
Belmokhtarin taustajärjestö Islamilaisen Maghrebin al-Qaida on Keenanin mukaan Algerian tiedustelupalvelun luomus. Miltei kaikki järjestön aiemmin tekemät länsimaisten turistien ja avustustyöntekijöiden sieppaukset Saharan alueella ovat olleet Keenanin mukaan todellisuudessa tiedustelupalvelun yllyttämiä ja toteuttamia.
Toiset asiantuntijat uskovat, että kaappaajat saivat apua kaasulaitoksen tai turvajoukkojen työntekijöiltä. Yhdysvaltalaisen Stratfor-tutkimuskeskuksen mukaan kaappaajat käyttivät öljy-yhtiön turvamiesten ja Algerian hallituksen maastoautoja.
Oma hämmentävä lukunsa ovat raportit englantia pohjoisamerikkalaisella aksentilla puhuneista kaappaajista. Algerian pääministerin mukaan yksi kaappaajien johtajista oli kanadalainen. Norjalaislehti Aftenpostenin mukaan kaappaajien joukossa oli myös isokokoinen, vaaleatukkainen ja sinisilmäinen mies.
36 miljoonan asukkaan Algeria on Afrikan pinta-alaltaan suurin maa ja Pohjois-Afrikan maista Marokon ohella ainoa, jossa ei ole viime vuosina koettu monien muiden arabimaiden kaltaista kansannousua.
Maa on näennäisesti monipuoluedemokratia, mutta todellisuudessa valtaa pitää tiedustelupalvelun ja sotavoimien kenraalien pieni eliitti, josta algerialaiset käyttävät ranskankielistä nimitystä Le Pouvoir, eli Valta. Hallituspuolue Kansallinen vapautusrintama (FLN) on ollut maan johdossa yhtäjaksoisesti vuoden 1962 itsenäisyydestä asti.
Vuonna 1991 Islamilainen pelastusrintama (FIS) oli kuitenkin voittamassa parlamenttivaalit ylivoimaisesti. Sotilaat mitätöivät äänestystuloksen, minkä seurauksena osa islamisteista turvautui aseelliseen taisteluun. Kymmenen vuotta kestäneessä sisällissodassa kuoli yli 150 000 ihmistä.
Osana Algerian kenraalien sotastrategiaa armeijan erikoisjoukkojen miehet soluttautuivat kaikkein radikaaleimman islamistiliikkeen, Aseellisen islamilaisen ryhmän (GIA) riveihin ja toteuttivat sisällissodan verisimmät joukkomurhat. Julkisuudessa siviiliväestön verilöylyt pantiin aina islamistikapinallisten syyksi.
uutiskirje 