Pintaa syvemmältä
GooGoosha on, ainakin oman nettisivunsa mukaan, ”eksoottisen kaunis” uzbekistanilainen laulutähti, runoilija, muodinluoja ja timanttikorujen suunnittelija. Itse asiassa tämä 40-vuotinen nainen on varsinainen monilahjakkuus: hän on myös professori, suurlähettiläs sekä talousvaltias.
Ennen kaikkea hän on presidentin tytär. Nyt TeliaSonera on kriisissä hänen vuokseen, ja tämän kriisin alkujuuret voi johtaa yhtiön suomalaiseen osaan.
Olisiko pitänyt olla tarkempi kaukomaita valloitettaessa? Sitä varmaan mietitään Sonerassa näinä päivinä. Sonerahan on nykyään lähinnä vain muisto, mutta nykyisen TeliaSoneran helsinkiläisessä haarakonttorissa on kuitenkin syytä pohtia Aasian seikkailuja – Helsingissähän niitä alun perin suunniteltiin.
Uzbekistanissa ei saa myöntää, että rahat eivät mene valtiolle, vaan presidentin tyttärelle.
Kaikki alkoi kännykän kehittämisestä. Kun Nokia menestyi siinä, yhtiö julisti kohta jättimainoksissa olevansa ”Euroopan omistaja”. Innostus tarttui Soneraan, joka halusi vastaavanlaiseksi suureksi tekijäksi langattoman verkon puolella. Aluksi tämä näytti mahdolliselta – olihan Suomessa teknistä osaamista alalla.
Yhtäkkiä Suomen valtion puhelinyhtiön arvo oli suurempi kuin Ruotsin valtion puhelinyhtiön. Mutta kaupallisella puolella taito ei ollut yhtä kehittynyttä. Kun Saksan ja Italian toimilupia huutokaupattiin, Sonera innostui liikaa ja maksoi hurjasti ylihintaa. Tämän vuoksi yhtiön asema huononi uhkaavasti ja ratkaisuksi tuli vuonna 2002 fuusio Ruotsin Telian kanssa, nyt taas pienempänä osapuolena.
Sonera oli kuitenkin tuolloin jo aloittanut idän valloituksensa, joka onnistuikin paremmin kuin Euroopan valloitus. Sillanpääasemana toimi Turkki, ja vaikka Turkcell-yhtiöstä on käyty pitkiä riitoja, se on ollut kannattava. Istanbulista käsin on ollut helpompaa lähestyä turkinsukuisten kansojen valtioita Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa. Tämä jatkui yhdistyneen yhtiön aikana ja tätä kasvua on johtanut TeliaSoneran varatoimitusjohtaja Tero Kivisaari.
Nyt kuitenkin TeliaSoneran toiminta tuon alueen pahamaineisimmassa diktatuurissa, Uzbekistanissa, on aiheuttanut kriisin yhtiön johdossa ja toimitusjohtaja Lars Nyberg on eronnut. Varatoimitusjohtaja Kivisaari sen sijaan on pysynyt hiljaisena ja paikallaan, vaikka Uzbekistan on kuulunut juuri hänen vastuualueeseensa.
Kestääkö suomalainen siis painetta kovassa paikassa paremmin, vai olisiko niin, että Ruotsissa vaatimukset yritystoiminnan eettisyydestä ovat tiukemmat kuin Suomessa?
Kysymys tuli mieleen lukiessani Helsingin Sanomien lauantaista Uzbekistan-kriisiä käsittelevää aukeamaa. Loppukommentissaan taloustoimittaja Petri Sajari, it-alan konkari, nimittäin katsoo ruotsalaisen median suhtautuneen TeliaSoneran toimiin ”lähes vainoharhaisesti”. Median väitteissä on Sajarin mukaan lukuisia asiavirheitä, joita hän ei kuitenkaan osoita. Hän tuntuu pitävän kohua turhana, jopa naurettavana.
Kyse ei kuitenkaan ole ihan vähäpätöisistä asioista. Uzbekistania on kutsuttu maailman suurimmaksi perheyritykseksi. Nyt 75-vuotias presidentti Islam Karimov on johtanut maata kovalla kädellä neuvostoajoilta lähtien ja tullut tunnetuksi muun muassa siitä, että on antanut keittää vastustajia elävältä.
Hänen arvellaan kuitenkin vetäytyvän vähitellen syrjään, ehkä jo vuoden 2015 presidentinvaaleissa. Pitkään hänen arveltiin haluavan seuraajakseen vanhimman tyttärensä Gulnara Karimovan, josta hän pitkään käytti hellimänimeä Googoosha.
Tilanne on ilmeisesti nyt muuttunut. Tietoa ei ole, arveluita on monta. Ehkä perhe ajattelee, ettei nainen sittenkään vielä sovi maan johtajaksi, ehkä Gulnara viihtyy paremmin lännessä, jossa hänellä on useita loistoasuntoja, ehkä hän valmistelee koko perheen siirtymistä Eurooppaan. Huhuja on monta, tietoja ei ole yhtään.
Selvää sen sijaan on, että Gulnara jo vuosia on pyrkinyt kuuluisaksi laulajaksi GooGooshan nimellä (muun muassa Julio Iglesiasin kanssa), muotisuunnittelijaksi ja seurapiiritähdeksi lännessä. Hän palkkasi äsken Gérard Depardieun näyttelijäksi suunnittelemaansa elokuvaan.
Sen ohella Gulnara on vasemmalla kädellä kerännyt valtavan omaisuuden ja käyttänyt sitä. Minkä hän on halunnut, sen hän on myös saanut. Muutama vuosi sitten hän saapui Tashkentissa vasta-avattuun ravintolaan, johon hän tykästyi. Pari tuntia myöhemmin hän otti sen jo haltuunsa, veropoliisi oli entisen omistajan kimpussa ja tämä joutui pakenemaan maasta.
Mutta ennen kaikkea Gulnara Karimovan käsiin kerääntyi tuottavaa omaisuutta. Suuri osa siitä kerättiin sveitsiläiseen Zeromax-yhtiöön. Nimen voi ilmeisesti kääntää ’Nollasta rajattomaksi’, mutta kehitys olikin päinvastainen: yhtiöön kerättiin melkein rajattomasti uzbekistanilaisia teollisuusyhtiöitä ja sitä sanottiin Uzbekistanin suurimmaksi omistajaksi, mutta yhtäkkiä se asetettiin konkurssiin vuonna 2010.
Syytä spekuloidaan yhä. Yhtiön omistuksestakaan ei ole varmaa tietoa, mutta yleisesti pääomistajaksi on arveltu Gulnara Karimovaa ja ajatellaan hänen ehkä nyt halunneen päästä eroon turhista veloista.
Lähtemällä mukaan Uzbekistanin markkinoille TeliaSonera kruksasi kohdan ”hyväksyn järjestelmän säännöt”, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa Gulnara Karimovan oikkuja.
Markkinoille TeliaSonera pääsi ostamalla 3G-toimiluvan gibraltarilaiselta Takilant-yhtiöltä, joka vähitellen osoittautui olevan nuoren armenialaissyntyisen naisen omistuksessa. Tämä taas on Gulnaran kumppani muotisuunnittelijana.
TeliaSonera on vannonut, ettei se tiennyt näistä yhteyksistä eikä kysellyt mitään. Pari vuotta myöhemmin 4G-toimiluvat ostettiin Zeromaxilta, eikä taaskaan kyselty sen enempää. Karimovasta ei taaskaan ollut puhetta.
Totta kai TeliaSonera on selvittänyt nämä asiat, eihän satoja miljoonia voi käyttää tietämättä, kenelle ne menevät. Mutta illuusiota on pakko pitää yllä. Uzbekistanissa ei saa myöntää, että rahat eivät mene valtiolle, vaan presidentin tyttärelle. Yhtä pahaa olisi myöntää se täällä kotona, varsinkin Ruotsissa, mutta ehkä myös Suomessa. Eettiset puolet toiminnassa ovat tulleet merkitseviksi, vaikka Sajari ei siitä pitäisikään.
On kuitenkin toinenkin puoli. Lähtemällä mukaan tähän peliin ottaa aikamoisen riskin. Jos menestyy liian hyvin, Gulnara Karimova helposti innostuu ja haluaa osansa – näin on jo käynyt alan markkinajohtajalle, venäläisen MTS:n tytäryhtiölle.
uutiskirje 
