Karannut lehmä löntystelee kuoppaisella hiekkatiellä. Vanha intiaaninainen istuu kumarassa bussipysäkillä katse maahan luotuna. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt Lasson kylässä. Ecuadorin pääkaupungista Quitosta muutaman tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan pikkukylään presidentti Rafael Correan vallankumouksen symboli, asfaltoitu moottoritie, ei yllä.
Tienvartta reunustavat jättimäiset valkoiset teltat. Näissä kasvihuoneissa kasvavat ruusut, joita naisille eri puolilla maailmaa kansainvälisenä naistenpäivänä lahjoitetaan. Ruusujen suurin markkina-alue on Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Venäjällä.
Suurimmat ruusuntuottajamaat puolestaan löytyvät köyhästä etelästä. Päiväntasaajalla sijaitsevia Ecuadoria, Kolumbiaa ja Keniaa yhdistää ruusuille täydellisen ilmaston eli auringon ja vuoriston lisäksi paikallisten naisten tarjoama edullinen työvoima, joka pitää kimpun hinnan alhaisena länsimaiselle kuluttajalle.
Vähemmillä myrkyillä tuotetaan kauniimpia ruusuja.
Reilun kaupan tila
Ruusu, joka päätyy naisen käteen Euroopassa, saattaa olla peräisin täältä Andien kupeesta, Lasson kylästä, Verdillano Farmin ruusutilalta. Tilan 72 työntekijästä suurin osa on naisia.
Ramona Heredían kädet niputtavat ruusuja tottuneesti, sormet liikkuvat ripeästi paksuista kumisista suojahansikkaista huolimatta. Ilmassa leijuu vieno ruusuntuoksu, johon on sekoittunut sateen jälkeisen kostean maan aromi. Pakkauslinjan naiset kuuntelevat espanjankielisiä rakkauslauluja radiosta.
Ramona on työskennellyt tilalla jo 14 vuotta, suurimmaksi osaksi tämän pakkauspöydän ääressä. Työpäivä alkaa aamuseitsemältä ja loppuu neljältä illalla, tosin ruuhka-aikana, kuten ystävän- tai naistenpäivän tienoilla usein myöhemmin.
Tällä hetkellä Ramonan ja muiden ruusutilan työntekijöiden peruspalkka on Ecuadorin lakisääteinen minimipalkka, noin 240 euroa kuukaudessa. Ylityötunneista maksetaan erikseen.
– Meillä on myös kolmen viikon vuosiloma eli keskivertoa parempi, sillä normi täällä on 15 päivää, kertoo Ramona.
Tämä johtuu siitä, että Verdillanon tilalla on Reilun kaupan sertifikaatti. Kaikilla Ecuadorin tiloilla työolot eivät ole ruusuiset. Ylitöistä ei välttämättä makseta, raskaus saattaa merkitä potkuja, ja kemikaaleja käytetään surutta ilman asiallista suojausta.
– Olemme olleet Reilun kaupan ruusutila nyt kolmisen vuotta. Sertifikaatin mukana tulee paljon vaatimuksia, joiden toteutuminen arvioidaan vuosittain. Delegaatio vierailee tilalla ja vierailu saattaa kestää viisikin päivää, kertoo tilan työnjohtaja Santiago Morillo.
Palkkojen ja lomien lisäksi Reilun kaupan sertifikaatti edellyttää työntekijöiden tietynasteisen järjestäytymisen sallimista. Verdillanon tilalla toimii työntekijöiden komitea, joka muun muassa kanavoi korottomia mikrolainoja tilan palkollisille.
– Mikrolainoilla ostetaan tiukan paikan tullen arkisia tuotteita, kuten riisiä, sokeria, ruokaöljyä ynnä muuta sellaista, kertoo Santiago.
Vähemmän kemikaaleja
Lisäksi sertifikaatti edellyttää ympäristönormien täyttämistä. Verdillanon tilalla kemikaalien käyttö on pyritty pitämään alhaisena. Olematonta se ei silti täälläkään ole.
– Ruusut myrkytetään kaksi kertaa viikossa. Jos ongelmia ilmenee, suihkutetaan kolmas myrkkykerta. Vaikka työntekijöistä suurin osa on naisia, niin myrkyttäminen on vain ja ainoastaan miesten työtä. Naiset eivät myrkytä täällä koskaan, sanoo Santiago tiukasti.
Vaikka myrkyttäjällä on suojavarusteet ja naamarit, saattavat myrkyt aiheuttaa arvaamattomia seurauksia sikiölle. Kasvihuoneisiin, joissa suihkutus on suoritettu, ei naisilla ole asiaa raskaudelle aiheutuvien riskien eliminoimiseksi. Telttojen ovet pysyvät suljettuina myrkytyksen ajan ja tunteja sen jälkeen.
Agronomin koulutuksen saaneen Santiagon mukaan työntekijät eivät ole ainoita, joita kemikaalit haittaavat.
– Myös ruusu reagoi myrkytyksiin. Se stressaa ja taistelee myrkkyä vastaan, sillä myrkky ei ole paha vain ötököille ja sienille, vaan myös ruusulle itselleen. Ennen Ecuadorissa käytettiin ihan liikaa ja liian vahvoja kemikaaleja. Onneksi se muoti on menossa ohi. Vähemmillä myrkyillä tuotamme kauniimpia ruusuja.
Tämän vuoksi Verdillanon tilalla on kokeiltu vaihtoehtoisia keinoja.
– Olemme istuttaneet esimerkiksi päivänkakkaroita, minttua tai muita yrttejä ruusujen viereen. Tietyt kasvit suojelevat ruusuja ötököiltä. Tämä riippuu tosin vuodenajasta, sillä kasvien määrä vaikuttaa kasvihuoneen kosteuteen, ja tiettyinä aikoina se voi nousta liian korkeaksi.
Ilmastonmuutos vaikuttaa
Yli 12 vuotta alalla toiminut Santiago kertoo ilmastonmuutoksen tuovan uusia haasteita ruusubisnekselle.
– Ilmasto on entistä arvaamattomampi. Enää ei ole selkeitä sadekausia, vaan rankkasateet voivat yllättää milloin vain. Myös lämpötilat heittelevät.
– Tästä huolimatta Jumala on suonut Ecuadorille erinomaiset olosuhteet ruusujen viljelyyn. Sijaitsemme päiväntasaajalla, joten auringonsäteet tulevat kohtisuorasti. Täällä Lasson kylässä olemme lisäksi 3 000 metrin korkeudessa, entistä lähempänä aurinkoa.
– Ilmaston takia meidän ei tarvitse lämmittää eikä viilentää kasvihuoneita. Ne ovatkin enemmän suuria telttoja kuin kasvihuoneita sanan varsinaisessa merkityksessä.
Vaikka ruusut lennätetään Eurooppaan, saattavat ne olla ekologiselta jalanjäljeltään esimerkiksi Hollannissa viljeltyjä ympäristöystävällisempiä lämmityskulut huomioon ottaen.
Kuluttajien maku vaihtelee
Kasvihuoneissa on aavemainen tunnelma. Suurin osa työntekijöistä on tauolla, vain muutama tyttö haravoi rivistöjen välissä. Loputtomiin jatkuvat ruusujonot vilisevät silmissä. Tänne olisi helppo eksyä.
– Tämä persikanvärinen lajike on oma suosikkini. Eniten toki myymme viininpunaista. Se on klassikko kaikkialla, Santiagon ääni rikkoo kasvihuoneessa humisevan hiljaisuuden.
– Kuluttajilla on erilainen maku maasta riippuen. Venäläinen haluaa mahdollisimman suuren ruusun, yhdysvaltalaiset suosivat suloisia kimppuja, ranskalainen kiinnittää huomiota kukan tuoksuun, hän luettelee.
Entä kuinka kukka lopulta päätyy pohjoisten ostajien käsiin?
– Eurooppaan matka kestää kolmesta neljään päivään ja Venäjälle voi mennä yli viikkokin. Mutta kukka kyllä kestää, vakuuttaa Santiago.
Euroopassa ruusut saapuvat Hollantiin tukkuun, josta ne jatkavat matkaansa rekoilla määränpäihinsä.
Verdillanon tilalla 25 ruusun kimppu jatkaa Ramonan ja muiden pakkaamon naisten käsistä kylmiöön, jossa kukka voi viettää enintään neljä päivää. Sen jälkeen rekat vievät ne tukkuun, jonne saapuu ruusuja Ecuadorin lukuisilta tarhoilta. Tukusta kukat lähetetään lentokoneilla ostajille merten taakse.
– Tähän on merkitty päivämäärä ja pakkaajan nimi. Katso, tämän kimpun on pakannut Ramona, Santiago esittelee lähtövalmista ruusupuskaa.
Nimi merkitään, jotta kimpun pakannut työntekijä voitaisiin helposti tunnistaa mahdollisten valitusten varalta.
– Me emme myy vain ruusuja, vaan koko maan mainetta ruusuntuottajana. Virheitä ei sallita. Jos joku mokaa, koulutamme häntä, jottei vastaava toistu.
– Osa ruusuistamme on niin sanottuja gourmet-tuotteita eli ne päätyvät vaikkapa loistohotellien auloihin, sanoo Santiago.
Kylän suurin työnantaja
Mielikuva luksushotellista vaihtuu pakkaamon musiikkiin ja vauhdilla kukkia niputtaviin naisiin. Ramonan kasvot sulavat hymyyn.
– Ruusut ovat kylän suurin työnantaja. Monien tädit tai serkut ovat samalla tehtaalla töissä, hän sanoo.
Tavallaan Verdillanon tila vaikuttaakin suurelta perheeltä. Tauolla työntekijät pelaavat pihalla paikallista versiota lentopallosta. Pelin nimi on ”ecuavolley”. Nauru ja puheensorina kuuluu ulkoa pakkaamoon asti.
Verdillano vaikuttaa olevan monia kilpailijoitaan parempi työnantaja. Pidemmät vuosilomat tarkoittavat kuitenkin lisäkuluja omistajille. Reilun kaupan tilat ovatkin poikkeus.
Juan Esteban Lasson omistama Verdillano muodostaa yhdessä muutaman muun tilan kanssa Roses&Roses-ryhmittymän, joka on yksi seitsemästä sertifikaattia käyttävästä ruusuntuottajasta. Yhteensä tuottajia on hieman päälle 200 Ecuadorissa.
Reilu kauppa tuskin on ratkaisu köyhyyteen ja tuloeroihin, sillä suurimmat voitot ruusuista menevät tilan omistajille. Työntekijöiden oikeuksien turvaamisessa sertifikaatin säännökset silti auttavat.
Siksi ruusuissa on eroja. Feministinen naistenpäivän slogan ”Ei ruusuja, vaan oikeuksia” vääntyy täällä muotoon: ”Ei ruusuja ilman oikeuksia”.
lehti 