Viimeinen sana
Pelottavan moni asia Suomessa kulkee samoja latuja kuin ennen 1990-luvun lamaa. Silloin maata hallitsi Harri Holkerin ja kokoomuksen johtama hallitus (1987–1991), joka julisti tekevänsä hallitun rakennemuutoksen, mutta seurasikin hallitsematonta vyöryä kohti lamaa sormi suussa.
Yksi laman taustatekijä oli 1980-luvulla käynnistetty rahamarkkinoiden vapautus, joka johti kotitalouksien ja yritysten velkaantumiseen. Holkerin hallitus ei kertaakaan keskustellut neljän vuotensa aikana säännöstelystä luopumisen vaikutuksista. Kerran oli lähellä, mutta aika loppui kesken talouspoliittisen ministerivaliokunnan sen kertaiselta kokoukselta.
Halutaan ajatella, ettei pahin toteudu.
Kokoomus ja SDP tulivat ensimmäistä kertaa samaan hallitukseen vuonna 1987. Myös nykyinen hallitus on koostumukseltaan ainutlaatuinen. Onko tällä jotain tekemistä päätöksenteon kitkan kanssa?
Kummallakaan hallituksella ei ole kunnollista otetta talouspolitiikan kannalta yhteen oleelliseen kulmaan, työmarkkinoihin. Holkerin aikana keskustapuolueeseen luottanut Eteläranta oli suoranaisella sotajalalla hallitusta vastaan. Nyt kokoomuksella on sinne suora kuuma linja, mutta taloutta vakauttava työmarkkinaratkaisu jäi saavuttamatta.
Kummankin aikana talouden mittarit ovat punaisella, mutta halutaan ajatella, ettei pahin toteudu.
Nyt Suomen teollisuus ei ole vieläkään toipunut vuoden 2008 romahduksesta ja sekä uusien tilausten määrä että tuotannon määrä alenevat, rakentaminen on hiipunut ja vähittäiskauppa saattaa kääntyä jopa laskuun, mitä ei ole tapahtunut vuosiin. Ostovoima laskee nyt ensi kerran 1990-luvun laman jälkeen. Silti Suomessa on kaikki hyvin, koska luottoluokittajat antavat edelleen AAA-arvosanan.
Holkerin hallitusta varoitettiin talousneuvoston raportissa vaihtotaseen alijäämästä, velkaantumisriskistä ja teollisuuden kilpailukyvyn heikkenemisestä jo vuonna 1989. Raportin kriisiskenaariossa kuvattiin melko tarkkaan se, mitä pari vuotta myöhemmin tapahtui: korot nousevat, konkurssit ja työttömyys lisääntyvät. Silti kaikki oli hyvin, koska Suomi oli Pohjolan Japani.
Kuinka ollakaan: myös viime vuonna vaihtotase kääntyi miljardin miinukselle, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1993. Vienti jämähti, mutta tuonti hypähti.
Silloin Suomella oli pääministeri, jonka ammattitaito ei riittänyt tehtävään. Näin on nytkin.
Silloin hallituksella oli takkuisasti edennyt suurhanke, niin nytkin. Holkerin aikana työelämän uudistuksesta neuvotelleet ministerit Ilkka Kanerva (kok.) ja Matti Puhakka (sd.) saivat liikanimen Punerva ja Kahakka.
Sote-uudistuksen kanssa taistelevista Maria Guzenina-Richardsonista (sd.) ja Paula Risikosta (kok.) ei synny yhtä lennokkaita väännöksiä. Siinä mielessä asiat ovat nyt vielä huonommin.
Myös ulkoiset olosuhteet toimivat kumpaakin hallitusta vastaan. Holkerin aikana kaatui yksi Suomen teollisuuden tukijalka, Neuvostoliitto. Nyt sitä vastaa eurotaantuma, joka ei hellitä.
uutiskirje 
