Syyrian konflikti alkoi demokratiamielenosoituksina, mutta se on muuttunut yhä enemmän uskonsodaksi.
Uskonto oli alun perinkin kietoutunut yhteen politiikan kanssa, koska valtaa Syyriassa on pitänyt shiialaisten alaviittien vähemmistö, johon presidentti Bashar al-Assad kuuluu.
Shiiamuslimeita on 13 prosenttia Syyrian väestöstä. Osapuilleen kolme neljäsosaa syyrialaisista on sunnimuslimeita. Myös kristitty vähemmistö on huomattava, yli 10 prosenttia eli 2,5 miljoonaa henkeä.
Luultavasti Syyria lopulta käytännössä jakautuu kuten Bosnia.
Yli kaksi vuotta jatkuneen sisällissodan aikana on tehty puolin ja toisin niin paljon hirmutekoja, että paluuta entiseen on vaikea kuvitella.
Alaviiteilla ei enää ole kysymys siitä, pitävätkö he al-Assadin hallinnosta vai eivät. He taistelevat selkä seinää vasten. Jos hallinto kärsii täyden tappion, alaviiteilla on kaikki syyt odottaa kostoa, jossa ei hirveästi poliittisia mielipiteitä kysellä.
Mutta ei sunnikapinallisillakaan ole varaa antaa periksi. Heillä on jo al-Assadien sukudynastian aiemmilta vuosikymmeniltä kokemusta siitä, mitä kapinoinnista seuraa.
Kristityillä on ollut suhteellisen vapaat oltavat alaviittihallinnossa ja he ovat pelänneet sunnien valtaannousua. Siksi lukuisiin alaryhmiin jakautuvat kristityt ovat leimautuneet hallinnon kannattajiksi.
Kurdeja on Syyriassa pari miljoonaa. He ovat sunnimuslimeita, mutta eivät arabeja.
Lisäksi Syyriassa on useita pienempiä väestöryhmiä kuten assyrialaiset, druusit, turkmeenit, armenialaiset ja tšerkessit.
Väestöryhmät elävät osittain omissa kylissään ja kaupunginosissaan, mutta monin paikoin yhteisöt ovat limittäin ja lomittain kuin tilkkutäkki.
Mutkikkaampi kuin Bosnia
Väestörakenne on siis Syyriassa vielä mutkikkaampi kuin vuosina 1992–1995 sisällissotaa käyneessä Bosniassa, jossa toki sielläkin väestöryhmät asuivat osaksi limittäin.
Syyrialaisista lähes 90 prosenttia on äidinkielenään arabiaa puhuvia arabeja, joita erottavat uskontoon kietoutuvat kulttuuriset seikat.
Bosnian asukkaista on yli 95 prosenttia etnisiä slaaveja, jotka jakautuvat islamilaisiin bosnjakkeihin, ortodoksisiin serbeihin ja roomalaiskatolisiin kroaatteihin. Kaikki puhuvat serbokroatiaa, jonka variantteja vasta Jugoslavian hajoamisen myötä ryhdyttiin tietoisesti eriyttämään toisistaan.
Bosnian väkiluku oli sodan alussa 4,3 miljoonaa, Syyrian on nyt 22,5 miljoonaa.
Bosnian sodassa kuoli yli 110 000 ihmistä. Uhreista kaksi kolmasosaa oli bosnjakkeja, jotka jauhautuivat serbinationalismin ja kroaattinationalismin väliin.
Syyrian sodassa on tähän mennessä kuollut eri arvioiden mukaan 80 000–120 000 ihmistä.
Bosnian sodan loppunäytös alkoi, kun Yhdysvallat elokuussa 1995 Nato-liittolaisineen ryhtyi pommittamaan serbejä. Tulevan Bosnian suuntaviivat määriteltiin Daytonin sopimuksessa joulukuussa 1995.
Sopimuksessa Bosnia säilyi yhtenä valtiona, mutta se jaettiin etnisten linjojen mukaan kahteen pitkälti autonomiseen alueeseen, serbitasavaltaan sekä Bosnian ja Hertsegovinan federaatioon.
Federaatio koostuu bosnjakkien ja kroaattien alueista. Se – toisin kuin serbitasavalta – on jaettu vielä etnisten linjojen mukaan kymmeneen kantoniin.
Sekä serbitasavallalla että federaatiolla on erilliset parlamenttinsa, hallituksensa ja presidenttinsä.
Koko Bosniaa yhdistävällä tasolla on sekä parlamentissa että hallituksessa kiintiöt kolmelle väestöryhmälle. Myös hallituksessa on oltava edustus kaikista kolmesta ryhmästä. Presidenttineuvostossa on yksi bosnjakki, yksi kroaatti ja yksi serbi. Heistä kukin toimii kahdeksan kuukautta vuorollaan valtionpäämiehenä.
Matka täältä sinne
Syyriassa sunnikapinalliset näyttivät vielä muutama kuukausi sitten olevan vahvasti etenemässä. Loppukeväästä kuitenkin hallituksen joukot ovat vallanneet asemiaan takaisin.
Ulkomaiset asetoimitukset voivat heilutella tilannetta, mutta kummankaan osapuolen voimat tuskin riittävät sotilaalliseen voittoon. Tilanteen voisi kääntää ulkovaltojen massiivinen puuttuminen sotaan esimerkiksi ilmapommituksilla. Se on kuitenkin kauempana kuin joistakin puheista voisi päätellä, ja vielä kauempana on sotaan puuttuminen maajoukkojen interventiolla.
Kaikki varmasti myöntävät, että Syyrian siviilien tilanne on sietämätön. Aika vähän kuitenkaan on hyviä neuvoja siihen, miten oikeasti voitaisiin nopeasti lopettaa syyrialaisten ahdinko.
Syyria sijaitsee maailmanpoliittisesti vielä aremmassa kohdassa kuin Bosnia. Siksi Syyrian sisällissotaan kietoutuu vielä enemmän ulkovaltojen ristiriitaisia intressejä ja kylmän kyynisiä laskelmia.
Todennäköinen lopputulos joka tapauksessa on, että Syyria seuraa Bosnian mallia ja tosiasiallisesti jakautuu väestöryhmien perusteella, tulipa muodolliseksi rakenteeksi sitten mikä hyvänsä.
Matka tämän hetken tilanteesta sopimukseen voi viedä vielä kauankin. Se riippuu niin ulkovaltojen toiminnasta kuin siitäkin, kauanko osapuolilla kestää myöntää, ettei sota ole voitettavissa.
uutiskirje 
