Tästä alkaa uusi Vasemmistoliitto

Toiminnan hetki on nyt, jos puolue aiotaan nostaa

Erotessaan puolueen puheenjohtajan tehtävästä viikko sitten Martti Korhonen peräsi ideoita ja totesi, että uudistajien kärkeen asetetulla Paavo Arhinmäelläkin on ollut jo vuosia aikaa antaa näyttöjä.

Eurovaalikatastrofi vaatii Vasemmistoliitolta selkeää muutosta. Vastuuta kaadetaan nuoren polven päälle.

– Olemme antaneet vaihtoehtoja, mutta mitään ei tapahdu, näpäyttää Mirka Muukkonen Korhosta.

Hän on Vasemmistoliiton Turun kunnallisjärjestön puheenjohtaja.

Kansan Uutiset kysyi neljältä nuoren polven puheenjohtajalta, mitä pitää tehdä, jotta puolue pelastuu ennätyksellisen alhaisesta kannatuksesta huolimatta.

34-vuotiaan Muukkosen lisäksi Helsingin piirijärjestön Sampo Villanen, 33, Pohjois-Karjalan jo entinen puheenjohtaja Anni Järvinen, 26, ja Uudenmaan Saila Ruuth, 27, vastaavat.
– On satoja pieniä asioita ja muutama iso, Ruuth tiivistää.

Nyt on toiminnan hetki

Puheenjohtajat toteavat, että muutos ei saa olla yhden ihmisen varassa. Kaikkien on painettava tosissaan töitä.

– Emme kehity niin, että uusi puheenjohtaja sanoo, mitä mieltä olemme, Ruuth sanoo.

– Kaikkien tulee ymmärtää, että nyt puolue on kriisissä. Yhtäkkiä meidän ohi ei mennytkään vain yksi puolue vaan kolme, Villanen muistuttaa.

– Nyt on se hetki, jolloin on pakko toimia. Jos nyt ei tapahdu, ei sitten koskaan. Puheenjohtajan vaihtaminen on vain symboli.

– Täytyy kuunnella jäsenistöä ja kehittää puolueen jäsendemokratiaa. Se on keino, jolla sitouttaa porukkaa toimintaan, Järvinen sanoo.

– Nyt on tapahtunut niin iso romahdus, että joidenkin niin sanottujen voimapaikkojen pitämiseksi on enää turha kikkailla. Näillä kannatusluvuilla ei keskustella esimerkiksi menemisestä hallitukseen muuksi kuin jalkarätiksi, Muukkonen sanoo.

– Niinpä meillä on nyt iso mahdollisuus rakentaa uusi alku, kunhan pestään kunnon jälkipyykki. Kunnallisvaalien jälkeen sitä ei tehty, ei kuulemma ollut resursseja.

Irti osapuolijaosta

He toteavat myös, että osapuolijaosta on päästävä.

– Se on nyt puhuttava pois päiväjärjestyksestä, Villanen sanoo.

Hänestä Korhosen ero on hyvä esimerkki vanhojen jakolinjojen ylläpitämisestä.

– Ei puhuttu siitä, mitä puolueessa tulisi korjata. Sen sijaan jakolinjojen kautta henkilöidään ongelmia ja sitten tehdään henkilöistä ongelmia. Tämä toimii puoluetta vastaan.

Ruuthin mielestä Korhosen itku Esko Seppäsen soolourasta europarlamentissa oli älytön.

– Vasemmistoliitto on ottanut Seppäsen listalleen niin monissa vaaleissa, että hänen linjansa ei varmasti ole ollut kenellekään yllätys. Turha valittaa, Ruuth kuittaa.

– Jos tällaista halutaan välttää, ei oteta listalle. Sama pätee eduskuntavaaleihin.

Valtaa valtaapitäville

Yksinkertaiset käytännön teot on aloitettava heti: yhteydenpito kuntoon, kentän ääni kuuluviin.

– Pystyn heti listaamaan halpoja ja helposti tehtäviä asioita, joilla päästään alkuun, Muukkonen sanoo.

Hän haluaa kunnolliset sähköpostilistat puoluehallitukselle ja -valtuustolle.

– Niitä ei ole. Kun nousee päivänpolttava asia, josta pitäisi nopeasti saada yhteyttä, minulla ei ole siihen keinoa, puoluehallituksen jäsen sanoo.

– Yhteydenpitokanavat täytyy saada kuntoon muuallekin, esimerkiksi eduskuntaan.

Muukkonen toteaa itse Turun peruspalvelulautakunnan jäsenenä pitävänsä yhteyttä kansanedustaja Erkki Virtaseen, joka Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä vasta sosiaali- ja terveysasioista.

– Virtanen on selvillä lakiesityksistä ja uudistussuunnitelmista. Tällaisen tiedon pitää kohdata kuntatason päättäjät. Ei riitä, että hoemme, ettemme hyväksy palveluiden yksityistämistä.

Muukkonen muistuttaa, että osaajia on muuallakin kuin eduskunnassa. Nyt pitää vahvistaa kuntatason politiikkaa.

– Esimerkiksi terveysalan osaajia on puoluevaltuusto pullollaan paikallistasosta puhumattakaan. Heidän tietonsa pitää saada käyttöön, kun tulee keskustelu vaikkapa palvelusetelistä, jota nykyvoimasuhteilla emme pysty torppaamaan.

Hän haluaa lisäksi valtaa niin puoluehallitukselle kuin puoluevaltuustolle.

– Puoluehallitus on pitkälti kumileimaisin, joka kuulee poliittisen tilannekatsauksen ja nuijii perusasiat pöytään. Sillä ei ole aktiivisen poliittisen toimijan roolia.

Myös puoluevaltuuston roolia kentän äänenä pitää kehittää.

– Erityisesti sen puheenjohtajiston valta ja vastuu pitää määritellä uudelleen. Sen tehtävä on vastata siitä, että toiminta rakentuisi kentältä ylös päin sen sijaan että se on puoluetoimistojohtoista.

Sitä kiitetään, että puolueella on useita toimivia työryhmiä.

– Mutta niihin pitää olla avoin haku. Nyt niihin otetaan puoluetoimiston työntekijöiden kavereita, Saila Ruuth sanoo.

Omat joukot vastakkain

Nyt keskustelussa korostetaan nuoren polven vastuuta tulevaisuudesta. Herää pelko siitä, että sukupolvet asetetaan vastakkain.

– Sitä minäkin pelkään, vaikka olen itsekin syyllistynyt samaan kiukuspäissäni, Ruuth sanoo.

Villasen mielestä tässäkin keskustelussa syyllistytään tapaan hakea vastakkainasettelua omissa joukoissa.

– Sen keskustelun yli pitää päästä. Pitää puhua politiikan linjoista.

Muukkosen mielestä pelko on turha siltä osin, että kokeneessa kaartissa halutaan saman suuntaisia muutoksia.

– Turussa ainakin ikäihmiset ovat ottaneet yhteyttä. Olemme pystyneet lähestymään asioita asioina, ilman sukupolvien ristiriitaa.

Nuortenkin toiminta vaatii terävöitymistä.

– Elämme massatyöttömyyden aikaa, jossa leipäjonot venyvät. Mitä tekee Vasemmistonuoret? Alkaa väitellä homeopatiasta, Muukkonen ihmettelee kesäkuun alussa pidettyä Vasemmistonuorten valtakunnallista kokousta.

Muukkonen sanoo, että työtä pitää tehdä, koska muut puolueet eivät ole vaihtoehto.

– Vihreät tekevät meillä Turussa erittäin kylmää sosiaalipolitiikkaa, demarit kannattavat ydinvoimaa. Ne eivät sovi minulle. Siksi Vasemmistoliittoa on kehitettävä. Siksi työläisäitienkin, joihin itseni luen, on oltava mukana.

Ay-väki ja prekaarihipit

Ruuth ja Järvinen näkevät puolueessa selkeitä kuppikuntia: ay-väki ja ja nuoret prekaarihipit.

– Molempia on haluttu miellyttää. Niinpä terävä politiikan teko ei onnistu varsinkaan ympäristökysymyksissä. Ei sanota mitään, kun pelätään, että toinen ryhmä suuttuu, Järvinen toteaa.

Ruuthin mukaan ryhmien ei haluta pohtivan yhdessä, mikä yhdistää ja mikä erottaa.
– Ei haluta selvittää, mitkä ovat niin vaikeita asioita, että niistä yhteisymmärrys ei ole saavutettavissa. Ei haluta pohtia, mitkä voisivat olla niin sanottuja omantunnon kysymyksiä ja mitkä taas kysymyksiä, joissa vähemmistön vain on taivuttava enemmistön linjalle, koska ne ovat niin tärkeitä.

Samaa sanoo Villanen. Hän kannattaa puoluekuria joissain asioissa.

– Puoluekokousten tulee päättää, mitkä ovat meidän sitovia tavoitteita. Siinä on oltava rohkea ja terävä.

– Meille erityisesti tulee vahinkoa siitä, että omat äänestävät kohtalaisen isoja puolueen linjauksia vastaan. Niitä ovat viime vuosina olleet ydinvoima ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet.

Dynamiikkaa lisää

Vaikka pieniä askelia positiiviseen suuntaan on otettu, Ruuthin mielestä jatkuvasti tehdään lapsellisia tyhmiä virheitä.

– Puolueella oli hyvä yritys keskustelufoorumiin, mutta nopeasti huomattiin, että puoluetoimiston väki, puoluejohto ja kansanedustajat eivät lue sitä. Syntyi kuva, että meille jäsenille annettiin ylhäältä hiekkalaatikko; jutelkaa te siellä keskenänne, me tehdään politiikkaa.

Järvisen mielestä puolueen aluetyöntekijämalli ei toimi.

– Työntekijät tekevät eri asioita kuin mitä paikalliset toimijat haluaisivat heidän tekevän. Se aiheuttaa konflikteja ja lamauttaa toiminnan.

Lisäksi puoluetoimistolla on liikaa valtaa.

– Useastikin sieltä on tullut yllätyksiä. Tuntuu, ettei tiedetä, mitä piireissä halutaan.

Toiminta on työntekijäkeskeistä.

– On hämmentävää, että piirin puheenjohtajana ja puoluevaltuuston jäsenenä en saa edes tietoa puolueen asioista. Ainoa tapa saada tietoa, on kaveerata työntekijöiden kanssa ja vahingossa kuulla, mitä milloinkin on menossa, Ruuth sanoo.

Puolueen imagosta ison vastuu hän panee eduskuntaryhmälle.

– Puolue on dynaamisempi kuin sen eduskuntaryhmä.

Todellisuus muuttui

Viestin läpimenemisen heikkoudesta on puhuttu paljon. Ruuth arvioi, että työelämäasioiden kohdalla on osittain kyse siitä, ettei ymmärretä todellisuuden muuttuneen.

– Kaiken idea ei ole työllistyä ja saada paljon rahaa.

Ruuth arvelee, että tästäkin ymmärtämättömyydestä voitaisiin päästä ihan keskustelemalla.

– Sama koskee sosiaaliturvaa. Onko ansiosidonnaisen sosiaaliturvan parantaminen tärkeintä vai pitäisikö uskaltaa pohtia perustuloa?

Vai perusturvaa?

– Joo. Tämä on juuri tätä vasemmistoliittolaista saivartelua, ei uskalleta sanoa pihviä ja keksitään jotain samantapaista. Kohta kukaan ei tiedä, mistä puhutaan.

Hyviä aloitteita

Villanen luettelee Vasemmistoliiton piiristä nousseita hyviä aloitteita: ilmastolakialoite, perustulo, vihreä verotus, progressiivinen pääomavero.

Lisää kannattaa hakea kansalaisliikkeistä.

– Meillä on erityisen paljon kansalaisaktiiveja. Meillä pitää olla erityisen tiiviit yhteydet niin ammattiyhdistysliikkeeseen kuin ympäristöjärjestöihin, asukasyhdistyksiin ja työttömiin.

Villanen ajaa suoraa demokratiaa poliittisena tavoitteena: sitovia kansanäänestyksiä, kansalaisaloitteita. Esimerkiksi Helsingissä vaikkapa viisi prosenttia budjetista voitaisiin jakaa suoraan kaupunginosavaltuustojen päätettäväksi.

– Osa väestä on kiinnostunut ajatuksesta, osa pelkää, että kansalaiset äänestäisivät väärin. Mutta se nerokkuus tässä olisikin, että väärin äänestäessään kansalaiset kantavat itse seuraukset.

Villanen näkisi mielellään, että puolue olisi omassa keskuudessaan aktiivinen lähidemokratian suhteen ja vuoden kuluttua pidettävässä puoluekokouksessa puheenjohtaja valittaisiin jäsenäänestyksellä.

Mallia Vanusta

Järvisen omassa, Pohjois-Karjalan piirissä Vasemmistoliiton kannatus on pientä ja jäseniä vähän.

– Toiminta on lamaantunutta, Järvinen sanoo.

– Kunnallisvaaleissa voimme saada pieniä voittoja, mutta muissa vaaleissa ihmiset ajattelevat, että ei meillä ole mahdollisuuksia eivätkä lähde edes kampanjoimaan.

Järvisen mielestä Vasemmistonuorten jäsenhankintakampanjoista kannattaisi ottaa mallia puolueessakin.

– Ensimmäisen kampanjan aikana saimme Itä-Suomessa pari sataa uutta jäsentä, jotka ovat myös pysyneet toiminnassa mukana. Se antaa uskoa.

Vasemmistonuorista ei siirrytä automaattisesti puolueeseen.

– Se on paha porras. Toimintatavat ovat erilaisia eikä puoluetta mieleltä läheiseksi. Menetetään iso joukko hyviä aktiiveja, jotka osaavat homman jo valmiiksi.