Hallituspuolueet sopivat budjettiriihessä laajasta rakenneuudistuspaketista. Sen tavoitteena on poistaa julkisen talouden kestävyysvaje, jonka suuruus valtiovarainministeriön (VM) mukaan on 4,7 prosenttia kokonaistuotannon arvosta eli 9–10 miljardia euroa.
VM:n virkamiesten laskelmien mukaan uudistusten mittaluokka on juuri sopiva eli ei liikaa eikä liian vähän: niiden toteuttamisen jälkeen kestävyysvaje on 0 euroa.
On hämmentävää ja häkellyttävää, että mittaviin rakenneuudistuksiin ryhdytään olettamalla VM:n yhteen lukuun kiteytetyn arvion olevan tismalleen oikea. Ei nimittäin ole juuri vaikeammin mitattavaa asiaa kuin julkisen talouden kestävyyden takaavan alijäämän pienentämistarpeen arvioiminen.
Kestävyyslaskelmissa aikajänne on tavallisesti noin 50 vuotta. Hallituksen tavoite poistaa kestävyysvaje omalla hallituskaudellaan tehtävillä linjauksilla perustuu ajattelutapaan, jonka mukaan meidät perii hukka 50 vuoden kuluttua, jos vajetta ei poisteta mahdollisimman pian.
Kestävyysvajelaskelmat perustuvatkin oletukseen, etteivät tulevat hallitukset tee mitään esimerkiksi verotukselle: laskelmissa verotuksen oletetaan pysyvän muuttumattomana koko 50 vuoden ajanjakson ajan. Lähdetään siitä, etteivät tulevat hallitukset tee mitään eikä niiden tarvitsekaan tehdä mitään, jos nykyinen hallitus panee asiat kuntoon seuraavien 50 vuoden ajaksi.
VM:n arvio 4,7 prosentin suuruisesta vajeesta on esimerkki ekonomistien harjoittamasta pohjimmiltaan näennäisen tarkkuuden tavoittelusta. Vähintä mitä pitäisi tehdä on myöntää arvioihin sisältyvä epävarmuus ja esimerkiksi esittää vaje yhden luvun sijasta haarukan avulla. Suuren epävarmuuden huomioon ottavat kestävyysvajehaarukat sisältävät kuitenkin vaihtoehdon, ettei kestävyysvajetta ole olemassakaan.
Kestävyysvajetta aletaan kuroa umpeen aikana, jolloin työttömyys on Suomessa pahenemassa. Siksi hallituksella on nykyistenkin ongelmien lieventämisessä paljon töitä. Pahimmassa tapauksessa jotkut rakenneuudistuspakettiin sisältyvät ratkaisut hankaloittavat työllisyyden ylläpitämistä ja samalla vähentävät suomalaisen hyvinvointivaltion tarjoamia palveluja.
Suunnitelmat purkaa kuntien tehtäviä ja velvoitteita tuntuvat kaikkein pahaenteisimmiltä. Vähempikin rakenteiden uudistaminen riittäisi.
Kestävyysvajeen poistamista ei tarvitse sälyttää yhdelle hallitukselle: annetaan tulevillekin hallituksille mahdollisuus kunnostautua.
Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
lehti 