Anarej Jaskow häärää aamiaista pöytään. Hän viheltelee, tai oikeastaan suhistelee jotain säveltä. Vain tuttujen läsnä ollessa hän sihistelee. Kun aamiaisvieraita ilmestyy lisää, hän lopettaa itsensä viihdyttämisen.
Mies jatkaa kulkuaan aamiaishuoneessa lähes hermostuttavalla tarmolla. Noutopöytään ilmestyy makkaraa, kinkkua, lohta ja maukasta leipää.
Hotelli Parnas Gdanskin vanhassa keskustassa, Stare Miastossa, on rakennettu hansatyylin piirustusten mukaan. Jaskow kertoo, että muu ei ole mahdollista.
Hotellista avautuu viehättävä sisäpiha. Sitä reunustavat saman tyyliset rakennukset.
– Talo ei saa ulkopuolelta näyttää uudelta. Piirustukset on tehty 500 vuotta vanhojen suunnitelmien mukaan, Jaskow kertoo.
Sovimme haastattelutreffit illaksi. Isäntä nostaa vieraanvaraisesti pullon omenaista vodkaa pöytään sekä pienen pienet muoviset pikarit.
– Olen myynyt meripihkaa USA:han, Australiaan ja vähän minne vain, isäntä paljastaa.
Aihe lämmittää miestä silmin nähden. Hän kertoo, että meripihkaa voi rannalta löytää jopa kouran suuruisina möhkäleinä. Myrskyn jälkeen kannattaa lähteä hiekkarannalle poimimaan pihkan palasia ja siruja.
Kilon köntistä voi liikemiehen mukaan saada tuhannesta kahteen tuhanteen dollaria.
– 1500-luvulla meripihkan poiminen ja myynti oli kielletty jopa kuolemantuomion uhalla
Isäntä avasi hotellinsa viime lokakuussa. Seinän vierustalla odottaa taulu vielä ripustamista. Myös se on tehty meripihkasta.
Jaskow myöntää, että meripihkan runsainta aluetta on Kaliningradin, entisen Königsbergin, seutu. Samoin sitä löytyy Liettuan rannikolta.
Hotelli tulvii koristeellisia yksityiskohtia, kukka-asetelmia ja muuta pientä. Sellaiseen ei meillä nähdä vaivaa.
– Nyt on kahdeksan huonetta käytössä, ja kun kaikki on valmista, huoneita on 12.
– Tällä hetkellä ei ole yhtään puolalaista vierasta. Liettuasta tulee paljon asiakkaita samoin mm. Suomesta ja Englannista. Toisina päivinä täällä asuu vain puolalaisia, Jaskow selvittelee menoa.
Tiesimme muutoksen
olevan tulossa
Pikarin pienestä koosta huolimatta vakavoidumme. Jaskow kertoo työskennelleensä puolitoista vuotta Mälmössä.
Katsomme suoraan toisiamme silmiin.
– Se oli lyhyt aika Ruotsissa, mies kuittaa.
Puhumme sekaisin ruotsia ja englantia.
– 13. lokakuuta 1980 tiesimme, että muutoksia tulee.
Solidaarisuuden nousu ei alkanut vain Gdanskista. Jaskow selvittää, että myös Gdynissa oli tuhansia ihmisiä kaduilla.
– Kommunistisessa puolueessa oli koko maassa kaksi miljoonaa jäsentä, mutta Solidaarisuudessa kymmenen miljoonaa.
Aihe lämmittää silmin nähden hotellinomistajaa. Ruuvaamme kuitenkin pullonkorkin kiinni.
Seuraavana aamuna hotellin ovelle ilmestyy lakin syvälle päähänsä vetänyt mies. En ole tunnistaa, mutta Jaskowhan sieltä paljastuu.
Järjestäessään aamiaista hotellinpitäjä kertoo vastoinkäymisestään. Aulan uusi televisio on varastettu. Joku hotellivieras oli jättänyt ulko-oven auki, ja laite oli häipynyt.
Hotellinpitäjä ei näytä kantavan surua menetyksestä. Viheltely jatkuu.
– Ystävältäni varastettiin kannettava tietokone. Se palautettiin. Ehkä käyttäjä tarvitsi sitä. Kenties televisiokin palautetaan, Jaskow lohduttautuu.
68-vuotias mies hersyy rauhallista energiaa.
– En halua vain istua.
uutiskirje 