Viimeinen sana
Elinolotutkimus toisensa jälkeen sen todistaa. Juuri se pohjoismainen yhteiskuntamalli, josta toiset avoimesti, toiset peitellymmin haluavat eroon, on ylivoimainen koko maailmassa. Kun vedetään yhteen muun muassa YK:n inhimillisen kehityksen raportin tuloksia terveys- ja tasa-arvotilastojen kanssa, ovat voittajia aina pohjoismaat.
Ja hei: se on se hyvinvointivaltio eikä mikään -yhteiskunta.
Se on hyvinvointiyhteiskuntaa, että joku jakaa ilmaista leipää, jos huvittaa. Se on hyvinvointivaltiota, ettei leipäjono ole kenenkään viimesijainen turva.
Uskontoa ei käytetä naisten oikeuksien rajoittamiseen.
Tuoreinta mannaa Pohjoismaille sataa Maailman talousfoorumilta (WEF), joka julkaisi sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän tutkimuksensa lokakuun lopussa. Islanti, Suomi, Norja ja Ruotsi ovat tässä järjestyksessä maailman parhaat maat naisille. Tanska on seitsemäs.
Tulokset eivät ole uusia eivätkä yllättäviä. Foorumin johtopäätökset siitä, miten tähän on tultu, sen sijaan osittain ovat.
Mielenkiintoisena WEF näkee uskonnon ja kirkkojen roolin. Varhaiset lähetyssaarnaajat loivat pohjan lukutaidolle, koska kaikkien haluttiin osaavan lukea Raamattua. Tämä loi pohjan tasa-arvoiselle koulutukselle, josta Ruotsissa säädettiin lailla jo vuonna 1842.
Lukutaito on kuitenkin korkealla myös esimerkiksi Yhdysvalloissa. Samassa tasa-arvotilastossa, jossa Pohjoismaat saivat neloisvoiton, se on kuitenkin vasta sijalla 23. Lukutaito ei siis yksin riitä.
WEF:n raportin mukaan toinen pohjoismainen vahvuus on katolisen kirkon hylkääminen luterilaisen hyväksi. Se toi mukanaan ajatuksen sosiaalisesta tasa-arvosta, joka raivasi tilaa myös naisten ja miesten tasa-arvolle. Kaikissa Pohjoismaissa on jo pitkään ollut naispappeja, Ruotsissa arkkipiispakin.
Luterilaisuus ehkä toimi tienraivaajana, mutta sekään ei enää riitä selitykseksi. Pohjoismaat erottuvat muista nimenomaan uskonnon vähäisellä merkityksellä. Täällä käydään hyvin vähän kirkossa. Uskonto ei säätele moraalia eikä sitä etenkään käytetä naisten oikeuksien rajoittamiseen.
Lisää pohjoismaisia poikkeuksia: tämä on vähiten sotainen maailmankolkka. Puolustusmäärärahat suhteessa kansantuotteeseen ovat Pohjoismaissa pienimmät eli armeija, patriarkaalisuuden viimeinen linnake, suhteellisen vähämerkityksinen.
Luokkapohjainen puoluejärjestelmä ja voimakas ay-liike näyttävät myös toimineen naisten hyväksi. Ne muodostivat vahvan vastavoiman talouseliitille, merkittävän julkisen sektorin ja työmahdollisuuksia – tosin pienipalkkaisia – naisille.
Maailman talousfoorumi myöntää, ettei mistään paratiisista sentään ole kysymys, mutta sen mukaan Pohjolassa on oivallettu jotain hyvin tärkeää: kaikilla menee paremmin, kun naiset ja miehet jakavat vallan tasan.
Entä se talous? Siinäkin suhteessa Pohjoismailla menee hyvin. Tasa-arvo on kallis asia.
uutiskirje 