”Rehellinen yritys ei pärjää hintakilpailussa”
Palkkojen polkemisesta ja työvoiman oikeuksien kiertämisestä on tullut Suomen rakennusalalla yleinen käytäntö.
Varsinkaan ulkomaalaiselle työvoimalle ei makseta alan tason ja sopimusten mukaisia palkkoja.
Neljän suurimman rakennusalan yrityksen pääluottamusmiehet ovat allekirjoittaneet vetoomuksen Rakennusliitolle ja Rakennusteollisuus ry:lle, jossa vaaditaan tilanteeseen puuttumista. Vetoomus on luovutettu myös eduskunnan puolueryhmien edustajille.
– Velvollisuutensa hoitava firma ei enää pysy kilpailussa mukana, kertoo NCC Rakennuksen pääluottamusmies Teppo Rautiainen.
Keskeisimmäksi ongelmaksi on muodostunut töiden ketjuttaminen aliurakoiksi. Rakennusliikkeet eivät enää tee itse suurtakaan osaa töistä, vaan ne tilataan alihankkijoilta.
Puhelinmyyjät rakennustelineillä
Alihankkijat valitaan sen mukaan, kuka lupaa tehdä työn halvimmalla. Muita kriteerejä ei juuri ole. Rautiainen kertoo, että rakennustöitä tekevät nyt Suomessa jopa virolaiset telemarkkinointiyritykset.
– Jos urakkatarjousten hintaero on 30 prosenttia tai joissain tapauksissa jopa 50 prosenttia, voi heti sanoa, ettei asiat ole kunnossa, sanoo YIT Rakennuksen pääluottamusmies Jari Jääskeläinen.
– Normaalityönä ei tällaisia pysty tekemään, vahvistaa Taisto Peippo Skanskalta.
Hintaero revitään alhaisemman elintason maista, kuten Virosta, tulleiden työntekijöiden palkoista.
Suomea taitamattomat työläiset ovat valmiita tekemään töitä murto-osalla alan normaaliansioista eivätkä tunne oikeuksiaan, työaikalaista puhumattakaan.
Urakka-
keinottelua
Normaalitöissä palkkojen dumppaus ei onnistu helposti, koska rakennusalan työehtosopimus määrää minimipalkat. Siksi työt naamioidaan urakkatyöksi.
Suurin osa hämärätöistä on saneerauksia, joille työehtosopimuksessa on määritelty ainoastaan ohjeellinen urakkahinnoittelu. Minimihintaa tai takuupalkkaa ei ole.
Yksittäisten työvaiheiden, kuten laudoituksen, yksikköhinnat ovat näilläkin firmoilla yleensä aivan kohdallaan. Siinä missä samaa työtä laitettaisiin kuitenkin normaalisti tekemään viisi tai kuusi henkeä, saattaa halpatyövoimaa olla rakennuksella viisinkertainen määrä.
– Siinä on jo niin monta jakamassa samankokoista pottia, että samoille ansioille ei voi mitenkään päästä, Jääskeläinen laskee.
Tilaajia eivät kiinnosta
kuin säästöt
Pääluottamusmiehet vaativat ammattiliittoja kiristämään valvontaansa.
Työturvallisuutta valvotaan ulkomaisenkin työvoiman kohdalla hyvin, mutta palkkauksista ei kysellä. Kypärän puuttuminen on helppo huomata, mutta kunnon palkan puute ei näy ulospäin.
Myös kielimuuri on ongelma. Ammattiliitoissa tarvittaisiin lisää kielitaitoisia työntekijöitä Rakennustöiden tilaajienkin soisi kantavan oman vastuunsa. Pääluottamusmiesten mukaan monet ovat kuitenkin valmiita ummistamaan silmänsä, kunhan vain rahaa kuluu mahdollisimman vähän.
– Saneerauskohteiden joukossa on paljon yleishyödyllisiä kohteita ja isoja tilaajia: vaikkapa yliopisto tai Helsingin, Vantaan ja Espoon kaupunki. Niissä ei ole mitään kontrollia. Tilaaja ei välitä tuon taivaallista, kunhan tulee säästöjä, Rautiainen kritisoi.
Hämäräpuuhat
julkisuuteen
Palkkojen polkemisen on mahdollistanut lähinnä Euroopan yhdentymisen mukanaan tuoma työvoiman vapaa liikkuvuus, johon ei ole osattu varautua kunnolla.
Edellisen laman aikanakin harmaa talous oli yleistä, mutta samanlaista kansainvälistä keinottelua ei silloin nähty. Pääluottamusmiehet epäilevät ilmiön linkittyvän jopa ihmiskauppaan.
Ongelma on globaali, mutta globaaleita ratkaisuja ei ole toistaiseksi löytynyt. Ammattiliitot eivät juuri toimi ylikansallisesti eikä EU:kaan ole onnistunut rajoittamaan väärinkäytöksiä.
– Nyt on viimeiset hetket toimia ennen kuin koko ala menee kuralle, Jääskeläinen ennustaa.
Hän toivoo, että alan työntekijät, luottamusmiehet ja muut toimijat toisivat havaitsemiaan väärinkäytöksiä enemmän julkisuuteen.
– Pörssiyhtiöt varjelevat julkikuvaansa visusti. Siihen puuttuminen on sellainen keppi, että sillä saa aika paljon aikaan, Jääskeläinen arvelee.
uutiskirje 
