Keskusta on paistatellut lähes koko kesän julkisuuden valokeilassa pääosin ihan omilla ansioillaan (!?), mutta nyt siitä tulee loppu, mikäli on keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Timo Kallia uskominen. Kalli nimittäin komentaa väkeään ruotuun kuin puolueen puheenjohtaja ikään. Lomalla kun olen ollut, niin en ole ihan varma, olisiko itse puheenjohtajakin pari kertaa kesän aikana korottanut ääntään. Voi olla, että sekoitin ärähdykset heinäsirkkojen sirinään.
Ainakin keskustajohtaja Matti Vanhanen toivoi jossakin vaiheessa kesää jäitä hattuun keskustelijoille, mikä onkin helteillä oikeinkin viisas neuvo. Vanhanen on myös pari kertaa eri sanamuodoin vakuuttanut, ettei puolueella ole pienimpiäkään ongelmia eikä puolue ole sotkeentunut mihinkään lainvastaisiin tai sopimattomiin toimiin. Hänen mielestään se pitäisi myös median ja puolueen ulkopuolisten vähitellen uskoa.
Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa antoi keskiviikkoa kaiken tukensa ryhdikkäänä esiintyvälle puheenjohtajalle: ”Kritiikki näyttää vain terästäneen keskustajohtajaa. Hänen linjauksensa ovat selvät, eikä epävarmuudesta – paniikista puhumattakaan – näy pienintäkään vihjettä. Hän ei edes selittele.”
Puoluelehden tuki on niin ylitsevuotavaa, että sitaatista tulee väkisinkin mieleen sekä Pjongpjang Times (jos sellainen on olemassa) että kaikkien suomalaisten satiirilehtien äiti Pahkasika.
Vanhanen vakuutti viime tiistain blogissaan, että ”kenelläkään ei voi olla minkäänlaista oikeutta puolueen tai sen yksittäisten toimijoiden puolesta tehdä mitään kytkentöjä – tämä koskee niin valtakunnan tasoa kuin kunnallispolitiikkaakin. Jo tällaisen epäily loukkaa puoluetta ja sen piirissä toimivia ihmisiä.”
Hän ei blogissan ottanut kantaa – tuen antamisesta puhumattakaan – puoluesihteeri Jarmo Korhoseen, johon keskustan kesän kohu-uutisointi pitkälti henkilöityy. Tosin jotakin voi päätellä siitä, että Vanhanen totesi vain lakonisesti, että puoluekokous valitsee puoluesihteerin.
Vanhasen vakuutuksista huolimatta kumma kyllä koko ajan nousee esiin mitä kummallisimpia kepulaiskytkentöjä – eikä kai pajatso ole vieläkään tyhjä. Erityisen hanakasti puolueen sisällä puoluesihteeri Korhosen keittämää soppaa ovat hämmentäneet keskustan naisministerit Anu Vehviläinen, Paula Lehtomäki ja Mari Kiviniemi.
Palstatilaa puolue on saanut kesän lehdistä useamman kymppitonnien arvosta. Keva ja Nova ovat olleet kaikkien huulilla. Moni vähemmän asioista perillä oleva on jopa saattanut luulla näiden lyhenteiden liittyvän jotenkin itse puolueeseen.
Jos jonkin – minkä tahansa – puolueen väki käy näin ärhäkkää sisäistä sodankäyntiä, niin johan olisi kumma, jos demokraattisessa maassa media ei siitä kiinnostuisi. Puolueriidat ovat aina uutisia eivätkä ne käskemällä häviä marginaaleihin. Puoluekentän vasemmalla laidalla on tästä useammaltakin vuosikymmeneltä jonkin verran kokemusta.
Keskustalaisetkin osaavat itse ongelmansa ratkaista. Ulkopuolisten ei kannata neuvoja heille tyrkyttää. Yksi asia on kuitenkin yleispätevä, on kyse mistä tahansa puolueesta: kipeät ja vaikeat asiat eivät häviä sillä, että työntää päänsä pensaaseen.
Suomenmaan (16.7. 2009) haastattelussa eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalli tarjoaa itseään puolueen sisäisten huolten puskuriksi, eräänlaiseksi keskustalaiseksi Leelian lepotuoliksi.
”Mielestäni kriittiset keskustelut pitäisi sitten käydä yhdessä kritiikin kohteen kanssa. Olisin valmis järjestämään sellaisia kahdenkeskisiä tapaamisia, joissa asioita voidaan selvittää”, Kalli sanoo haastattelussa. Sen verran vilkkaasti keskustalaiskritiikkiä on esitetty eri keskustelupalstoilla niin nimellä kuin nimimerkilläkin, että Kalli joutunee jakamaan vuoronumeroita vastaanotolleen.
Kritiikin esittäjät tulevat varmaan vastaanotolle juoksujalkaa, mutta miten sinne saadaan Korhonen? Kun kaikki perunakuopat on syynätty, niin sen jälkeen etsintäpartiot käyvät läpi vaikkapa kaikki koirankopit.
uutiskirje 
