Muualta maailmasta on pieniä pilkahduksia taloustaantumaan tullut, mutta Euroopassa näyttää edelleen harmaalta. Kriisin pitkittyessä EU-maiden hallitusten linjat taloudenpidon jatkosta näyttävät alkavan erkaantua entistä enemmän toisistaan. Se vain vaikeuttaa Euroopan talouden jaloilleen saattamista ja myös pienten maiden asemaa.
Euroopan keskuspankin pääjohtaja esitti jo kesäkuussa, että euromaiden pitäisi ruveta miettimään, miten ne taantuman kääntyessä nousuun vetävät elvytysrahat pois taloudesta ja alkavat vähentää budjettivajeitaan.
Heinäkuun alussa euromaiden valtionvarainministerit totesivat, että vielä ei ole tällainen hetki. Mutta ison riidan siemenet euroalueen ja EU-maiden talouspolitiikasta on jo kylvetty.
Isoilla mailla
on täysin eri suunta
Suurimpien euromaiden eli Saksan ja Ranskan linjaerot ovat suuret. Saksa, jonka julkisen talouden alijäämän arvioidaan ensi vuonna ylittävän kuusi prosenttia kansantuotteesta, hyväksyi kesäkuussa perustuslakiinsa uuden ”velkajarrun”.
Valtion budjetissa ei vuodesta 2016 eteenpäin saa olla 0,35 prosenttia suurempaa rakenteellista eli suhdannevaihteluista putsattua alijäämää. Hyvinä aikoina budjetin on oltava ylijäämäinen.
Rajasta voidaan poiketa vain erityistapauksissa, jollaisia voisivat olla nykyisenkaltainen talouskriisi tai esimerkiksi suuri luonnonkatastrofi.
Osavaltioilta, joiden yhteenlasketut budjetit ovat lähes yhtä suuret kuin valtionkin, kiellettiin uuden velan otto kokonaan vuodesta 2020 eteenpäin.
Vähän myöhemmin Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy piti Versaillesin palatsissa kuninkaallisen luennon maan kansalliskokouksen kummankin kamarin edustajille. Sarkozy esitti, että velan määrällä ei ole niin väliä, kun se menee hyvään tarkoitukseen. Ennestäänkin velkainen Ranska ottaa kansalaisiltaan lisää lainaa suuriin kansallisiin projekteihin.
Yhteisestä linjasta
ei tietoakaan
Ranska on selkeästi antanut ymmärtää, että se tekee talouspolitiikassaan, mitä parhaaksi katsoo. Muiden olisi oman etunsa vuoksi parasta seurata sen esimerkkiä.
Saksa on korostanut tiukan talouspolitiikan linjaa EU:n talous- ja vakaussopimuksen mukaisesti ja on vaatinut sitä itsensä lisäksi muilta.
Mutta Saksakin teki irtioton. Kun sen perustuslakituomioistuin kesäkuussa totesi EU:n uuden perussopimuksen olevan Saksan perustuslain mukainen, se samalla luetteli, mitkä asiat kuuluvat Saksan valtion ehdottoman määräysvallan piiriin. Yksi näistä oli talouspolitiikka.
EU:n perussopimuksissa kuitenkin todetaan hyvin yksiselitteisesti, että jäsenvaltiot pitävät talouspolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana ja että ne sovittavat talouspolitiikkaansa yhteen yhdessä hyväksyttävien suuntaviivojen mukaisesti. Nämä suuntaviivat hyväksytään vuosittain.
Isojen euromaiden eväillä ei talouspolitiikan yhteensovittamisesta kannata paljon puhua. Niiden toimet kuitenkin vaikuttavat muun muassa korkotasoon ja valuuttakurssiin. Suomen kaltaisten, pienten viennistä riippuvien euromaiden olo voi käydä ahtaaksi.
uutiskirje 
