Chattanooga, ay-vapaa vyöhyke?

Pintaa syvemmältä

Chattanoogan taisteluissa vuonna 1863 pohjoisvaltioiden unionistijoukot löivät etelän federalistit sodassa, jonka liittovaltion kannattajat lopulta voittivat. Tästä ei kannata vetää linjoja meidän EU-keskusteluumme, jossa federalistit edustavat tiukempaa sitoutumista yhteisiin päätöksiin, kun taas Yhdysvalloissa etelän osavaltiot halusivat löysempää valtioliittoa. Ennen kaikkea Yhdysvaltain etelävaltiot halusivat säilyttää oikeuden pitää orjia.

Chattanoogassa, Tennesseessä, on sen sijaan tällä hetkellä käynnissä katkera taistelu ay-liikettä ja samalla myös eurooppalaisia työmarkkinatapoja vastaan. Volkswagen on nimittäin rakentanut sinne autotehtaan, joka käynnistyi kolme vuotta sitten. Autotyöntekijöiden liitto UAW on halunnut perustaa sinne osaston, mutta helmikuussa aloite hävisi äänestyksessä niukasti, 626–712.

Mutta taistelu jatkuu. Ammattiosaston perustamista vastustava taho epäilee, että ammattiliitto ja yhtiö äänestyksestä huolimatta suunnittelevat ammattiosaston perustamista.

Työnantaja suostuisi ammattiosaston perustamiseen, mutta oikeistopoliitikot kampanjoivat sitä vastaan.

Mutta mikä tämä ”taho” sitten on? Useimmitenhan ajatellaan, että työnantaja haluaa estää järjestäytymisen työpaikalla. Mutta tässä tapauksessa näin ei ole. Volkswagen, ”kansanauto”, lähtee saksalaisista käytännöistä ja haluaisi myös tälle tehtaalle työpaikkaneuvoston, jossa työnantajan ja työntekijäryhmien edustajat keskustelisivat työoloista ja pyrkisivät ratkaisemaan erilaisia pulmia.

Neuvostot ovat yhteydessä toisiinsa myös rajojen yli, ja Saksan neuvosto ja ammattiliitto IG Metall haluaisivat myös yhdysvaltalaiset mukaan yhteistyöhön – Volkswagenin Meksikon-tehdas on jo siinä mukana. Ainoastaan Kiinan ja Tennesseen tehtaat ovat ulkona.

Neuvoston perustaminen edellyttäisi kuitenkin Yhdysvaltain lakien mukaan ammattiosastoa. Sellaisen voi perustaa, jos valvotussa äänestyksessä enemmistö kannattaa sitä. Tässä tapauksessa vain 47 prosenttia kannatti ja 53 prosenttia vastusti esitystä.

Muodollisesti ”taho” vastustuksen takana oli kolme työntekijää, jotka viime kuussa nostivat kanteen työnantajaa ja ammattiliittoa vastaan väittäen, että ne olivat sopimattomalla tavalla olleet yhteistyössä keskenään ennen äänestystä. Volkswagen oli siis antanut UAW:n edustajien käydä työpaikalla ja osapuolet olivat keskustelleet siitä, miten yhteistyö jatkossa toteutuisi. Sopimatonta kerrassaan.

Mutta nämä kolme työntekijää eivät tietenkään olleet koko kampanjan käynnistäjiä. Keskeinen tekijä kampanjassa on ilmeisesti ollut Chattanoogan entinen pormestari Bob Corker, nyt senaatin republikaaninen jäsen. Henkilöstön ensimmäisenä äänestyspäivänä hän ilmoitti puhelinsoitoilla saaneensa varman käsityksen siitä, että jos äänestyksen tulos on ei, Volkswagen muutaman viikon sisällä tekee päätöksen tehtaan laajennuksesta ja uudesta tuotantolinjasta.

Tehtaan johto kiisti välittömästi väitteen, mutta Corker vastasi, että paikallinen johto ei välttämättä tiedä sitä, mutta hän on ollut yhteydessä korkeampiin tahoihin. Hänen avustajansa kertoi, että ”suuri osa keskusteluista, joiden tuloksena Volkswagen valitsi Chattanoogan, käytiin Corkerin ruokasalipöydän ympärillä”.

Corker on myös sanonut, että Volkswagen joutuisi ”naurunalaiseksi”, jos yhtiö sallisi ammattiosaston perustamisen Chattanoogan tehtaaseen. Olisiko siis käynyt niin, että saksalaiset johtajat Corkerin luona käydessään eivät ottaneet pormestarin toivomusta ay-vapaasta vyöhykkeestä niin vakavasti kun olisi pitänyt?

Nyt käydään neuvotteluja uuden tuotantolinjan perustamisesta keskikokoisia kaupunkimaastureita tuottamaan Yhdysvaltain markkinoita varten vuodesta 2016. Vaihtoehtoina sijoitukselle ovat Meksikon ja Tennesseen tehtaat.

Corkerin tilalle on tullut osavaltion kuvernööri Bill Haslam, myös republikaani. Hän on yhtä kova ay-liikkeen vastustaja kuin Corker. Nyt on vuodetuista asiakirjoista käynyt ilmi, että luvatut 300 miljoonan dollarin edut uuden linjan rakentamisesta, lähinnä verohelpotuksina, myönnetään vain, jos ammattiosastoa ei tule.

Uusi linja voisi näiden asiakirjojen mukaan tuoda 1 350 uutta työpaikkaa. UAW:n mukaan tällaisten ehtojen asettaminen ei ole laillista ja sen vuoksi liitto on vaatinut äänestystuloksen uutta käsittelyä valtakunnallisessa työsuhdeneuvostossa 21.4. Köydenveto siis jatkuu.

Vuodettujen asiakirjojen mukaan sekä Corkerin että Haslamin avustajat osallistuivat tiiviisti ei-kampanjan rakentamiseen.

Jos yhtiö hyväksyy työntekijöiden järjestäytymisen, miksi kaupungin tai osavaltion johtajat eivät sitä tee? Ehkä tärkein syy on se, että järjestäytyminen suuressa työpaikassa pelottaisi heidän mielestään muita yrityksiä. Voisi esimerkiksi olla vaikeaa saada autoteollisuuden alihankkijoita muuttamaan kaupunkiin. ”Hyvin harvat yhtiöt haluavat sijoittua UAW:n ohjaaman tehtaan viereen”, Corker on sanonut.

Tennesseen toinen senaattori Bo Watson taas on leimannut ay-järjestäytymisen ”epäamerikkalaiseksi”. Tällainen suhtautuminen on erityisen yleistä etelävaltioissa, ja monet ovatkin selittäneet ei-äänten voiton juuri tällä.

Americans for Tax Reform (AFR) on Grover Norquistin johtama järjestö, joka oikeistopresidenttien aikana on ollut Washingtonin vaikutusvaltaisimpia painostusryhmiä – Norquisthan tuli tunnetuksi päämäärästään, jonka mukaan valtio piti kutistaa niin pieneksi, että sen voi hukuttaa kylpyammeeseen.

AFR on perustanut erikoisprojektin Center for Worker Freedom (CWF), jonka nimessä työläisten vapaus tarkoittaa vapautta olla järjestäytymättä. Eri uutislähteissä kerrotaan, että projektin johtaja Matt Patterson olisi viettänyt vuoden Chattanoogassa järjestämässä ei-rintamaa. Tämä saattaa olla liioiteltua, mutta selvää on, että amerikkalaiset veronvastustajat ovat satsanneet paljon tähän ammatillisen järjestäytymisen vastustamiseen.

Eräässä kirjoituksessa Chattanoogan päälehdessä useita viikkoja ennen äänestystä Patterson vertasi UAW:n kampanjaa pohjoisen armeijan itä-Tennesseen miehitykseen sisällissodan aikana ja kehotti autotehtaan työntekijöitä lyömään takaisin tämän hyökkäyksen, kuten etelän joukot löivät pohjoisen armeijan Chickamaugan taistelussa. Tämä taistelu ei kuitenkaan ratkaissut sodan lopputulosta – voisikin ehkä toivoa, että etelän jääräpäät vähitellen sopeutuisivat orjuuden loppumiseen.