Olen jo kauan ihmetellyt miksi sotimisen ja jopa ”rauhan” – eli sotaan valmistautumisen – aikana tapahtuvasta hirvittävästä ympäristön tuhoamisesta sekä energian ja luonnonvarojen tuhlaamisesta ei puhuta mitään.
Sen sijaan meitä tavallisia ihmisiä syyllistetään autoilusta, lentämisestä ja yleensä vain kuluttamisesta, vaikka meidät on ehdollistettu näin elämään. ”Ekologista jalanjälkeämme” mitataan ties minkälaisin perustein.
Silloin harvoin kun lehdet siteeraavat jonkun rauhantutkijan kovia faktoja asevarustelusta, vaikkapa sen, että varustelumenot kasvavat jatkuvasti useiden prosenttien vuosivauhtia ja ovat tänäkin vuonna 1 300 miljardia (1 300 000 000 000) dollaria, lukija vilkaisee tietoja vain ohimennen, jos ollenkaan. Ainakin hän kokee ne täysin irralliseksi, jopa tyhjänpäiväiseksi uutiseksi verrattuna näihin todella ”suuriin” ongelmiin kuten ilmaston lämpenemiseen tai talouden ahdinkoon sekä globaalilla että yksilötasolla.
Kuitenkin kaikkein suurin uhka niin luonnolle kuin ihmiskunnallekin ovat yhä edelleen aikamme toinen toistaan hirveämmät tuhoaseet.
SIPRI (Tukholman kansainvälinen rauhantutkimuslaitos) on konkretisoinut tuon mielettömän summan seuraavasti: vuonna 2006 jokainen meistä Maan asukkaista ”hankki” aseita 184 dollarilla, edellisenä vuonna 173 dollarilla.
Lisäys on 11 dollaria vuodessa.
Hankimmeko sinä ja minä siis vuonna 2007 aseita jo 195 dollarilla ja viime vuonna 206 dollarilla? Entäpä tänä vuonna?
Vaikka tämä onkin vain leikkiä numeroilla, on pakko myöntää, että me kaikki olemme epämukavan tuntuisesti vastuussa omasta planeetastamme.
Mutta se kaiken murskaava ”ekologinen jalanjälki” on kuitenkin aseteollisuuden ja asekauppiaiden sekä heidän taustavoimiensa vallassa.
uutiskirje 
