Ranskan sosialistipuolueen joukkoitsemurha
Kolmen päivän ontto keskustelu Reimsin kaupungissa päättyi ilmiriitaan. Vielä viimeistä kokouspäivää edeltävänä iltana puheenjohtajaehdokkaat Martine Aubry, Bertrand Delanoë, Benoît Hamon ja Ségolène Royal yrittivät löytää itselleen sopivia liittolaisia. Salaisiksi jääneet keskustelut päätyivät aamuyöstä siihen, että Royal lähti kokouksesta ovet paukkuen ja syytti muita ”menneen aikakauden menetelmien” käyttämisestä.
– Kyllä vai ei, haluammeko rakentaa 2000-luvun sosialismia, hän kysyi tv-kameroiden loisteessa.
Neljästä alkuperäisestä puheenjohtajaehdokkaasta vetäytyi ainoastaan Pariisin pormestari Bertrand Delanoë. Sosialistipuolueen aktiivijäsenet joutuvat jo toistamiseen parin viikon sisällä äänestämään puheenjohtajastaan. Äänestys on tämän viikon torstaina, todennäköinen uusintaäänestys seuraavana päivänä.
Ségolene-vastainen
rintama
Ennakkosuosikkina pidetään yhä edellisessä jäsenäänestyksessä eniten ääniä saanutta Ségolène Royalia. 55-vuotias Poitou-Charenten hallintoalueen (läänin) suosittu puheenjohtaja pyrkii edustamaan uutta sukupolvea, esiintyy amerikkalaisittain ja on suuntaututunut keskustaan. Keskustahakuisuutta on pidetty hänen suurimpana ongelmanaan siitä huolimatta, että siihen ovat muutkin ehdokkaat joutuneet tukeutumaan.
Vaikka hänellä on innostunut oma kannattajakuntansa, silti puolueen konkareiden keskuudessa on syntynyt sellainen viha mediatietoista naista kohtaan, että puhutaan jopa Ségo-vastaisesta rintamasta.
Vastustajien mielestä Royal ei kykene johtamaan puoluetta. Hän on kuitenkin toiminut jo sosialistipresidentti François Mitterrandin neuvonantajana ja ministerinä ja ollut pitkässä avoliitossa eroavan puheenjohtajan François Hollanden kanssa.
Politiikan koukerot mitterrandistina tunnettu Royal tuntee ehkä parhaiten, mikä ärsyttää vastaehdokkaita. Varsinkin Hollandea, joka on tehnyt kaikkensa estääkseen entisen kumppaninsa pääsyn puolueen johtoon.
Poliitikon tytär
Aubry
Martine Aubry, 58, pohjoisranskalaisen Lillen kaupungin pormestari, edustaa perinteistä sosialistista linjaa. Mitterrandin hallituksen työvoimaministeri runnoi läpi kiistellyn 35 tunnin työaikalain, joka on jo melkein tuhottu nykyisen presidentin aikakaudella.
Hänen isänsä Jacques Delors oli Mitterrandin kauden päättyessä niin korkeassa kurssissa, että hänestä ennustettiin jo seuraavaa presidenttiä. Mutta hän kieltäytyi, ja siitä alkoi sosialistien alamäki.
Puolue hävisi kolmet presidentinvaalit peräkkäin.
Nuori
Benoît Hamon
Edellisen jäsenäänestyksen yllättäjäksi osoittautui 41-vuotias meppi Benoît Hamon, joka haluaa ”ankkuroida sosialistit vasemmalle”. Hänen oletettiin saavan viisi prosenttia äänistä ja hän ylsi 19 prosenttiin. Hamon keskittyy keskustahakuisuuden vastustamiseen.
Kiistelty keskustalainen on oppositioon asettunut MoDem-puolueen johtaja ja entinen presidenttiehdokas François Bayrou.
– Kieltäytyminen yhteistyöstä MoDemin kanssa merkitsee kymmentä lisävuotta Sarkozyn kanssa, hän viestitti sosialisteille RTL-radion lähetyksessä.
Kommunistit
unohdettu
Sosialistipuolueen harteille on aina sälytetty oikeistopresidenttiä vastustavan puolueen rooli.
Mitterrand solmi 1970-luvun lopulla kommunistipuolueen kanssa yhteissopimuksen,
joka johti presidentinvaalivoittoon vuonna 1981 ja kommunistien osallistumiseen hallitukseen.
Ranskan Kommunistipuolue on pitänyt satoja yleisötapahtumia ympäri Ranskaa nykyisestä talouskriisistä, mutta media ei ole ollut niistä kiinnostunut sosialistipuolueen hajaannuksen takia, huomautti kommunistipuoluetta lähellä oleva l’Humanité-lehti pääkirjoituksessaan. Yksikään puheenjohtajaehdokkaista ei ole ehdottanut yhteistyötä kommunistien kanssa.
Nykyisestä tilanteesta hyötyy eniten nykyinen oikeiston presidentti Nicolas Sarkozy, jolla on vastassaan itsemurhaa tekevä suurin oppositiopuolue, irvaili vaalisosiologian asiantuntijaprofessori Pascal Perrineau.
Toinen voittaja on uuden antikapitalistisen puolueen perustanut Olivier Besancenot ja keskustalaisen Bayroun pienpuolue MoDem.
lehti 