Suomen julkisyhteisöjen velkasuhde lähestyy maagista 60 prosentin rajaa, joka on vakaus- ja kasvusopimuksessa määritelty yläraja. Sen jälkeen EU:n komissio voi ainakin periaatteessa määrätä velkaantuneelle maalle sakkoja.
Velkaantumisen kääntöpuolena myös työeläkevarojen määrä on kasvanut melkein yhtä paljon.
”Elämmekin nyt aikoja, jolloin julkisyhteisöjen velkasuhde lähestyy maagista 60 prosentin rajaa – ja samaa 60 prosentin rajaa lähestyy työeläkevarojen ansiosta myös julkisyhteisöjen nettorahoitusvarallisuus”, kirjoittaa johtaja Reijo Vanne Työeläkevakuuttajat Telan blogissa torstaina.
Varoja 85 prosenttia BKT:sta
Seitsemän ”lihavan vuoden” päättyessä vuonna 2007 yksityisten ja julkisten alojen työeläkevarat olivat 68 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Viime maaliskuussa varoja oli 165,5 miljardia euroa, joten varojen määrä voi ylittää tänä vuonna 85 prosenttia BKT:sta.
Vanne muistuttaa, että 60 prosentin velkasuhteen yläpuolella on parhaillaankin sekä suuria jäsenmaita että pienempiä ”kriisimaita” ilman, että edes kriisimaille olisi tilanteesta koitunut pelkkää negatiivista holhousta.
”Onkin aihetta kysyä, ovatko sanktiorajat käytännössä vain pienikokoisia entisiä mallioppilaita varten. Sen sijaan isojen tai ´pahispolitiikkansa` vakiinnuttaneiden ei tarvitse välittää rajoista.”
”Suomi positiivinen ääritapaus”
”Pieni, entinen mallioppilas on kaiken lisäksi erilainen. Vaikka komission päätöksestä sisällyttää työeläkeala julkisyhteisöihin onkin erinäisiä hyviä ja huonoja seurauksia alalle itselleen, työeläkevarojen vaikutus julkisyhteisöjen varallisuusasemasta johtuviin seuraamuksiin on plus miinus nolla. Sama pätee luonnollisesti muidenkin julkisyhteisöjen varallisuuden vaikutukseen”, Vanne kirjoittaa.
Tässä suhteessa on siis aivan sama, onko maalla vain velkaa 60 prosenttia BKT:sta vai onko sillä sen lisäksi rahoitusvaroja 120 prosenttia BKT:sta.
”Suomi on tässä suhteessa positiivinen ääritapaus Euroopan unionissa.”
Talouskasvu pyyhki velat
Julkisyhteisöjen bruttovelka eli vanhemmassa kielenkäytössä ”EMU-bruttovelka” oli viimeksi osapuilleen nykyisellä tasolla vuonna 1993. Talouskasvun päättyessä vuonna 2007 velkasuhde oli laskenut vain 35 prosenttiin.
”Mikä ihmeellisintä, melko tarkkaan vuoden 2007 velkasuhteen saa, jos vain lähtee vuoden 1993 velkasuhteesta ja huomioi bruttokansantuotteen reaalikasvun. Myyttinen nimimerkki talouskasvu vastasi velanhoidosta”, Vanne kirjoittaa.