Sote-uudistuksessa on kiistelty viimeiseen asti julkisen ja yksityisen palvelutuotannon rajankäynnistä. Kilpailulle ovia on availlut etenkin kokoomus.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) keskiviikkona julkistaman selvityksen mukaan potilaan valinnan vapaus ja tuottajien välinen kilpailu voivat oikein toteutettuina hyödyttää potilaita ja koko yhteiskuntaa.
Jos kuitenkin potilaiden vapaus valita kasvaa ilman, että kukaan kiinnittää huomiota tuottajien investointeihin, voi seurata tuottajien välinen kilpavarustelu ja terveydenhuoltomenojen tarpeeton kasvu. Terveydenhuollossa kilpavarustelu on sitä, että kilpailevat tuottajat tekevät yhteiskunnalle liiallisia tai turhia investointeja, jotka maksavat enemmän kuin, mitä potilaat investoinneista hyötyvät, katsoo erikoistutkija Tanja Saxell katsauksessaan.
Hänen mukaansa potilailla täytyy olla käytettävissään kattavaa, vertailukelpoista tietoa palveluista voidakseen valita tarpeisiinsa sopivimmat palveluiden tuottajat. Tieto auttaa potilasta valitsemaan hoitopaikan ja potilaiden valinnat kannustavat tuottajia kehittämään toimintaansa. Palveluiden tuottajien toimintaa koskevan tiedon julkaisu voi kuitenkin johtaa myös palveluiden laadun heikkenemiseen.
Kuntalaiset maksavat turhat investoinnit
Useissa Euroopan maissa terveydenhuollon palveluntuottajien, kuten sairaaloiden, terveysasemien ja lääkäreiden, kilpailua on vapautettu viime vuosina. Suomessa vuonna 2011 potilas sai oikeuden valita terveysasemansa oman kuntansa sisällä kun se aikaisemmin määräytyi asuinpaikan perusteella. Tämän vuoden alusta tuli voimaan laajennettu kiireettömän hoitopaikan valinta.
Saxellin mukaan uudistusten vaikutukset ovat jo nähtävissä. Sairaaloiden strategioissa keskustellaan kilpailukyvyn parantamisesta ja osa julkisista sekä julkisomisteisista tuottajista markkinoi jo toimintaansa.
Valinnan vapauden varjopuoletkin ovat näkyvissä. Tuottajat investoivat liikaa ja potilaat saavat kalliin investoinnin jälkeen vain hieman parempaa hoitoa kuin aikaisemmin.
Sairaaloilla on käyttämätöntä kapasiteettia. Esimerkiksi laitteistoa käytetään harvoin, leikkaussali seisoo tyhjillään tai henkilökuntaa on liikaa.
Jotkut sairaalat tekevät huomattavia investointeja oheispalveluihin, joilla ei ole paljonkaan tekemistä hoidon kliinisen laadun kanssa ja sairaaloiden toiminnassa on paljon päällekkäisyyttä – esimerkiksi kahdella, samankaltaisella sairaalalla on käytössä lähes yhtä hyvä, kallis laitteisto.
Saxellin mukaan sairaanhoitopiirit voivat joutua korottamaan kunnilta perittäviä palvelumaksuja rahoittaakseen investoinnit tai paikatakseen investointien aiheuttaman alijäämän. Investointien maksajana voivatkin viime kädessä olla kunnat tai kuntalaiset.
Sairaaloiden kannattaa selvityksen mukaan tehdä yhteiskunnalle hyödyttömiä investointeja, koska ne kilpailevat taloudellisesti kannattavien potilaiden hoitamisesta. Potilaille taas omavastuuhinta on lähes sama kaikissa sairaaloissa.
lehti 