Puola on osallistunut Afganistanin sotaan Naton jäsenmaana ja Yhdysvaltojen liittolaisena vuodesta 2002. Tänä kesänä puolalaiset sotilaat ovat joutuneet todella tiukoille Afganistanin hallitusta vastaan taistelevien talebanien kanssa.
Puolalainen kapteeni Daniel Ambrozinski kaatui 10.8. taistelussa talebaneja vastaan. Hän oli sodan kymmenes puolalainen uhri. Hänen kuolemansa on herättänyt Puolassa arvostelua maan puolustusministeriötä kohtaan ja yleensä Afganistanin sotaan osallistumisen kritiikkiä.
On käynyt ilmi, että Puolan puolustusministeriö on valmistautunut sotaan luvattoman heikosti ja jakanut määrärahoja kummallisella korruptiolta haiskahtavalla politiikalla. Ambrozinskin kuolemakin johtui siitä, että taistelevilla joukoilla ei ollut tukenaan ilmapuolustusta, koska siihen ei ollut osoitettu varoja. Kaatuneen kapteeni Ambrozinskin vaimon Natalian mukaan puolalaiset sotilaat Afganistanissa eivät saa edes tarpeeksi ruokaa.
Osansa puolalaisten kritiikistä saa myös Naton johto, joka ei tarpeeksi huolehdi eri maiden vastuuvyöhykkeiden yhteistyöstä ja on antanut puolalaisten kannettavaksi liian raskaan taakan.
Maavoimien komentaja erosi
Puolan armeijan maavoimien komentaja Waldemar Skrzypczak erosi virastaan viime viikolla arvosteltuaan puolustusministeriön byrokratiaa, joka on yhtenä esteenä armeijan kehittämiselle. Parasta aikaa kenraali Skrzypczakille etsitään seuraajaa.
Päivälehti Polska Timesin viikko sitten teettämän mielipidetiedustelun mukaan 75 prosenttia puolalaisista vastustaa Afganistanin sotaan osallistumista.
Afganistanin sotaan perehtynyt sotastrategian asiantuntija Michaele Waller sanoi haastattelussaan Polska Timesille juuri ennen Afganistanin presidentinvaaleja, että ”puolalaiset ovat Euroopan viimeisiä taistelijoita” ja että puolalaisten kansallisen puolustustahdon talebanit yrittävät nyt murtaa.
Ehkä talebanit ovat jo osittain onnistuneetkin tässä puolalaisten tahdon murtamisessa maan puolustusministeriön avustuksella. Kansa ei varmaan laman aikana katso suosiolla puolustusministeriön määrärahojen leväperäistä käyttöä.
Afganistanin sodan valmisteluja arvostelee myös kenraali Stanislaw Kozei, jonka mukaan puolalaisia sotilaita tarvittaisiin Afganistanissa vähemmän, jos joukoilla olisi parempi ilmatuki.
Armeijalle on ostettu 48 F16-lentokonetta, jotka ovat taisteluvalmiita vasta noin vuonna 2018. Kozein mielestä osa rahoista olisi voitu sijoittaa suoraan Afganistanissa välittömästi tarvittaviin lentokoneisiin.
Miten saada joukot kotiin?
Osa Puolan armeijan edustajista ja poliitikoista pitää laitevalintojen ja byrokratian kritiikkiä oikeana, mutta toisarvoisena asiana. Tärkeämpää heidän mielestään on saada Puola pois sodasta.
Kenraali Roman Polko, tunnetun Irakissa taistelleen Grom-yksikön entinen johtaja, sanoo että sopivin tilaisuus lähteä Afganistanista menetettiin välittömästi talebanien hallinnon kaatamisen jälkeen. Silloin olisi pitänyt vetää sotilaat pois maasta ja aloittaa sen jälleenrakentaminen.
Polkon mukaan sotilasoperaatioissa tehtiin paljon virheitä ja niistä kärsi eniten Afganistanin siviiliväestö. Afganistania olisi pitänyt alusta lähtien auttaa lähettämällä maahan insinöörejä sekä maatalouden ja terveydenhuollon asiantuntijoita eikä sotilaita.
Nytkin monet Afganistanin kehitysaputyöntekijät vaativat hallitukselta rahan siirtämistä sotilaallisesta avusta maan todelliseen kehittämiseen.
Puola on kenraali Polkon mukaan Afganistanin vastuuosuudellaan ylikuormitettu. Suuret valtiot kuten Yhdysvallat ja Iso-Britannia vahvistavat vastuualuettaan, mutta Puola ei saa niiltä edes tarvitsemaansa teknistä apua. Pitäisi vaatia muilta mailta, että ne voisivat tarvittaessa auttaa helikoptereillaan puolalaisjoukkoja eivätkä rajoittuisi vain omaan vyöhykkeeseensä.
Polkon mukaan on outoa, että Afganistaniin suunnitellaan lähetettäväksi 200 puolalaista sotilasta lisää. Ensisijaisesti puolalaisten pitäisi saada Naton apua omalle vastuualueelleen.
Nato ei Polkon mukaan ole kuitenkaan sotilaallisesti täysitehoinen, koska eri maiden vastuualueilla on omat rajoituksensa. Jotkut maat eivät halua osallistua huumeiden vastaiseen toimintaan, toiset eivät valvontaan vaarallisilla alueilla ja jotkut eivät ylipäätään lähteä tukikohdistaan. Puolan sotilaat eivät Polkon mukaan pakene minkään kansallisen rajoituksen suojaan.
lehti 