Viikon kysymys
Viime vuonna maailmanlaajuisen uhanalaisten eliöiden listan eli Punaisen kirjan ensimmäisestä julkaisusta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Suomen Punainen kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 30 vuotta sitten.
Mitä Suomen uhanalaisille lajeille kuuluu, Suomen Ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Ilpo Mannerkoski?
– Kokonaisuutena sanoen tuntuu, että uhanalaisia lajeja on tullut lisää koko ajan. Toisaalta joitakin kuuluisimpia uhanalaisia lajeja, kuten merikotkaa ja valkoselkätikkaa, on suojeltu kohdistetuin toimin ja niiden tilanne on saatu paranemaan.
– Vuoteen 2020 mennessä lajien uhanalaistuminen pitäisi saada pysäytettyä. Siinä tuskin ihan onnistutaan. Elinympäristöjen tilaa pitäisi parantaa.
– Suomessa on 2 247 uhanalaiseksi luokiteltua eliölajia. Korkeimpaan uhanalaisuusluokkaan eli äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltiin 249 eliölajia. Niihin kuuluivat mm. naali, järvilohi, kuusi lintulajia, 99 selkärangatonta, 52 kasvilajia ja 90 sienilajia.
Miten uhanalaisuutta arvioidaan?
– Suomessa tehdään uhanalaisuuden arviointi 10 vuoden välein, jolloin julkaistaan uhanalaisten lajien lista ns. Punaisessa kirjassa. Viimeksi kirja on tehty vuonna 2010.
– Kymmenessä vuodessa tietoa ehtii kertyä tarpeeksi. Muutokset voivat olla hyvin hitaita ja niitä ei välttämättä huomata heti.
Miten pärjäämme kansainvälisesti?
– Emme ole ainakaan jälkijunassa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisyrityksissä. Meillä on yksi kattavimmista uhanalaisten lajien arvioinneista.
Mitä vielä pitäisi tehdä?
– Metsäympäristöt pitäisi saada sellaiseen kuntoon, jossa esimerkiksi lahopuusta riippuvainen lajisto menestyisi paremmin. Paljon on tehtykin suojelutoimilla ja talousmetsien käsittelyyn liittyvällä lainsäädännöllä ja ohjeistuksella.
– Perinneympäristöt vaativat jatkuvaa hoitoa. Nykyisessä tilanteessa siihen ei ole riittävästi rahaa.
– Erityisesti ranta-alueiden suojeluun tulisi kiinnittää enemmän huomiota.
Voiko laji päästä uhanalaisten luokasta?
– Voi kyllä, mutta se kestää yleensä kauan.
– Esimerkiksi muuttavien kiljuhanhien määrä näyttää viimeaikoina kasvaneen. Kanta saattaa olla elpymässä. Vaikka laji palaisi Suomen pesimälajistoon, se pysyisi silti uhanalaisena.
Ketkä tekevät käytännön suojelutyön?
– Ympäristöhallinto on vastuussa suojelun toteuttamisesta. Varojen rajallisuuden takia yksittäiset ihmiset tekevät paljon käytännön työtä. Elinympäristön paikallisia hoitotoimia tehdään usein talkoilla esimerkiksi luonnonsuojeluyhdistysten järjestäminä.
– Yksityishenkilöillä ja kansalaisjärjestöillä on tulevaisuudessa entistä isompi rooli luonnonsuojelun käytännön töissä.
uutiskirje 