Kolera uusin vitsaus kurittamassa paljon kärsinyttä kansaa
Etelä-Afrikan uusi terveysministeri Barbara Hogan on ilmoittanut, että koleraan sairastuneita zimbabwelaisia ei käännytetä Etelä-Afrikan rajalta. Yli kahtasataa heistä on jo hoidettu Etelä-Afrikan sairaaloissa ja klinikoissa viime viikkojen aikana.
Zimbabwen nopeasti romahtava terveydenhoitojärjestelmä ei pysty hoitamaan nyt jo yli 11 000:tä koleraan sairastunutta potilastaan. Tämänhetkisten tietojen mukaan 425 ihmistä on jo kuollut koleraan. Maan neljä suurinta sairaalaa, useimmat pienemmät sairaalat ja ensiapuasemat sekä hoitohenkilökuntaa valmistava koulu ovat lopettaneet toimintansa.
Sairaaloissa ei ole enää henkilökuntaa, lääkkeitä eikä tarvittavia hoitovälineitä. Sairaanhoitajien palkat ovat niin alhaiset, etteivät hoitajat pysty ruokkimaan perheitään eikä heillä ole varaa maksaa työmatkaan tarvittavia bussilippuja. Arvion mukaan 3 500 zimbabwelaista kuolee viikoittain aidsiin tai sen aiheuttamiin muihin sairauksiin.
YK:n tilastojen mukaan kuukaudessa 19 000 zimbabwelaista muuttaa pois maasta. Noin 15 000 heistä tulee Etelä-Afrikkaan ja loput pääasiassa Botswanaan. Noin neljä miljoonaa on jättänyt maan muutaman vuoden aikana.
Lähes koko keskiluokka on lähtenyt etsimään parempaa tulevaisuutta muualle. Jäljelle ovat jääneet erittäin köyhät ja erittäin rikkaat, presidentti Robert Mugaben ympärillä olevat zimbabwelaiset. Eliitti on hyötynyt maan taloudellisesta ja inhimillisestä katastrofista.
Syntymässä
uusi Somalia?
Zimbabwen hallitseva Zanu-PF-puolue ja oppositiopuolue MDC eivät ole pystyneet yli kahteen kuukauteen muodostamaan maahan hallitusta syyskuun 15. päivänä tehdystä sopimuksesta huolimatta. Maa on siis käytännössä ollut siitä asti ilman hallitusta, mikä on aiheuttanut nopeasti heikentyneen humanitaarisen tilanteen maassa.
Puolueet riitelevät ennen kaikkea turvallisuuspoliisia ja avainministeriöitä koskevasta vallanjaosta, mutta ajan kuluessa Zanu-PF:n tulkinta eteläisen Afrikan talousjärjestön SADC:n neuvotteleman sopimuksen sisällöstä on vahvistanut presidentti Mugaben valtaa.
Zimbabwessa työtä tekevillä kansainvälisillä avustusjärjestöillä ei ole minkäänlaista yhteyttä Mugaben hallintoon, vaan kansainvälinen apu menee sinne omia teitään. Myöskään maassa olevat eri maiden suurlähettiläät eivät aikoihin ole saaneet yhteyttä presidentin hallintoon. Asiantuntijat arvioivat Zimbabwen ajautuvan pian Somalian kaltaiseen hallitsemattomaan tilanteeseen.
Miljoonien nälkäisten
joukko kasvaa
Ruoka-avun tarve on lisääntynyt nopeasti viimeisten viikkojen aikana. YK ja muut avustusjärjestöt jakoivat lokakuussa ruoka-apua 2,6 miljoonalle ihmiselle; marraskuussa jo 4,9 miljoonalle. Tammikuun tarve on arvion mukaan 5,1 miljoonaa ihmistä eli lähes puolet maan väestöstä. Aliravitsemus on yleistä.
Jäte- ja viemärijärjestelmä ei toimi ja se on omiaan levittämään koleraa ja muita vakavia kulkutauteja. Odotettavissa olevat sateet lisäävät epidemian leviämistä. Pahimpien, kansalaisjärjestöjen esittämien arvioiden mukaan 60 000 zimbabwelaista on vaarassa sairastua maaliskuuhun mennessä.
Zimbabwen aikanaan esimerkillinen koulujärjestelmä ei enää toimi. Kolmen viimeisen kuukauden aikana koulutukseen osallistuvien määrä on pudonnut 85 prosentista 20 prosenttiin. Kouluissa ei ole opetusvälineitä ja opettajien palkka kuukaudessa on yksi Yhdysvaltain dollari. Niinpä suurin osa kouluista ei enää toimi. Yliopistot eivät ole avanneet tällä lukukaudella oviaan.
Virallinen inflaatio on 231 miljoonaa prosenttia. Kansalaisilla on mahdollisuus nostaa päivittäin 500 000 Zimbabwen dollaria, joka ei riitä edes kokonaiseen leipään. Eliitillä on oma rahanvaihtokurssinsa ja omat kauppansa, joissa tavara riittää.
Poliittinen sopimus
saatava aikaan
Zimbabwen sosiaalinen ja humanitaarinen tilanne ei korjaannu ilman poliittista sopimusta kahden puolueen kesken. Kummallakaan osapuolella ei näytä olevan kykyä minkäänlaiseen kompromissiin.
Vaalit viime keväänä voittanut MDC on SADC:n neuvottelutuloksen mukaan saamassa pääministerin paikan, mutta muista tärkeistä ministeriöistä ei ole päästy sopimukseen. Mugabella ja hänen Zanu-PF-puolueellaan on suuri intressi turvata paitsi presidentin myös hänen kannattajiensa asema, sillä maan ajautuminen nykyiseen katastrofiin saattaa aiheuttaa oikeusjuttuja vallan vaihtuessa.
Zimbabween runsas viikko sitten pyrkineet YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan ja ihmisoikeustaistelija Graca Machel (presidentti Nelson Mandelan puoliso) sekä entinen Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter joutuivat tutustumaan maan tilanteeseen lukuisten Zimbabwesta tulleiden asiantuntijoiden kanssa Etelä-Afrikassa. Heille ei järjestynyt viisumia Zimbabween.
Kaiken kuulemansa Annan kokosi lyhyeen yhteenvetoon maan tilanteesta: ”Se, mitä olemme oppineet viime päivien aikana, on ollut shokki. Kyse ei ole ainoastaan Zimbabwen humanitaarisen tilanteen heikkoudesta, vaan siitä romahduksen nopeudesta, joka viime viikkoina on tapahtunut. Kriisin laajuutta, syvyyttä ja hälyttävyyttä ei pysty kuvaamaan.”
Machel puolestaan totesi, että joko maan poliittinen johto ei käsitä ihmisten kärsimyksen syvyyttä tai se ei välitä. Kukaan järkevä ihminen, joka näkee tilanteen, ei voi olla tekemättä kaikkea, mitä voi pysäyttääkseen kuoleman ja kärsimyksen.
Oppositiopuolue MDC on arvostellut useaan kertaan SADC:n nimeämän sovittelijan, Etelä-Afrikan entisen presidentin Thabo Mbekin kyvyttömyyttä saada sovitteluratkaisu aikaan. MDC:n puheenjohtaja Morgan Tsvangirai on lähettänyt SADC:n puheenjohtajamaan, Etelä-Afrikan presidentille Khalema Motlanthelle kirjeen, jossa vaaditaan Mbekin eroa hänen puolueellisuutensa vuoksi.
Etelä-Afrikka itse on tiukentanut Zimbabwen politiikkaansa. Maan hallituksen myöntämää 350 miljoonan randin avustusmäärärahaa ei toimiteta Zimbabween, ennen kuin vallanjakosopimus on syntynyt.
lehti 