Pariisin ilmastokokouksessa aloitettiin maanantaina ministeritason neuvottelut viikon jatkuneen virkamiesvalmistelun jälkeen.
Avoinna on vielä iso nippu asioita. Sopimusluonnokseen jäi ministereille 800 ”hakasulkeissa” olevaa kohtaa eli kohtaa, joista ei virkamiesneuvotteluista löydetty yksimielisyyttä.
Pelkkä auki olevien kohtien määrä ei tietenkään yksinään kuvaa neuvotteluiden vaikeutta. Mutta myös sisällöllisesti vaikeita kohtia on ratkaisematta.
Suurimmat kiistat koskevat edelleen tiettävästi ilmastorahoitusta ja taakanjakoa. Kehitysmaat vaativat teollistuneita maita sitoutumaan lupaamaansa 100 miljardin vuosittaiseen rahoitukseen vuoteen 2020 mennessä sekä sitovan rahoitusvelvoitteen kirjaamista neuvoteltavaan Pariisin sopimukseen, jonka on määrä astua voimaan vuonna 2020.
Monet kehitysmaat ovat ilmoittaneet, ettei sopimusta synny, ellei rahoituksesta päästä sopimukseen.
Rikkaat ja köyhät
Taakanjaossa on kysymys ikuisuuskiistasta. Monet teollistuneet maat haluaisivat luopua vuodesta 1992 voimassa olleesta jaosta kehittyneisiin ja kehitysmaihin, koska useiden maiden tilanne ei enää ole sama kuin runsaat 20 vuotta sitten.
Kehitysmaissa tilanne nähdään niin, että teollistuneet maat yrittävä luistella irti historiallisesta vastuustaan. Arviolta 80 prosenttia tähän mennessä maapallolla ilmaan päästetystä hiilidioksidista on peräisin kehittyneistä maista.
Teollistuneiden maiden nähdään myös ”siirtäneen” päästöjään kehitysmaihin. Globalisaation myötä kehitysmaihin on ulkoistettu paitsi työpaikat, myös päästöt. Länsimaiset yhtiöt valmistavat kehitysmaissa tuotteita länsimaisille markkinoille.
Käytännön asemaltaan tärkein ryhmien väliin putoava maa on Kiina, joka neuvotteluissa toimii kehitysmaiden G77-ryhmässä. Kiina on ohittanut Yhdysvallat maailman suurimpana kasvihuonekaasujen päästäjänä, mutta henkeä kohden sen päästöt ovat edelleen paljon pienemmät kuin Länsi-Euroopassa tai Yhdysvalloissa.
Kiina on viime vuosina myös itse ruvennut tukemaan ilmastotoimia kehitysmaissa, mutta se ei halua sitovia velvoitteita.
Niukasti aikaa
Jos halutaan pitää kiinni järjestäjämaa Ranskan suunnittelemasta aikataulusta, ministereillä on enää tiistai ja keskiviikko neuvotteluaikaa.
Suunnitelman mukaan sopimusteksti saataisiin torstaiksi käännettäväksi, jotta se voitaisiin allekirjoittaa perjantaina.
Kansalaisjärjestöissä pelätään jonkun verran, että aikapaine voi johtaa kyllä sopimukseen, mutta löyhään sopimukseen.
Kansalaisjärjestöjen yhteinen Climate Action Network jakaa täällä joka päivä häpeäpalkinnon Päivän fossiilille. Maanantai-iltana palkitsemisvuorossa oli Saudi-Arabia, jonka neuvottelijat ilmoittivat, ettei likaista ja puhdasta energiaa voi erottaa toisistaan.
lehti 