Tällainen oli uutisvuosi 1215

Runnymeden niitty lähellä Windsorin linnaa, 30 kilometrin päässä Lontoosta oli paikka, jonne anglosaksien kuninkaat olivat jo 600-luvulta lähtien kokoontuneet palavereihin neuvosmiestensä kanssa.

Kesäkuun 15. päivänä vuonna 1215 Runnymedessä oli tavallista enemmän sähköä ilmassa. Aateliset olivat suivaantuneet Ranskassa suuria maa-alueita menettäneeseen Englannin kuningas Juhanaan.

Paronit ryhtyivät Juhanan kanssa yhteiskuntasopimusneuvotteluihin, joissa kuninkaalle ei annettu vaihtoehtoja. Hänen oli pakko allekirjoittaa Suuri peruskirja eli Magna Carta, joka rajoitti kuninkaan valtaoikeuksia.

Magna Cartan mukaan vapaita miehiä ei saa laittomasti vangita ja heillä on oikeus saada asiansa viivyttelemättä oikeuden käsiteltäväksi. Joitakin vanhoja veroluonteisia maksuja poistettiin ja uusia veroja sai määrätä vain paronien suostumuksella. Kuninkaan toimia valvomaan perustettiin 25 paronin neuvosto, Englannin parlamentin alkumuoto.

Kapinalliset aateliset puolestaan lupasivat luovuttaa valtaamansa Lontoon takaisin kuninkaalle.

Juhana oli kuitenkin kuin Sipilän hallitus. Hän pyörsi päätöksensä nopeasti ja jo elokuussa sanoutui irti Magna Cartasta.

Lisäksi Juhana otti käyttöön ”pakottavan lainsäädännön”. Hän hankki tuekseen paavi Innocentius III:n, joka 24.8. tuomitsi Magna Cartan ”paitsi häpeälliseksi ja alentavaksi, myös laittomaksi ja epäoikeudenmukaiseksi”. Paavi julisti kapinoivat paronit kirkonkiroukseen.

Myyttinen asiakirja

Luottamuspulan vuoksi paronitkaan eivät pitäneet omaa osaansa sopimuksesta. Seurauksena oli Ensimmäisenä paronien sotana tunnettu sota kuninkaan ja aatelisten välillä.

Sota jatkui kaksi vuotta, mutta Juhana Maattoman liikanimen saanut kuningas itse kuoli punatautiin lokakuussa 1216. Juhanasta tuli jälkimaailmalle arkkikonna, jonka pahoista teoista kirjoitettiin niin Walter Scottin Ivanhoessa kuin Robin Hood -tarinoissakin.

Magna Carta on saanut anglosaksisessa maailmassa myyttisen maineen, mutta oikeastikin se lienee vuoden 1215 kauaskantoisin tapahtuma.

Magna Cartasta tuli perusta Englannin kirjoittamattomalle perustuslaille. 1700-luvulla Pohjois-Amerikan siirtokunnat hakivat siitä oikeutusta kapinoinnilleen, ja sen periaatteita siirrettiin Yhdysvaltain perustuslakiin.

Britannian siirtomaavallan myötä Magna Cartan sisältöä on omaksuttu monien maiden oikeusjärjestelmiin.

Alunperin Magna Carta suojasi vain aatelisten oikeuksia. Myöhemmissä tulkinnoissa sitä laajennettiin vapaisiin valkoisiin miehiin ja lopulta kansalaisiin yleensä.

Anglosaksisen maailman oikeusistuimien jury sekä habeas corpus -periaate eivät juonnu suoraan Magna Cartasta, vaikka ne on usein siihen liitetty. Habeas corpus suojaa mielivaltaisilta vangitsemisilta vaatien syyttäjää joko syyttämään pidätettyä rikoksesta tai vapauttamaan tämän.

Zhongdun hävitys

Pari viikkoa ennen Magna Cartaa eli kesäkuun 1. päivänä tapahtui hirveitä Zhongdussa. Pitkän piirityksen jälkeen Temüjinin (eli Tšingis-kaanin) joukot valtasivat tämän kiinalaisen Jin-dynastian pääkaupungin.

Kaupungissa oli enimmillään 1100-luvun lopulla ollut jopa lähes miljoona asukasta. Nyt jäljellä olleet asukkaat surmattiin ja aikalaisten mukaan kaupunki paloi yli kuukauden. Kronikoitsijat kertovat, että epätoivoiset puolustajat olivat ampuneet piirittäjiä kullasta ja hopeasta tehdyillä tykinkuulilla muiden metallien loputtua.

Zhongdu sijaitsi nykyisen Pekingin lounaisosassa. Zhongdun sorruttua Jin-dynastian pääkaupunki siirrettiin etelämmäksi Kaifengiin.

Syyskuun 23. päivänä syntyi Tšingis-kaanin pojanpoika Kublai-kaani.

Hindufanaatikko riehui

Kovia aikoja elettiin myös Etelä-Aasiassa. Nykyisen Intian Orissan osavaltiossa sijainneen Kalingan kuningaskunnan hallitsija Kalinga Magha nousi suuren armeijan kanssa maihin saarelle, jonka nykyään tunnemme Sri Lankana.

Kalinga Magha marssi suunnatonta hävitystä aiheuttaen pääkaupunki Polonnaruwaan, syrjäytti kuningas Parakrama Pandyan II:n ja perusti saaren pohjoisosaa hallinneen Jaffnan kuningaskunnan.

Kalinga Maghaa alettiin myöhemmin kutsua Tyranni-Maghaksi. Hän oli hindufanaatikko, joka ei antanut mitään myönnytyksiä saarella jo yli puolitoistatuhatta vuotta asuneen singaleesiväestön buddhalaiselle uskolle.

Singaleesimunkkien kronikka Culawamsa kertoo Kalingan lukuisista hirmuteoista. Singaleeseja pakenikin joukoittain saaren länsi- ja eteläosiin sekä sisämaan vuoristoihin.

Pannabullaa kerettiläisille

Marraskuun 11. päivänä alkoi Rooman Lateraanikirkossa keskiajan merkittävin kirkolliskokous, Neljäs lateraanikonsiili.

Paavi Innocentius III oli kutsunut kokouksen koolle jo 19.4.1213, joten kauempaakin ehdittiin paikalle. Mukana olivat muun muassa Jerusalemin latinalainen patriarkka sekä (nykyisen Libanonin) maroniittikirkon johtaja.

Lateraanikonsiili teki tärkeän opillisen päätöksen vahvistamalla transsubstantiaatio-opin eli opin, jonka mukaan ehtoollisen leipä ja viini todella muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.

Kirkolliskokous määräsi, että juutalaisten ja muslimien on käytettävä erityistä hattua ja ommeltava vaatteisiinsa keltainen merkki.

Kokous hyväksyi yhden uskontunnustuksen ja julisti siitä poikkeavat käsitykset harhaopeiksi. Harhaoppiset piti julistaa pannaan. Kirkko kehotti maallisia vallanpitäjiä tuomitsemaan katumattomat kerettiläiset kuolemaan ja takavarikoimaan heidän omaisuutensa.

Kirkko näytti esimerkkiä ja takavarikoi lähes kaikki Toulousen kreivin ja Marseillen rajakreivin Raimund VI:n maaomistukset Etelä-Ranskassa. Raymond oli julistettu pannaan hänen tuettuaan harhaoppisiksi tuomittuja kataareja.

Kokous teki myös sote-uudistuksen. Se määräsi, että lääkärien on kirkonkirouksen uhalla kehotettava sairaita kutsumaan papin paikalle.

Heinäkuussa Pyhä Dominicus oli perustanut Saarnaajien veljeskunnan Toulousessa. Se tunnetaan 1400-luvulta lähtien Dominikaaniveljeskuntana.

Lateraanikonsiili määräsi, ettei uusia uskonnollisia veljeskuntia saa enää perustaa. Kuitenkin jo vuotta myöhemmin kirkko hyväksyi Saarnaajien veljeskunnan.

Samaan aikaan toisaalla

Andeilla oli meneillään suuri rakennustyö. Inkat olivat 1200-luvun alussa alkaneet rakentaa Cuzcon kaupunkia.

Myös Texcoco-järvellä oli alettu rakentaa samoihin aikoihin. Mexicat pystyttivät Tenochtitlanin ja Tlatelolcon kaupunkeja. Heistä tuli myöhemmän atsteekkivaltakunnan johtajia, ja vielä myöhemmin lähes kuivaneen järven paikalle kehittyi jättiläiskaupunki Ciudad de México (Mexico City).

Vastoin aiempaa käsitystä Amazonasin alueella kukoisti kehittyneitä sivilisaatioita. Viime vuosien arkeologiset löydöt kertovat kaupungeista, teistä ja silloista. On löytynyt myös satoja geoglyyfejä eli ilmasta havaittavia suuria kuvioita.

Pohjois-Amerikassa pueblo-kansan väkiluku oli suurimmillaan. Mesa Verden alueen pueblot olivat muuttaneet maataloista kanjonien asutuskeskuksiin.

Vielä pohjoisempana Mississippin rannalla, nykyisessä Illinoisin osavaltiossa sijainnut Cahokian muinaiskaupunki eli huippukauttaan. Siellä arvioidaan olleen 20 000, ehkä jopa 50 000 asukasta. Amerikkalaiseen tapaan suurin osa heistä tosin asui esikaupungeissa.

Afrikan useista muinaisvaltioista 1200-luvun alussa oli erityisen merkittävä Kanemin kuningaskunta, jonka alueeseen kuuluivat nykyinen Tšad lähes kokonaan sekä osia eteläisestä Libyasta, itäisestä Nigeristä, koillisesta Nigeriasta ja pohjoisesta Kamerunista.

Etiopian ikivanhaa kristittyä kuningaskuntaa hallitsi Zagwe-dynastia, jonka aikana rakennettiin kuuluisat kalliokirkot.

Suomikin alkaa päästä historiaan: vanhin siihen liittyvä asiakirja Gravis admodum (”Ylen raskas”) on peräisin vuodelta 1171 tai 1172.

Nousiaisissa oli piispanistuin, joka vuonna 1229 siirrettiin nykyisen Turun Koroistenniemelle.