Kaikki pitävät voimien kokoamista tärkeänä
Kun hälytys tulee, palomiehet ovat äkkiä liikkeellä.
– Täällä asemalla varuilla ollessa voi olla jotain pientä naljailua eri liittoihin kuuluvien välillä, mutta kun ovet aukeaa ja lähdetään liikkeelle, niin ei enää missään tapauksessa. Silloin mennään, vakuuttaa Jyväskylän paloaseman JHL-läisten palomiesten luottamusmies Timo Siekkinen.
Kun palolaitokset olivat ennen yksittäisten kuntien hoidossa, suurin osa niiden henkilökunnasta kuului silloiseen kunta-alan ammattiliittoon KTV:hen, josta sittemmin tuli osa uutta Julkisten ja hyvinvointialojen liittoa JHL:ää. Vuodesta 2004 lähtien pelastustoimen palveluita ovat tuottaneet 22 alueellista pelastuslaitosta, joiden väki on hajallaan kuin varpusparvi.
Pelastusalan väen rivit repesivät vuonna 1993, kun osa porukasta perusti Suomen Palomiesliiton SPAL:n. Hajaannuksen syistä on hyvin erilaisia näkemyksiä. Joidenkin mielestä SAK:n liittoa vieroksuneet porvarispojat halusivat ikioman puolueettoman järjestön, joka on erillään vasemmistolaisesta työläisten keskusjärjestöstä. Toisten mielestä perustamiseen johti tyytymättömyys KTV:n tapaan hoitaa tai olla hoitamatta palomiesten asioita.
SPAL on määritellyt itsensä pelastus- ja hätäkeskustyöntekijöiden ammattiliitoksi. SPAL ilmoittaa jäsenmääräkseen lähes 3 200, ja luvun kerrotaan kasvaneen tasaisesti viime vuosina. Vaikka luvussa olisi hieman ilmaakin, niin SPAL näyttää päässeen jäsenmäärässä selvästi voitolle, sillä JHL:ssä kerrotaan olevan vain noin 1 700 paloalan jäsentä.
Alan hajaannus ei pysähtynyt SPAL:n perustamiseen. Kun SPAL:n johdossa toiminut Aulis Huikko hävisi puheenjohtajan vaalin, hän lähti tukijoukkoineen omille teilleen vuonna 2003. Näin syntyi piskuinen Pelastusalan Toimihenkilöliitto (PTL), jossa puheenjohtaja Huikon mukaan on tarkalleen 333 jäsentä Etelä-Karjalan, Kymenlaakson sekä Keski- ja Itä-Uudenmaan alueelta.
Tämän hetken todellisuus on sellainen, että ammatillisesti järjestäytynyt palomies voi olla jäsenenä joko SAK-laisessa JHL:ssä, STTK:n alaisuudessa toimivassa SPAL:ssa tai sitten Uuden Insinööriliiton kautta Akavaan kuuluvassa PTL:ssä. Jäsenyysjako vaihtelee paloasemittain suuresti.
SPAL hallitsee
pelastusopistoa
Jyväskylän paloasemalla työskentelee sekä spallilaisia että jiihooälläläisiä palomiehiä. JHL:n väen luottamusmies, toisen polven paloammattilainen Timo Siekkinen vakuuttaa, ettei Jyväskylässä ole eri liittolaisten välillä sellaisia ongelmia, kuin esimerkiksi joillakin Etelä-Suomen paloasemilla kerrotaan olevan. SPAL:n 90-luvun lakon seurauksena joillakin työpaikoilla välit ovat edelleen hyvin tulehtuneet.
– Me päästiin vähällä SPAL:n lakon aikaan, kun meillä oli selvät pelisäännöt. Sen takia meillä ei ole mitään hirveitä riitoja ollut.
Vuonna 1975 palomiehen viran saanut Siekkinen kertoo, että nuoret menevät Jyväskylässäkin pääsääntöisesti SPAL:n jäseniksi.
– Tällä hetkellä meidän palomiehistä noin 60 prosenttia on SPAL:ssa ja 40 prosenttia JHL:ssä. Päällystö on JHL:ssä, ja jos heidät luetaan mukaan, niin enemmistö on vielä JHL:ssä niistä 220 vakituisesta, jotka työskentelevät Keski-Suomen pelastuslaitoksella.
Jyväskylän palolaitoksella äskettäin vierailleen JHL:n toimialajohtajan Jarkko Elorannan mukaan järjestäytymisen määrittää edelleen pitkälti se, mihin liittoon pääosa kunkin työpaikan väestä on järjestäytynyt.
– Uusista palomiehistä iso osa menee tosiaan SPAL:iin, jolla on hyvät asemat Pelastusopistolla Kuopiossa. Silloin tällöin enää joku JHL:n edustaja on päässyt siellä käymään. Toisaalta edelleenkin on asemia, jotka ovat kokonaan meillä, Eloranta toteaa.
Yksi omituisuus alan järjestäytymisessä on se, että enemmistö palopäällystöstä kuuluu edelleen sak-laiseen JHL:ään.!
Samaan liittoon
joka ukko
Kymmenkunta vuotta alan töissä ollut palomies Ari Viinikainen on SPAL:n miehiä Jyväskylän paloasemalla. Hänen järjestäytymisensä sopii esimerkiksi siitä, miten liitto usein on valittu.
– Eihän siinä oikein muuta vaihtoehtoa silloin ollut, kun menin opiston jälkeen aluksi töihin Vantaalle. Siellä kaikki oli SPAL:n jäseniä. Turha siinä olisi ollut yksin lähteä sotimaan toisten kanssa.
Säynätsalon Riennon kasvatti sai sitten paikan kotimaakunnastaan. Hän ei katsonut aiheelliseksi vaihtaa liittoa, kun iso osa muustakin porukasta oli SPAL:issa.
Viinikainen kertoo itse puhuneensa sen puolesta, että kaikkien olisi syytä olla samassa liitossa.
– Silloin me voisimme ajaa asioita järkevästi eteenpäin ja jäisi se resurssien hukkaaminen keskinäiseen väittelyyn.
Viinikainenkin vahvistaa, ettei Jyväskylän paloasemalla keskinäistä väittelyä ole onneksi kovin paljon ollut.
– Silloin alkuaikoina, kun tulin tänne, oli jonkun verran niitä lakon maininkeja, mutta nykyään keskustelu on hyvin asiallista. Yhdessä koitetaan joka tapauksessa viedä asioita eteenpäin.
Viinikainen ei näe mitään järkeä nykyisessä hajanaisessa tilanteessa. Hänen mielestään liittoja ei tarvita joidenkin henkilöiden valta-asemien pönkittämiseen, vaan työntekijöiden etujen ajamiseen. Aikaisemmin Rakennusliittoon kuuluneen palomiehen mielestä uuden alan ay-touhu tuntuu entiseen verrattuna hiekkalaatikkohommalta.
– Kaikkien pitää käyttää voimavaransa siihen, että ollaan yhtä ja samaa liittoa. Ehdottomasti samaan liittoon joka ukko. Johtohenkilöiden pitää istua saman pöydän ääreen ja tehdä järkevä ratkaisu. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Hajanaisuus näkyy
jälkeenjäämisessä
Timo Siekkisen mielestä hajanaisuudessa ovat häviäjiä kaikki paloalan työntekijät.
– Kun viime aikoina on verrattu meidän palkkakehitystä vaikka terveydenhoitohenkilöstöön tai poliiseihin, niin näkyy, että me olemme valitettavasti jääneet jälkeen. Ennen oltiin suunnilleen samoissa, mutta nyt se käppi kasvaa. Tämmöinen edunvalvonnallinen haitta siitä on ollut, kun ei olla yhtenäisenä.
Toimialapäällikkö Elorannan mukaan JHL:n ja SPAL:n välillä on käyty tunnusteluja voimien kokoamisesta, mitä kumpikin osapuoli pitää edunvalvonnan kannalta tärkeänä. JHL:n jäsenlehdessä Motiivissa (9/2008) SPAL:n puheenjohtaja Kim Nikula ei tyrmää sitäkään vaihtoehtoa, että yhdistyminen tapahtuisi JHL:n suojiin.
Pienen PTL:n puheenjohtaja Huikko kertoo liittonsa neuvotelleen useaan otteeseen SPAL:n edustajien kanssa paloväen yhdistämisestä saman lipun alle.
– Sillä mihin järjestöön nyt kuulumme, ei saisi olla merkitystä, toteaa Huikko, joka aiemmin on tunnustanut syyllistyneensä yhtenäisen järjestäytymisen kannalta arveluttaviin toimiin.
uutiskirje 
