Diyarbakirissa, Turkin kurdialueen suurimmassa kaupungissa, historiallisessa Surin kaupunginosassa on vallinnut ulkonaliikkumiskielto jo yli kolme kuukautta. Nuoret taistelijat julistivat sen ”autonomiseksi alueeksi” ja sulkivat alueen sanoen olevansa valmiita kuolemaan sen puolustamiseksi.
– Ihmisyys kuoli Surissa, toteaa noin 20-vuotias, repullaan istuva Ahmet lakonisesti samalla kun viereisiltä kaduilta kuuluu räjähdyksiä ja ammuskelua.
– Minulla ei ole rahaa, enkä tiedä, minne menisin, hän huokaa.
Kymmenet tuhannet ihmiset ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan.Sorto ei kohdistu vain kurdiaktiiveihin, vaan esimerkiksi toimittajiin ja intellektuelleihin.Uhrien hautajaiset voidaan kieltää, jos ne ”voivat johtaa kokoontumiseen”.
Tuhannet ovat joutuneet pakenemaan hänen laillaan, vieden mukanaan vaatteita, television, ehkä peilin tai huonekaluja – tai ei mitään. Sisäministeriön mukaan ehkä jopa 90 000 ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan taistelujen takia.
Ilman vettä tai sähköä Suriin jääneet linnoittautuvat kotiinsa peläten kadulla ammutun luodin tappavan heidät seinän läpi. Sur raunioituu.
– Poliisi painostaa meitä olemaan puhumatta lehdistölle, kertoo kahden lapsen äiti Emine, jolla ei ole tuloja.
Emine myöntää olevansa hädässä.
– En tiedä, miksi Turkin armeija tekee näin.
Silti kaikki Diyarbakirissa sanovat, ettei konflikti ole päättymässä. PKK – Kurdistanin työväenpuolue – ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ovat molemmat haluttomia vaientamaan aseet.
Sotilasoperaatio vaaliaseena
Kurdijoukkojen sotilaallinen menestys Syyrian Isisiä vastaan rohkaisi PKK:ta ja se päätti tarttua jälleen aseisiin. Heinäkuinen terrori-isku Surucissa tappoi 33 kurdiaktivistia. Kurdijoukot pitävät Turkin kaikkivoipaa presidenttiä osallisena iskuun. Kostoksi kurdit tappoivat kaksi poliisia, mikä aiheutti uuden väkivallan kierteen alueella.
PKK tietää, ettei Turkin hallitus ole valmis myöntymään sen vaatimuksiin. Kun konflikti oli kestänyt 30 vuotta ja kuolleita oli yli 40 000, osapuolet kävivät rauhanneuvotteluihin vuonna 2012, mutta presidentti Erdoğan pysyi avoimen epäileväisenä.
Erdoğan, jonka islamistinen ja konservatiivinen AKP-puolue (Oikeus ja kehityspuolue) hävisi kesäkuun 2015 parlamenttivaalit, aloitti uudelleen sotilaallisen operaation kurdiliikettä vastaan, sanoen taistelevansa terrorismia vastaan.
Erdoğan pelkää, että PKK:n menestys Syyriassa ja Irakissa saisi sen laajentumaan myös Turkin Kurdistanissa. Hän haluaa säilyttää status quon Itä-Turkissa. Hänelle tämä oli tilaisuus esiintyä maansa viimeisenä suojana kaaosta vastaan.
Strategia näytti toimivan. Marraskuun ensimmäisenä päivänä AKP voitti takaisin enemmistönsä parlamentissa. Enemmistö ei kuitenkaan ole tarpeeksi suuri, jotta puolue voisi muuttaa perustuslakia Erdoğanin toivomalla tavalla. Vaihtaminen presidenttikeskeiseen hallintotapaan viimeistelisi Turkissa viime vuosina tapahtuneen siirtymän autoritaarisuuteen.
Syyriasta rohkaisua kurdeille
Kurdilainen toimittaja Emra (nimi muutettu) kertoo:
– Jotkut taistelijoista ovat nuoria, jotka taistelivat Isisiä vastaan Syyriassa ja palaavat nyt menestyksen vahvistamina ja täysin koulutettuina katutaistelijoina.
– Kesällä 2015 kurdien liikkeen kannattajia pidätettiin joukoittain, muistuttaa Harun Ercan, joka vastaa Diyarbakirin kunnan suhteista ulkomaihin.
– Nuoret puolustavat mieluummin naapureitaan kuin ovat hyödyttöminä vankilassa, hän jatkaa.
Heitä vastustaakseen ja vastarinnan pesäkkeitä heikentääkseen armeija on siirtänyt alueelle ehkä jopa 10 000 sotilasta.
– Ongelma on, ettei kukaan tiedä, mitä täällä tapahtuu, Emre valittaa. Hallitus kontrolloi mediaa eikä epäröi leimata terroristiksi ketä tahansa – poliitikkoa, intellektuellia, toimittajaa, aktivistia – joka vastustaa sotaa.
– Vallanpitäjät käyttävät tätä sotaa politiikan välineenä, eivätkä turkkilaiset ymmärrä sitä, harmittelee Harun Ercan.
Kevääntulo muuttaa tilannetta
Hallitukselle tämä ei ole oikea aika sovitteluun. Muistutuksena siitä pääministeri Ahmet Davutoğlu ilmoitti helmikuun alkupäivinä 2,5 miljardin dollarin sijoituksista Kurdistaniin – mutta kieltäytyy rauhanneuvottelujen jatkamisesta.
Hallitus tietää, että vuodenaikojen vaihtuminen voi johtaa uuteen tilanteeseen rintamalla. PKK:n taistelijat, jotka ovat olleet talven vuoristossa, voivat kevään tullen saapua kaupunkeihin ja muuttaa valtasuhteita.
– Keväällä soturit aloittavat taistelun, ja se on kurdeille tarvittava kipinä, vakuuttaa Diyarbakirin keskustassa sijaitsevassa kahvilassa työskentelevä Besna.
Nuori nainen uskoo suuren, yhtenäisen Kurdistanin syntyyn Syyrian, Irakin, Turkin ja Iranin alueella. Se olisi painajainen Ankaralle, joka haluaa estää tällaisen valtion synnyn kaikin keinoin – varsinkin jos vasemmistolainen PKK, jonka aatteet ovat vastakohtia AKP:n aatteille, olisi sen johdossa.
Turkin sotilasoperaatioilla kurdialueella voi olla toinenkin tavoite. Turkin armeija on keväällä pommittanut kurdijoukkoja Syyriassa ja puhunut myös maaoperaatioista Syyriassa. Turkki on kauan vaatinut puskurivyöhykkeen perustamista rajansa ja Isisin väliin.
Lisäksi PKK:n syyrialainen haara YPG pyrkii yhdistämään hallitsemansa alueet ja tekemään niistä ”yhdistyneen Syyrian Kurdistanin”. Ankara, joka ei tahdo nähdä kurdien saavan liikaa autonomiaa Turkin rajaseudulla, on pitkään sanonut, ettei sitä voi sallia. Yhdistämällä alueensa YPG katkaisisi viimeisen reitin, jota pitkin jihadistit ja aseet kulkevat Turkista Isisin alueelle.
Pelottavat avolava-autot
Diyarbakirissa 1990-luvun likainen sota on kaikkien mielessä. Tammikuun puoliväliin asti rauhanomaisia mielenosoituksia tapahtui kaupungissa päivittäin. Nykyään ne ovat harvinaisempia. Ihmiset pelkäävät aseistettujen joukkojen tappavan heidät.
Sorto ei kohdistu pelkästään kurdiaktivisteihin. Myös toimittajat, intellektuellit ja poliitikot ovat kohteita. ”Kamerasi on tehokkaampi kuin minun aseeni,” sanoivat erikoisjoukkojen sotilaat Surissa pidätetylle kurditoimittajalle.
Toinen toimittaja pidätettiin ja hän joutui valeteloitusten kohteeksi. Sadat intellektuellit, jotka allekirjoittivat vetoomuksen rauhanneuvottelujen jatkamiseksi, ovat tammikuusta alkaen olleet poliisitutkinnassa. Osa heistä on pidätetty; poliisi selvittää heidän siteitään PKK:hon.
Lehdistö, tai kuka tahansa joka yrittää kertoa armeijan rikoksista, ei ole tervetullut. Kymmeniä kurdimyönteisen HDP-puolueen jäseniä pidätettiin ja erotettiin viroistaan, koska viranomaiset pitivät heitä mahdollisina uhkina.
1990-luvulla, PKK:n ja Ankaran sodan kiivaimmassa vaiheessa, hallituksen joukkojen likaisesta työstä vastaavat yksiköt kulkivat valkoisissa Renault Toros -autoissa ympäri maan.
– Kun näimme tällaisen auton alueella, tiesimme, että joku sukulaisemme katoaisi, kertoo surilainen Rezan.
Nykyään Renaultit on korvattu mustilla Ford Ranger -avolava-autoilla, joita ajavat raskaasti aseistetut sotilaat.
Mesopotamian Lawyers’ Association -järjestön Soran Haldi Mizrakin mukaan sotilaat ovat tappaneet jo sata siviiliä. Se ei ole paljon 1990-lukuun verrattuna, mutta sillä on kuitenkin tuntuva vaikutus kansaan. Yhteensä seudulla on kesäkuun jälkeen tapettu yli 250 siviiliä.
Lapsia tapetaan terroristeina
Joillakin alueilla tapahtuvien taistelujen lisäksi on muitakin asioita, jotka häiritsevät ihmisten mielenrauhaa.
Kesällä 2015 Turkin armeija pommitti 1990-luvulla kuolleiden PKK-sotureiden ja siviilien hautoja.
– Miten luulet kurdinuorten reagoineen tähän? He ihmettelivät, että jos Turkki on sellainen valtio, joka pommittaa hautausmaitamme, miten se voisi hyväksyä vaatimuksemme? selittää Harun Ercan.
Eräässä puistossa Diyarbakirissa useat perheet ovat nälkälakossa, jotta heille palautettaisiin heidän Surissa tapettujen lastensa ruumiit. 16-vuotias Rozerin oli käyttänyt hyväkseen ulkonaliikkumiskiellon väliaikaista taukoa hakeakseen läksynsä erään alueen ulkopuolella asuvan ystävänsä luota.
– Kuulimme mediasta, että hänet tapettiin ampumalla päähän, virallisesti koska hän muka oli terroristi, Rozerinin isä kertoo.
– Valtio tappaa lapsen, jolla on päällään koulupuku ja sanoo häntä terroristiksi. Tämä on täysin hullua.
Kun sotilasoperaatio tuli rajummaksi, Turkin hallitus muutti ulkonaliikkumiskiellon aikana tapahtuvia uhrien hautajaisia koskevia sääntöjä. Viranomaiset voivat nyt haudata ruumiin, jos omaiset eivät ole hakeneet sitä kolmen päivän kuluessa.
– Eikä ruumista pysty noutamaan, koska armeija estää ketään pääsemästä ruumiiden lähelle, selvittää Diyarbakirin lakimiesliiton johtaja Cihan Ipek.
– Viranomaiset voivat myös haudata ruumiin ilman seremonioita, jos perheen järjestämät hautajaiset voisivat johtaa kokoontumiseen ja mielenosoitukseen, hän lisää.
Omaisistaan tietoa odottavat perheet pelkäävät, että nämä lain muutokset voivat mahdollistaa ruumiiden silpomisen ja estää sukulaisia ja lääkäreiltä selvittämästä, miten uhrit kuolivat.
– Emme koskaan saa tietää, kuka nämä nuoret tappoi ja miten, Cihan Ipek kertoo. Tammikuun lopussa Surissa kuolleen Mehmet Oranin ruumis palautettiin omaisille. Hänen isänsä vahvistaa, että ruumis oli paloiteltu ja kaula katkaistu.
Käännös: Markus Kangas
uutiskirje 
