”Euro määrää vanhustenhoidossa!

Suomen lähi- ja perushoitajaliiton SuPerin puheenjohtajalla Silja Paavolalla on lähes mahdoton tehtävä, kun hän yrittää saada poliitikot ymmärtämään, että vanhusten hoitoon tarvitaan kipeästi lisää ammatti-ihmisiä.

SuPerin laskelmien mukaan lähihoitajia tarvitaan lisää noin 3 000. Tästä määrästä noin pari tuhatta tarvitaan kotihoitoon. Loput tuhat helpottaisi tilannetta erilaisissa palvelutaloissa ja laitoksissa.

Tosin henkilöstötarpeen määrittäminen kotihoidossa on vaikeaa, sillä kotona hoidetaan yhä sairaampia ihmisiä. Lisäksi kotihoidossa olevan hoidontarve voi lisääntyä yllättäen.

– Ensin riittää yksi kotikäynti, sitten tarvitaan kaksi ja lopulta jopa kuusi. Ja kotikäyntien määrä lisääntyy tämän henkilön luona siihen asti kunnes hän pääsee hautaan, Paavola kuvailee tilannetta.

Hoiva- ja hoitotyön tarve kasvaa. Mutta kuuleeko sotea rakentava hallitus hoitoihmisten viestiä?

Vanhuus vaikeuttaa sairauksia

Uutinen Helsingin suunnalta kertoi äskettäin, että pelastuslaitoksen ambulanssit tekivät viime vuonna ennätykselliset 54 596 ensihoitotehtävää. Luku oli kasvanut edellisvuodesta 1 400:lla. Ensihoitopotilaista yli 65-vuotiaita on jo lähes puolet. Heidän osuutensa on ollut voimakkaassa kasvussa.

– Luvut vahvistavat sen, että liian heikkokuntoisia ja sairaita vanhuksia hoidetaan kotona, Paavola sanoo.

Jos kotihoidossa on useita kaatumisia, vaihtoehdot ovat vähissä. Pitää soittaa ambulanssi viemään henkilö sairaalaan. Sama tilanne on palvelutaloissa, joissa asutaan yksiöissä ja yhdellä hoitajalla voi olla vastuullaan 30, jopa 40 asukasta. Hoitohenkilökuntaa ei ole kylliksi, vaan sielläkin pitää turvautua ensihoitoon.

Paavolasta tämä on typerää.

– Ensihoidosta on tullut hätävara kaikkeen. Kun väestö vanhenee, monet sairaudet, kuten sydänsairaudet, diabetes, reuma tai verenpainetauti ovat komplisoidumpia. Hoidettavaa siis riittää.

– Vanhusten hoito pitäisi järjestää muulla tavalla kuin tukkimalla sillä ensihoito, hän sanoo.

0,5 vai 0,4?

SuPer katsoo, että vanhusten laitoshoidon nykyinen mitoitussuositus 0,5 hoitajaa asiakasta kohden mahdollistaa vasta hoidon minimitason, ”säilytyksen”. Maan hallitus on kuitenkin laskemassa mitoitusta 0,4:ään.

– Se tarkoittaa, että esimerkiksi 15-paikkaisessa laitoksessa olisi kaksi ihmistä aamulla, kaksi illalla ja yksi yöllä, jolloin mitoitus on 0,43. Lisäksi pitäisi olla vielä yksi tukipalvelutyöntekijä aamussa ja illassa. Mutta käytännössä työajasta suuri osa menee kuntien rahapulan vuoksi siivoamiseen, pyykinpesuun ja muihin vastaaviin tehtäviin, jotka eivät ole varsinaista hoitoa, Paavola selvittää.

Vanhuspalvelulakiin ei saatu sitovaa hoitajamitoitusta, vaikka muun muassa SuPer sitä vaati. Kun mitoitus on suositus, moni kuntaa jättää noudattamatta sitä.

Kotihoidon henkilöstömitoituksesta kertoo karusti SuPerin varmistama tieto: hoidettaville myyty palvelu- ja hoitosuunnitelma-aika on vähemmän kuin hoitajien työaika yhteensä.

Nykyisellään työntekijällä voi kotihoidossa olla 20 potilasta, joiden luona pitäisi ehtiä käydä 7 tunnin ja 37 minuutin mittaisen työpäivän aikana.

– On selvää, että kaikkea ei ehditä tehdä, vaikka hoitajat usein syövät lounasbanaaninsa rappusissa kävellessään eivätkä juo, koska sitten pitäisi päästä pissalle.

Paavola tietää, mistä puhuu, sillä ennen vuonna 2012 alkanutta puheenjohtajuutta hän ehti työskennellä 32 vuotta Helsingin kaupungin palveluksessa apuhoitajana niin lasten, aikuisten kuin vanhustenkin parissa. Viimeiset vuodet ennen SuPeriin siirtymistään hän toimi pääluottamusmiehenä.

Raha edellä

– Raha rulettaa. Säästöpäätökset vaikuttavat eniten vanhustenhoidon laatuun ja lähihoitajan työhön, Paavola sanoo.

Säästämistä tehdään jo nyt valtavasti. Alle kolmen päivän poissaoloihin ei esimerkiksi saa ottaa sijaisia, vaan henkilökunta joutuu venymään.

– Ja nyt pitäisi säästää lisää, Paavola huokaa.

Hän arvelee, että kaikesta säästämisestä koituu vielä iso lasku, koska vajaalla työntekijämäärällä ei pystytä tekemään tarpeeksi hyvää työtä.

– Sotea piti tehdä palvelutarve edellä, mutta sitä tehdäänkin eurot edellä. Kyseessä on 24 miljardin euron uudelleenjako.

Silja Paavola sanoo, että he yrittävät tolkuttaa päättäjille sitä, mihin nyt pitää kiinnittää huomiota. Hän puhuu muun muassa ennaltaehkäisyn puolesta.

– Jos koko ajan vain hoidamme, kasvaa terveydenhoidon lasku ihan taivaaseen asti, Paavola sanoo.

Pelkän hoitamisen sijaan on hänen mukaansa siis pyrittävä vahvistamaan vanhuksen voimavaroja. Se olisi ennaltaehkäisyä.

Yksilön vastuu

Lähihoitajien työn sisältöön kohdistuu monenlaisia muutospaineita. Niitä on synnyttämässä muun muassa näkemys, jonka mukaan yksilö voi ottaa entistä enemmän vastuuta itsestään.

– Hoitaja seuraa, miten esimerkiksi joku lääkeaine toimii tai miten ihmisen sairaus etenee tai pysyy paikallaan. Työstä tulee ohjaavaa ja neuvovaa.

Paavola heivaisi hoitajien työtä mieluiten hoidettavien voimavarojen vahvistamisen suuntaan.

– Jos vanhustenhoidon halutaan olevan tuottavampaa, työhön pitää uhrata enemmän aikaa. Vain siten vanhuksen voimavarat pysyvät ja vahvistuvat.

Aikaa tarvitaan enemmän siksikin, että kunnallisen hoidon piiriin pääsevät vanhukset ovat nykyisin entistä huonokuntoisempia. Tätä päättäjät eivät Paavolan mukaan ymmärrä, vaan suunnittelevat vain siirtävänsä tiettyjä menoeriä potilaan itsensä maksettavaksi ja uskovat, että siten vanhus pärjää.

– Mutta yksin yksiössä eläen on äärimmäisen vaikeaa saada lisää voimavaroja. Kotoa pitäisi päästä käymään muuallakin. Nyt hoitajilla ei ole siihen aikaa.

Vanha Eurooppa kuolee

Lähihoitajien tulevaisuutta varjostavat monet hankkeet, varsinkin sote. Sen valmistelua SuPerissa seurataan kiinteästi. Järjestöllä on asiasta oma, viiden suuren kuntayhtymän varaan rakentuva mallinsa.

Myös kilpailukykysopimuksen etenemistä SuPerissa seurataan tarkkaan. Näiden hankkeiden taustalla ovat säästöt. Paavolaa tilanne harmittaa.

– Kun tiedetään, paljonko meiltä häviää rahaa veropakolaisuuteen, niin sehän on juuri se, mitä tarvittaisiin, hän sanoo.

Paavola uskoo, että vanha Eurooppa kuolee veropakolaisuuteen, joka vie maanosasta satoja miljardeja pois.

Ammattiyhdistysliikkeestä on yritetty ahkerasti tehdä syyllistä Suomen kilpailukykyloikan estämiseen. Oikeasti ongelma on Paavolan mukaan Euroopassa ja aggressiivisessa veropolitiikassa.

Naiset barrikadeille

Palvelualojen ammattiliiton PAMin naiset ovat nousseet tänä keväänä otsikoihin puolustaessaan yksityisen puolen pienipalkkaisia osa-aikaisia työläisiä. SAK:n suurimman liiton linjauksia kuunnellaan tarkkaan muuallakin. SuPer on vauhdilla kasvava naisvaltainen 90 000 jäsenen liitto, jossa työstä saatava leipä on kapea.

Onko vastarinta nousemassa myös teillä, kunnallisen puolen matalapalkkaisilla?

– Kieltämättä keskustelu meidänkin sosiaalisessa mediassamme on aggressiivista, Paavola sanoo.

Mutta SuPerissa valmistauduttiin yhteiskuntasopimusneuvotteluihin järjestämällä jäsenkysely, jonka vastausten mukaisesti liitto nyt toimii. Jäsenkysely lähetettiin peräti 15 000 jäsenelle ja vastauksiakin tuli melkein 12 000:lta.

– Emme halunneet tämmöisessä tilanteessa tehdä mitään päätöksiä jäseniltä kysymättä, Paavola sanoo.

Kyselyn tuloksista keskeisimmät olivat, että vuosilomiin ja sairausajan palkkoihin ei saa koskea. Jäsenistö ei myöskään hyväksy työajan pidennyksiä.

– Vahvasti tuli esiin myös vaatimus yhdenvertaisuudesta. Päätösten pitää koskea samalla tavalla yksityistä ja julkista puolta, Paavola kertoo.

Vuosilomat ovat pienipalkkaisille lähihoitajille erityisen tärkeä asia.

– Päättäjät eivät näytä ymmärtävän, että vuosilomilla on vaikutusta perhepolitiikkaan ja työssä jaksamiseen.

SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola määritteleekin liittonsa tavoitteeksi kevään neuvotteluissa sen, että lähihoitajan työn tulee vastata koulutusta ja palkan on oltava koulutuksen ja työn mukainen.

– Kilpailukykyneuvotteluissa katson sen perään, että lomapäiviä, sairausloman palkkoja tai työaikaa emme tule myymään. Tässä olen ehdoton, Paavola sanoo.

Kerro meille oma kokemuksesi vanhustenhoidosta. Keräämme juttuaineistoa vanhusten kotihoidon ja laitoshoidon kiperimmistä ongelmista. Kirjoitukset voi lähettää osoitteeseen: sirpa.koskinen@kansanuutiset.fi