Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) pitää kohta alkavia korkeakoulujen pääsykokeita turhina ja jopa vahingollisina. VATT:n tutkimusohjaaja Tuomas Pekkarinen ja erikoistutkija Matti Sarvimäki esittävät korkeakoulujen opiskelijavalinnan uudistamista niin, ettei itselle mieluisimpaan paikkaan hakeminen vähennä hakijan mahdollisuuksia päästä muihin paikkoihin.
VATTin esittämä malli perustuu ylioppilasarvosanoihin, keskitettyyn hakurekisteriin ja älykkääseen algoritmiin. Se poistaisi taktikoinnin, mutta jättäisi korkeakouluille autonomian päättää valintakriteereistä.
Pääsääntöisesti ylioppilaskirjoitusten arvosanoihin perustuvassa järjestelmässä hakijat listaisivat opintolinjat henkilökohtaiseen toivejärjestykseensä. Korkeakoulut määrittelisivät linjakohtaisesti, miten hakijat asetetaan paremmuusjärjestykseen. Arvostukset syötettäisiin keskitettyyn rekisteriin, ja opiskelupaikat jaettaisiin ns. deferred acceptance -algoritmin perusteella.
Tutkijoiden mukaan tässä mallissa hakijoiden kannattaa paljastaa todelliset toiveensa, ja kukin hakija saa mahdollisimman mieluisan paikan niiden vaihtoehtojen joukosta, joihin hänen on mahdollista päästä kun muiden hakijoiden toiveet ja korkeakoulujen kriteerit on otettu huomioon.
Vuosia ilman opiskelupaikkaa
Pääsykokeet taas pakottavat tutkijoiden mukaan taktikointiin, sillä ne tosiasiassa rajoittavat henkilön mahdollisuutta hakea samana vuonna usealle alalle. Lisäksi suuri osa ylioppilaista jää tahtomattaan jopa vuosiksi ilman korkeakoulupaikkaa. Keväällä 2011 valmistuneista ylioppilaista 83 prosenttia pyrki samana vuonna korkeakouluun, mutta vain 39 prosenttia sai opiskelupaikan. Vielä kolmen pääsykoekierroksen jälkeen vuoden 2011 ylioppilaista 27 prosenttia oli vielä ilman opiskelupaikkaa.
Pääsykokeet myös heikentävät mahdollisuuksien tasa-arvoa, koska kaikki eivät voi käyttää kuukausia valmistautuakseen pääsykokeisiin. Erityisen räikeänä ongelmana yhdenvertaisuuden kannalta tutkijat pitävät valmennuskursseja, jotka ovat usein kalliita ja tarjonta jakautuu maantieteellisesti epätasaisesti.
– Uravalinta itsessään on niin vaikeaa, että on kohtuutonta laittaa nuoret lisäksi arvailemaan, minne he voisivat tulla valituksi. Kun taktikointia ei tarvitse tehdä, hakija voi keskittyä miettimään, mitä hän todella haluaa opiskella, Tuomas Pekkarinen sanoo.
uutiskirje 
