Työmarkkinajärjestöt haluavat taata työterveyshuollon palvelujen saatavuuden sekä työterveydenhuollon yhteyden työpaikkoihin.
SAK:n asiantuntijalääkäri Kari Haring huomauttaa, että työterveyshuolto hoitaa vuosittain merkittävän määrän sairaanhoitokäyntejä. Kaksi vuotta sitten työterveydenhuollossa oli yli kolme miljoonaa sairausvastaanottokäyntiä lääkärillä. Terveyskeskuksissa vastaava luku oli 6,9 miljoonaa.
– Huolena on, että miten julkinen terveydenhuolto selviytyisi sairausvastaanotoista, jos työterveyshuollon sairaanhoito lopetettaisiin. Työterveyshuollolla on tärkeä rooli työkyvyn tukemisessa ja työntekijöiden terveyden säilyttämisessä, toteaa Haring.
Muulta terveydenhuollolta puuttuu työpaikan tuntemus ja kontakti työpaikalle.
Hän painottaa, että työterveyshuollolla on kontakti työpaikkaan, joka muussa terveydenhuollossa puuttuu. Työssä tarvittavan toimintakyvyn arviointi onnistuu muuta terveydenhuoltoa paremmin työterveydenhuollossa.
Työterveyshuolto rahoitetaan työnantajien suorin maksuosuuksin sekä työnantajilta että yrittäjiltä ja työntekijöiltä perittävillä pakollisilla työtulovakuutuksen maksuilla. Nykyisin työnantajat rahoittavat yhteensä noin 87 prosenttia ja työntekijät 13 prosenttia.
Työterveyshuollon jatkuvuus taattava
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa työterveydenhuollon järjestämistä koskevat ja muutkin ratkaisut, ovat vasta valmistelussa. Työterveydenhuoltoa käsitellään Mats Brumellsin työryhmässä, jossa linjataan myös rahoituksen monikanavaisuutta ja valinnanvapautta. Työn odotetaan valmistuvan toukokuussa.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on visioinut, ettei nykyisenlaista työterveydenhuoltoa tarvittaisi sote-uudistuksen jälkeen. Haring kehottaa vähän aikaa pohtimaan työterveydenhuollon perustehtävää. Hän epäilee, että monilla poliitikoilla on siitä liian kapea käsitys.
– Työllä on iso merkitys ihmisten hyvinvoinnille. Työn, työpaikan tuntemus ja kontakti työpaikalle puuttuu muulta terveydenhuollolta. Työterveyshuollon painopiste on työkyvyssä, Haring huomauttaa.
Hän tekeekin eron toimintakyvyn ja työkyvyn välillä: sama toimintakyky ei tarkoita samaa työkykyä erilaisissa työtehtävissä, koska työn vaatimukset ja olosuhteet vaihtelevat. Haring kehottaa järkevöittämään myös lyhyiden sairauslomien käytäntöä.
Julkisella puolella on jo varsin tavallista, että lyhyitä sairastumisia varten ei tarvitse hankkia lääkärintodistusta. Selvitysten mukaan sairauslomapäivien määrä ei lisäänny, vaikka kertoja saattaakin tulla lisää.
– Jos on kyse sairaudesta, jossa ei tarvitse lääkettä, kuten esimerkiksi infektiosairauksissa, olisi järkevää siirtyä omailmoituskäytäntöön. Lääkärissä käynti on aika turha toimenpide sairauslomalapun takia, Haring toteaa.
Uudistuksia
tehtävä harkiten
Haringin mukaan valinnanvapauden määrittelyssä on syytä olla varovainen. Hän arvioi järkeväksi säätää, että työterveyspalveluja tuottava yksikkö tuottaisi vain työterveydenhuollon palveluja eikä muita sosiaali- ja terveyspalveluja.
– Sote-rahan ja työnantajan kustantaman työterveyshuollon rahojen pitäminen erillään olisi järkevää, Haring toteaa.
On ollut esityksiä, että maakunnat sanelisivat omalla alueellaan, mitä työterveyshuoltojen tulee tehdä.
– Tämä ei vastaa työmarkkinajärjestöjen näkemystä. Työterveyshuollossa kolmikantainen sopiminen on hyvin vahva.
Haring pitää tärkeänä, että kuntien on pitänyt järjestää alueellaan työnantajille työterveyshuoltoa, jos työnantaja on halunnut sitä ostaa.
– Uusien maakuntien ja sote-alueiden perustamisvaiheessa on tärkeää, että sama järjestämisvastuu tulisi uusille sote-alueille. Etenkin yksin yrittäjien ja pienyrittäjien voi olla vaikea saada muuten työterveyspalveluja syrjäseuduilla.
Pienillä työpaikoilla työntekijäkohtaiset kustannukset ylittävät helposti sietokynnyksen. Haring kaipaa hinnoitteluun ennustettavuutta ja yhdenvertaisuutta.
uutiskirje 
